Josif Stalin
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Artikkeli on vielä keskeneräinen. D100a |
Iosif Stalin | |
---|---|
[[Tiedosto:|250px|]] | |
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri | |
Seuraaja | Georgi Malenkov |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. joulukuuta 1878 Gori, Georgia |
Kuollut | 5. maaliskuuta 1953 (74 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
Arvonimi | NKP:n pääsihteeri (1922–1953), ministerineuvoston puheenjohtaja (1941–1953) |
Tiedot | |
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]] Nimikirjoitus |
|
Iosif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Stalin[1] (ven. Иосиф Виссарионович Джугашвили Сталин ['josʲɪf vʲɪssʌrʲɪ'onəvʲɪʨ ʤugʌʃ'vʲilʲɪ 'stalʲɪn] kuuntele ääntämys (ohje), georg. იოსებ ჯუღაშვილი, Ioseb Džugašvili, 6. joulukuuta 1878 Gori, Georgia – 5. maaliskuuta 1953 Moskova) oli bolševikkivallankumouksellinen, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen pääsihteeri (1922–1953) ja Vladimir Leninin seuraaja Neuvostoliiton johdossa. Vaikka hän ei milloinkaan pitänyt hallussaan maan korkeinta virkaa, hänellä oli tosiasiassa rajoittamattomat valtuudet.
Stalinin hallinnon alkua leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset kuten maatalouden pakkokollektivisointi ja omaa kansaa vastaan kohdistamat vainot. Kuolleiden määrää on vaikea arvioida, mutta Stalinin edustaman hallinnon syyksi voidaan lukea miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien ihmisten kuolema.
Silti inhimillisten uhrausten hinnalla aiemmasta takapajuisesta agraarivaltiosta kehittyi teollistunut supervalta, maailmanlaajuinen sotilasmahti ja avaruusajan tiennäyttäjä vain yhden sukupolven aikana. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin, pani toimeen vähemmistökansallisuuksien pakkosiirtoja, lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön ja perusti gulag-järjestelmän. Myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen joutuivat myös puna-armeijan valloittamat alueet itäisessä ja keskisessä Euroopassa hänen valtansa piiriin.
Nuoruus
Iosif Džugašvili, tuleva Stalin, syntyi Gorin kaupungissa Venäjän Gruusiassa (nyk. Georgia) suutari Vissarion (Beso) Ivanovitš Džugašvilin ja Ekaterina (Keke) Geladzen perheeseen.[3]. Hänen virallinen, juhlittu syntymäpäivänsä oli 9. joulukuuta (nyk. 21. joulukuuta) 1879,[4] mutta Gorin kirkonkirjoihin merkitty syntymäpäivä on 6. joulukuuta (nyk. 18. joulukuuta) 1878.[5]
Stalinin äiti Keke oli syntynyt maaorjatalonpojan perheeseen ja oli vasta 16-vuotias, kun hän tapasi suutari Beson, joka oli muuttanut perheensä kanssa Goriin kotikylästään Didi-Lilosta.[6] Keke synnytti neljä lasta, joista vain nuorin, Iosif Vissarionovitš Džugašvili, jäi henkiin. Iosifin lapsuudesta ei tiedetä paljoakaan, mutta äiti elätti perhettä pyykkäämällä, kun taas isä käytti ansionsa mahdollisesti lähinnä vodkaan.[7] Kummankin vanhemman väkivaltainen käyttäytyminen on ollut omiaan luomaan pohjaa pojan julmuudelle hänen myöhemmässä elämässään, kuten lapsuudenystävä Iremašvili kirjoittaa Ansaitsemattomat ja pelottavat selkäsaunat tekivät pojasta yhtä julman ja sydämettömän kuin isänsä.[8][7]
Vuonna 1888 Iosif, lempinimeltään "Soso", pääsi Gorin hengelliseen kouluun, jossa hän neljän kouluvuoden aikana oli aina koulun paras oppilas. Syvästi uskonnollinen äiti halusi pojasta pappia ja isä suutaria. Isä vei pojan mukaan Tiflisiin tehtaaseen töihin. Äiti matkusti perässä ja haki poikansa takaisin. Tämän tapahtuman jälkeen isää ei enää juuri kotona nähty. Soso valmistui koulusta 1894 ja siirtyi Tiflisin hengellisen seminaarin ensimmäiselle luokalle.[9]
Maanalainen toiminta
Vuonna 1899 hänet erotettiin pappisseminaarista[10]. Stalin käytti maanalaisen toiminnan vuosinaan peitenimeä Koba (suom. lannistumaton).[11] Nimen Koba arvellaan tulevan erään georgialaisen kirjan päähenkilöstä.[12] Nimi Stalin vakiintui pysyvästi käyttöön vasta 1920-luvulla.[13] Hän oli perustamassa "Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen Tiflisin komiteaa" ja oli myös alusta saakka sen aktiivinen kannattaja.[14] Sen jäseniä odotti yleensä erilaiset vangitsemiset ja myös karkotukset.[14] Myöhemmin hän pakeni vangitsemisia Batumin satamakaupunkiin. Siellä hän yllytti työläisiä lakkoihin ja väkivaltaisiin mielenosoituksiin.[14] Hänet vangittin ensimmäisen kerran vuonna 1902.[15][16] Vuonna 1903 hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Siperiaan, josta hän yritti paeta, mutta joutui palaamaan takaisin karkotuspaikkaansa. Hän onnistui pakenemaan vuoden 1904 alussa aina Tiflisiin asti.[17][18] Hänet valittiin puolueen edustajaksi valtakunnalliseen neuvottelukokoukseen, joka kokoontui ensimmäisen kerran joulukuussa 1905 Tampereella.[19][20][21] Hän käytti Tampereella kuten myös myöhemmin Tukholmassa (1906) ja Lontoossa (1907) salanimeä Ivanovitš.[22][23][24] Kun hän oli menossa Tukholmaan muiden venäläisten kokousedustajien kanssa huhtikuussa 1906, niin heitä kuljettanut laiva ajoi karille Hangon edustalla.[25] Stalin on käynnyt edellä mainittujen paikkakuntien lisäksi Krakovassa (1912)[26] ja Wienissä (1913).[27] Hänen tiedetään kirjoittaneen Krakovassa ollessaan tutkielman Kansallisuusongelmat ja sosialidemokratia.[28][29] Leninin esityksestä hänet valittiin vuonna 1912 puolueen keskuskomiteaan,[30][31][32] mutta muut kokousedustajat kritisoivat valintaa voimakkaasti.[30]
Vuonna 1917 Stalin valittiin uudestaan bolševikkipuolueen keskuskomiteaan.[33] Lokakuun vallankumouksen jälkeen hänelle annettiin kansallisuusasian komissaarin tehtävä,[33] Samalla hänet valittiin nelihenkiseen toimeenpanevaan elimeen, jonka muut jäsenet olivat Lenin,[33] Trotski[33] ja Sverdlov.[33]. Ensimmäinen tehtävä uudessa virassa oli myöntää Suomelle itsenäisyys.[33]
Ensimmäiset tehtävät
Stalin sai ensimmäiset sotilaalliset tehtävänsä keväällä 1918, kun Moskova ja Pietari olivat suuressa nälkäkurimuksessa, joten Lenin määräsi Stalinin selvittämään, kuinka noihin kaupunkeihin saataisiin lisää ruokaa.[34][35] Stalin ja kaksi muuta apuria sekä noin neljästaa aseistettua sotilasta, joiden joukossa oli erityisesti teloituksissa kunnostautuneita latvialaisia, matkustivat Tsaritsyniin junalla.[34][35] Aikaisemmat yritykset panna toimeen ruoan pakko-ottoja olivat epäonnistuneet.[34] Stalin oli saanut Leniniltä laajat valtuudet selvittää asia mahdollisimman pian.[34][36] Heti saapumisen jälkeen Stalin aloitti mittavat vangitsemiset ja teloitukset.
” | ..täällä tehdään kaikki mahdollisten yllätysten estämiseksi. Voitte olla vakuuttuneita siitä, että kätemme eivät vapise. | ” |
– Stalinin sähke Leninille[37] |
Hän johti myös samaan aikaan tapahtuneen valkoisten joukkojen hyökkäysestä kärsiviä puna-armeijan joukkoja Tsaritsynin ympäristössä kesällä 1918.[38][39][40] Trotski lähetti Stalinin avuksi sodankäynnin asiantuntijoita. Stalin teloitti kaikki epäluotettavina.[38] Trotski ei luottanut Stalinin ja Vorošilovin kykyyn johtaa armeijaa, minkä vuoksi hän lähtetti Leninille sähkeen: " Vorošilov pystyy johtamaa rykmentiä mutta ei 50 000 miehen armeijaa" Stalin joutui palamaan takaisin Moskovaan Leninin käskystä.[41]Vuoden 1919 alussa Aleksandr Koltšakin armeija eteni kohti Permiä ja tilanne näytti hankalalta. Stalin ja Tšekan johtaja Feliks Dzeržinski lähtivät yhdessä laittamaan juopottelevat ja ryöstelevät puna-armeijan joukot kuriin säälimättömillä teloituksilla.[42] Vuoden 1919 toukokuussa Stalin lähetettiin torjumaan Pietariin kenraali Judenitšin johtamaa hyökkäystä Viron alueelta.[43] Heti päästyään Pietariin Stalin aloittaa laajat teloitukset ja puhdistukset ulottaen ne kohdistumaan muun muassa tsaarin aikaiseen virkamieskuntaan.[44][45] Samalla hän tukahdutti Pietarin lähialueen kapinayrityksen[46]
” | Krasnaja Gorkan (suom.Yhinmäen) nopea valtaaminen selittyy sillä, että jouduin puuttumaan poikkeuksellisen kovakouraisesti operatiivisiin asioihin, jopa peruuttamaan käskyjä ja korvaamaan niitä omillani. Katson velvollisuudeksi ilmoittaa, että aion vastaisuudessakin toimia samalla tavalla | ” |
– Stalinin sähke Leninille"[47] |
Stalin johti komissaarin ominnaisuudessa ns. eteläistä sotatoimiyhtymää hyökkäyksessä Puolaa vastaan. Puolan armeija torjui Puna-armeijan etenemisen 1920.[48]
Keväällä 1922 Stalinille annettiin bolševikkipuolueen sihteeristön pääsihteerin virka. Leninin arvellaan perustaneen viran vain siksi, että pystyisi hallitsemaan paremmin puolueen sisäisisiä kiistoja,[49] sihteeristön yhtenä tehtävänä oli valvoa kaikkia sisäisisiä nimityksiä.[50] Hänen toimikautensa alkupuolella solmittiin ns.Rapallon sopimus jossa Neuvostoliitto ja Saksa aloittivat tiiviin yhteistyön muun muassa kaupallisilla aloilla, mutta sopimuksessa oli myös kohtia, joiden perusteella Saksan armeija sai salaisia koulutuskeskuksia useille paikkakunnille ympäri Neuvostoliitoa.[51]
Valtataistelu
Syksyllä 1923 hieman ennen Leninin kuolemaa Stalin, Zinovjelev ja Kamenev perustivat politbyrooseen ns. triumviraatin estääkseen Trotskia nousemasta puolueen johtoon.[52] Leninin kuoltua Zinovjelev avasi keväällä 1924 keskuskomitean täysistunnon: Toverit, jokainen Iljitšin sana on meille laki. Olemme vannoneet täyttävämme kaiken, minkä kuoleva Iljitš käski meidän tehdä... Tilaisuuden lopulla keskuskomitean jäsenet äänestivät ja säilyttivät Stalinilla pääsihteerin viran, ja siten hän pystyi keskittämään itselleen kaiken vallan.[53]
” | Mooses johti juutalaiset Egyptistä ja Stalin politbyroosta | ” |
– Karl Radek, Trotskin karkotuksesta"[54] |
Vuoden alussa 1925 Trotski vapautettiin sota-asiankomissaarin tehtävästä,[55] ja pian sen jälkeen hän itse luopui lähes kaikista muista luottamustoimistaan.[55] Kun myöhemmin vuonna 1925 kokoontui 14 puoluekokokous, myös Kamenev menetti paikkansa varsinaisena jäsenenä.[55] Uudestaan valittiin Nikolai Buharin, Aleksei Rykov ja Mihail Tomski.[55] Uusina jäseninä valittiin Mihail Kalinin, Kliment Vorošilov ja Vjatšeslav Molotov.[55] Siten Stalin puhdisti pikkuhiljaa bolševikkipuolueen johdosta Leninin ja Trostkin entiset suosikit ja läheiset työtoverit ja nimitti omat suosikkinsa heidän tilalleen. Ensin Trotski karkotettiin Alma-Ataan[56] ja maanpakoon tammikuussa 1929 höyrylaivalla nimeltä Iljitš[57]. Hänet murhattiin vuonna 1940 Meksikossa Stalinin määräyksestä. Vuoden 1929 lopulla myös Buharin menetti paikkansa, Rykov ja Tomski saivat ankaran varoituksen.[55]
Puhdistukset
Erilaisia näytösoikeudenkäyntejä pidettiin Stalinin valtakauden alkupuolella useita. Yksi ensimmäisistä isommista julkisista näytösoikeudenkäynneistä pidettiin vuonna 1927 insinöörejä vastaan ja toinen isompi ns. teollisuuspuolueen johtoa vastaan vuonna 1929.lähde? Vasta 1930-luvun puolivälissä alettiin pitää Kommunistipuolueen johtajia vastaan, jotka teloitettiin oikeudenkäyntien jälkeen lähes välittömästi. Kommunistipuolueen ylimmästä johdosta uhreikisi joutuivat Lev Kamenev, Grigori Zinovjev, Nikolai Buharin ja Karl Radek sekä sotilasjohtajista marsalkat Mihail Tuhatševski,[58] Vasili Blücher,[58] ja Aleksandr Jegorov[58] turvallisuudesta vastaavat Genrih Jagoda[58] ja Nikolai Ježov.[58] Näytösoikeudenkäynneissä heitä syytettiin muun muassa eri maiden tiedustelupalveluiden asiamiehiksi tai sabotööreiksi tai jopa yrityksestä pidättää Lenin vuonna 1918.[59]. Myös näytösoikeudenkäynneissä tuomittujen vaimot kuten muu lähisuku usein teloitettiin tai vangittiin ja lapset saattoivat joutua lastenkotiin.[60][61][62] On esitetty väitteitä että Stalin olisi ollut itse henkilökohtaisesti paikalla seuraamassa näytösoikeudenkäyntejä,[59] oikeussalin yhteydessä olevasta pienestä huoneesta käsin.[59][63] Vangitsemiset ja teloitukset koskettivat kaikkia yhteiskunnan eri tahoja tai toimintoja. Myös Neuvostoliiton turvallisuudesta vastaavien virastojen henkilökunta joutui kokemaan vangitsemisia kuten myös teloituksia.[58] Kaikkia syytettyjä ei välttämättä tuomittu koskaan oikeuden päätöksellä, vaan monet saivat päätöksen tuomiostaan vasta vankileirillä tai hieman ennen teloitusta.[64] Usein tuomitut olivat loppuun saakka siinä luulossa että Stalin ei olisi tiennyt näiden kohtaloista.[65]
Monissa tapauksissa saattoivat kokonaiset perheet joutua vankileireille tai tulla teloitetuksi.[66] Vangitsemiselta ei säästynyt edes Stalinin tyttären ensimmäinen poikaystävä Aleksei Kapler.[67] Hän pääsi vapauteen vasta Stalinin kuoleman jälkeen.[68] Monet Stalinin lähimmät sukulaiset ja tuttavat teloitettiin tai kuolivat hämärissä olosuhteissa, kuten esimerkiksi Aljosa Svanidze,[61]Maria Svanidze,[61]Pavel Allilujev,[61]ja Stalislav Rebens[61]Kominternkaan ei säästynyt teloituksilta, ehkä päinvastoin. Neuvostoliitossa maanpaossa oleskelevien eri maiden kommunistipuolueiden edustustot puhdistettiin pitkän linjan kommunisteista.[69] Tunnetuimpia Kominterin puhdistuksissa kadonneista on Béla Kun[70][69] vuonna 1937 tai bulgarialainen Blagoi Popov[71][69] joka oli Hertta Kuusisen aviopuoliso.[69] Säästyneistä tunnetuimpia olivat Wilhelm Pieck[69][70] , Walter Ulbricht[69][70] ja Josip Tito[69][70] joka sattui olemaan poissa Neuvostoliitosta.[69][70] Myöhemmin on esitetty laskelmia joissa on päädytty että vuosien 1937 ja 1939 välisenä aikana olisi teloitettu noin kaksi miljoonaa ihmistä.lähde? Epäselvissä olosuhteissa kuolivat mm. Sergei Kirov,[72]Maksim Gorki[72], Nadežda Krupskaja[61] ja Andrei Zhdanov[72] Ennen toista maailmansotaa ja heti sen jälkeen myös kokonaisia kansoja saattettiin siirtää perinteisiltä asuinseuduiltaan Siperiaan tai muille asumattomille seuduille. Pakkosiirrettyihin kansoihin kuuluivat muun muassa tataarit, kalmukit, inguušit, Volgan saksalaiset ja tšetšeenit.[73] Balttian maista kyyditettiin yhteensä noin 570 000 ihmistä vuosien 1941 ja uudestaan 1944-1949 välisenä aikana eri puolille Neuvostoliittoa.[74] Kansainväilisesti tunnetuimpia yksittäisiä joukkomurhia on Katynin metsässä tapahtunut vuonna 1940 yli 21 000 puolalaisen sotavangin teloitus.[75][72]
Talous
Viljatoimitukset takkuilivat suuriin kaupunkeihin kun talonpojat eivät myynneet ylimääristä viljaansa valtiolle, vaan pyrkivät myymään paremmalla tuotolla toreilla.[76] Tilanne jatkui tämänkaltaisena ainakin 1920-luvun loppupuolella ja 1930-luvuilla.[76][77] Siten Stalinin oli mobilisoitava kaikki kynnelle kykenevät.[76] Jopa Molotov lähetettiin Ukrainaan mukaan viljan takavarikointiin.[76] Molotov muisteli myöhemmin:Viljaa revittiin jokaiselta, jolla sitä vähänkin oli..[76] Alkuvuodesta vuonna 1928 myös Stalin lähti Siperiaan viljan takavarikointeihin.[76] Stalinin taloudellisten uudistusten johdosta Tsaarin aikainen agraarivaltainen Neuvostoliitto pyrki kuromaan umpeen teollistuneiden valtioiden tuotannollista etumatkaa.[78]
” | Tanssippas georgialainen meille lezginkaa, niin ehkä sitten annamme | ” |
– Talonpojan vastaus Stalinille vuonna 1928 |
Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi NEP-talouspolitiikka korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi siten koko yhteiskunta valjastettiin suurimmaksi osaksi pakkotyöllä uudistamaan neuvostoliiton jälkeen jäänyttä teollista tuotantoa ja liikenneyhteyksiä. Ensimmäiset hankkeet teollisuuden ja liikenneyhteyksien uudistamiseksi olivat muun muassa. Vienanmeren kanava, Moskovan metro, Volgan patohanke ja Baikalin-Amurin välinen rautatieyhteys.lähde?Samalla kun investoitiin raskaan teollisuuden rakentamiseen, niin pakkokollektivoitiin muuttaen pieniin yksityisviljelmiin perustunut maatalous uuteen malliin, jossa merkittäviä yksiköitä olivat suuret kolhoosit.[78]Tämä herätti maanviljelijöissä vastarintaa ja monet teurastuttivat karjansa sillä seurauksella, että aiheutettiin paikkapaikoin laaja nälänhätä.[78] Josta syytettiin kulakkeja eli ns. ”varakkaita talonpoikia”, jotka ammuttiin ja näiden hengissä säilyneet perheet lähetettiin vankileireille, jotka jäivät vapaaksi joutuivat kerjäämään toimeentulonsa eteen ja saattoivat kuolla nälkään.[78] On arveltu että kulakkeja on ollut 5,5 miljoonaa joista hengissä olisi säilynyt noin 200 000.[78] Kun vuonna 1929 oli noin 34 miljoonaa hevosta niin 1933 oli jäljellä enään 16,6 miljoonaa tai nautoja teurastettiin samalla ajanjaksolla noin 45,5 prosenttia[79] Virallisesti Neuvostoliitto arvioi talouskasvuksi 13.9%; venäläiset ja läntiset arviot antavat alhaisempia lukuja 5.8 % ja vielä pienemmän 2.9 % talouskasvusta[80].
Toinen maailmansota
Stalin valmistautui koko 1930-luvun mahdolliseen suursotaan.[81] Stalin komensi silloisen Berliinin-suurlähettiläänsä juutalaissyntyisen Jakov Suritsin kotiin vuonna 1938.[82] Alkuvuodesta 1939 alkaen Stalin neuvotteli yhtäaikaa Englannin, Ranskan ja Saksan kanssa liittoutumisesta.[83] Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa solmivat Moskovassa vuonna 1939 ns. Molotov–Ribbentrop-sopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa oli sovittu muun muassa Puolan jaosta ja Baltian maiden kohtalosta.[84]Toukokuussa vuonna 1941 Stalin nimitti itsensä pääministeriksi.[85] Hän tiesi Hitlerin suunnitelmista hyökätä Neuvostoliittoa vastaan, on jopa väitetty että neuvostovakoojat olisivat hankkineet Operaatio Barbarossan suunnitelmat etukäteen.[86][87][88]Heti hyökkäyksen alettua Stalin alkoi järjestellä Neuvostoliiton puolustusta perustamalla stavkan.[89]Puna-armeija menetti sodan ensimmäisinä viikkoina miljoonia sotilaita kaatuneina ja sotavankeina.[90] Yksinomaan Kiovassa, Wehrmacht sai noin 660 000 sotavankia.[91][92][93] Syksyllä 1941, kun saksalaiset olivat jo aivan Moskovan edustalla, Stalin määräsi Leninin ruumiin siirrettäväksi Tjumeniin.[94] Saksalaiset joukot joutuivat pysähtymään Moskovan edustalle poikkeuksellisen aikaisin alkaneen talven takia.[95] Samaan aikaan Stalin erotti komentajat Kliment Vorošilovin ja Semjon Budjonnyin, nimitti heidän tilalleen Georgi Žukovin, Aleksandr Vasilevskin ja Konstantin Rokossovskin.[93]Moskovaa tyhjennettiin ja kaikki tärkeimmät virastot evakoitiin Kuibyševiin.[96] Stalin johti henkilökohtaisesti noin 1300 tehtaan ja miljoonien työläisten evakoinnin Siperiaan tai Uralille.[93]Tehtaissa työskenneltiin lähes ympärivuorokauden ja useimmat tehtaissa työskentelevät työläiset olivat vain 13 vuotiaita lapsia. lähde? Sota-aikana Moskovassa vierailivat ensin Winston Churchill vuonna 1942[97] ja joulukuussa 1944 Charles de Gaulle.[97] Winston Churchill luovutti Teheranin konferenssissa Stalinille Hänen Majesteettinsa Englannin kuninkaan lahjoittaman miekan Stalingradin kaupungille, siellä saavutetun voiton kunniaksi.[98]
Varsinaisen toisen maailmansodan päättymisen jälkeen taistelut jatkuivat paikallisina sissisotina.Puna-armeija kukisti pikkuhiljaa vastarinnan balttianmaissa kuten esim. Eestissä. Taistelut loppuivat vasta vuonna 1956.lähde?
Saksalaiset arvioivat keväällä 1942 puna-armeijan siihen mennessä menettäneen noin 7,5 miljoonaa kaatuneina, haavoittuneina tai sotavankeina.[99][100]Venäjän tiedeakatemian vuonna 1994 julkistamien lukujen mukaan toisessa maailmansodassa kaatui noin 8,6 miljoonaa sotilasta ja siviileitä kuoli noin 18 miljoonaa[90] Saksan Wehrmachtin ottamasta noin 4,7 miljoonasta sotavangista palasi sodan jälkeen neuvostoliittoon 1,8 miljoonaa.[101]
Kuolema
Aikaisin keväällä 1953 Stalin sai datšallaan äkillisen sairauskohtauksen,[102] jonka seurauksena hän halvaantui eikä kyennyt pyytämään huonetta vartioivia henkivartijoita paikalle.[102] Hän ehti olla huoneessa useiden tuntien ajan tajuttomana, ennen kuin vartijat uskalsivat astua huoneeseen.[102] Sotilaat löysivät huoneen lattialla makaavan tajuttoman Stalinin ja hälyttivät paikalle joukon lääkäreitä,[102] mutta lääkärien yrityksistä huolimatta häntä ei onnistuttu elvyttämään,[102] Stalin pysyi elossa, mutta tajuttomana vielä neljän vuorokauden ajan, kunnes lopulta 5. maaliskuuta hän kuoli.[103][102] Stalinin ruumis laitettiin julkisesti näytteille Moskovassa neljäksi vuorokaudeksi, kuten oli korkeiden puolueen johtajistoon kuuluviin tapana,[103][102] kunnes 9. maaliskuuta hänet laskettiin haudan lepoon Leninin mausoleumiin Leninin vierelle.[103][102] Vuonna 1961 hänen ruumiinsa siirrettiin mausoleumista läheisen Kremlin muurin vieressä sijaitsevaan hautaan.[102] Kun Stalin oli kuollut, neuvostojohdossa käytiin lyhytaikainen valtataistelu, jonka päätteeksi salaisen poliisin johtaja Lavrenti Berija syrjäytettiin ja teloitettiin vankilassa ilman oikeudenkäyntiä.[102] Neuvostoliiton johtoon nousivat ministerineuvoston puheenjohtajaksi Georgi Malenkov ja kommunistisen puolueen pääsihteeriksi Nikita Hruštšov.
Henkilökohtainen elämä
Vuonna 1905 Stalin meni naimisiin Jekaterina Svanidzen kanssa. Heidän liitostaan syntyi vuonna 1907 poika, joka sai nimekseen Jakov Džugašvili. Jekaterina kuitenkin kuoli myöhemmin samana vuonna. Jakov osallistui toiseen maailmansotaan tykistön yliluutnanttina, mutta jäi sotavangiksi lähes heti, kun hänen yksikkönsä oli saapunut rintamalle. Jakov joutui sotavankileirille ja myöhemmin vuonna 1943 eräs leirin vartioista ampui Jakovin, kun tämä oli liikkunut leirin aitauksen lähettyvillä ns. kielletyllä vyöhykkeellä.[104]
Stalin meni naimisiin toisen kerran silloisen sihteerinsä Nadežda Allilujevan kanssa Tsaritsynissä vuonna 1918.[105] Nadežda oli tuolloin vasta 18-vuotias ja Stalin jo 41-vuotias. Heidän liittonsa oli riitainena alusta lähtien, Nadežda teki vuonna 1932 itsemurhan ampumalla itsensä.[106]
Avioliitosta heille syntyi kaksi lasta, ensin poika Vasili 1921 ja myöhemmin tytär Svetlana 1926.lähde? Vasili osallistui toiseen maailmansotaan Neuvostoliiton ilmavoimissa, mutta Stalinin kuoleman jälkeen hänet pidätettiin 1953. Vaikka Vasili vapautettiin vankilasta 1960, hän kuoli kotiarestissa vuonna 1962. Svetlana Allilujeva aiheutti 1960-luvulla huomattavan mediatapahtuman loikkaamalla Neuvostoliitosta länteen. Jotkin lähteet väittävät, että Stalinilla olisi ollut neljäs lapsi, poika nimeltä Konstantin Kuzakov, erään Siperiassa vietetyn karkotusaikaisen naisen kanssa.[107] Hänellä tiedetään olleen suhde taloudenhoitajaansa vaimonsa kuoleman jälkeen.lähde? Salanimiä hänellä tiedetään olleen Ivanovitšin lisäksi ainakin Zahar Gregorian Melikjants.[108]
Stalin oli jokin aikaa alokkaana tsaarin armeijassa talvella 1916-17, mutta hänet vapautettiin pian vasemman käden vamman takia.[109][110][111]
Stalinin kerrotaan olleen myös huumoria ymmärtävä, ja hän saattoi vitsailla illanviettojen yhteydessä. Stalin ehdotti Kuusiselle erään tälläisen illan päätteeksi, että olisi menty hänen yksityiselle ampumaradalleen ampumaan pistoolilla. Kuusinen oli kauhistellut ja yrittänyt estellä, mutta Stalin vain naureskeli "nyt mennään ampumaan ja sillä selvä".[112]
Henkilökultti
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kappaletta muokataan uusiksi, joten kaikki siinä mainitut asiat eivät pidä välttämättä paikkaansa |
Stalin aloitti voimakkaan kansallistunteen nostattamisen, hänen valtansa alkuaikoina monet eri tsaarien aikaiset ruhtinaat esiteltiin "vapauttajina" tai venäläisyyden puolustajina, myös jopa Pietari Suuri esiteltiin myösteisessä valossa.lähde?Virallinen neuvostopropaganda kuvasi Stalinia muun muassa Kaikkien Työtätekevien Ystäväksi ja Opettajaksi, Historian Suurimmaksi Neroksi, Kansojen Isäksi ja Ihmiskunnan Loistavaksi Auringoksi.[113] Henkilönpalvonta luotiin pitkälti hänen mieltymyksiensä mukaisesti. Jokaiseen kaupunkiin perustettiin kulttuuripuistoja, joissa oli tauluja esittämässä Stalinia. Samaan aikaan kun muu Neuvostoliitto kärsi nälkää, propagandajulisteissa ja lehdistössä ylläpidettiin illuusiota yltäkylläisyydestä. Stalin ohjeiden mukaisesti rakennettiin talot, ja hän myös määritteli elokuvien tyylin. Eräällä kerralla kävi niin että kriitikot arvostelivat erään puolalaisen näyttelijättären elokuvan huonoksi, mutta jostakin syystä Stalin oli nähtyään elokuvan pitänyt siitä, niin kriitikot katosivat.
” | Elämämme on nyt helpompaa, elämämme on nyt hauskempaa.. | ” |
– Propagandalause 1930-luvulta. |
2008 Stalin sijoittui kolmanneksi televisiokanava Rossijan Imja Rossija -äänestyksessä, jossa valittiin merkittävin Venäjän historiaan vaikuttanut henkilö, ruhtinas Aleksanteri Nevskin ja pääministerin Pjotr Stolypinin jälkeen. Äänestyksessä annettiin kaikkiaan 50 miljoonaa ääntä. lähde?
Lähteet
- Accoce,Pierre - Quet,Pierre: ..Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapaino, 1967.
- Beevor, Anthony: Stalingrad. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-27889-0.
- Beevor, Anthony: Berliini 1945. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27036-9.
- Deutscher, Isaac: Stalin: poliittinen elämäkerta. Suomentanut Arto Häilä. WSOY, 1979. ISBN 951-0-08874-9.
- Gehlen,Reinhard: Vuosisadan vakooja. Jyväskylä: K.J Gummerus, 1971. ISBN 951-638-015-8.
- Karlgren, Anton: Punainen Diktaattori: Stalin ja bolševismin kehitys lenimistä stalinismiin. Suomentanut J. W Tuura. Helsinki: K.J Gummerus Osakeyhtiön kirjapaino, 1942.
- Maclean, Fitzroy: Idän tuntumassa. Suomentanut Olli Nuorto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1957.
- Mäkelä, Jukka.L.: Salaista palapeliä:Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkodan vaiheilta. Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-21274-1.
- Radzinski, Edvard: Stalin. Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-15044-4.
- Solženitsyn, Aleksandr: Vankileirien saaristo:(Arhipelag GULAG) 1918-1956 Taiteellisen tutkimuksen kokeilu. Tampere: Kustannuspiste Oy, 1976. ISBN 951-95191-5-7.
- Solženitsyn, Aleksandr: Vankileirien saaristo (Arhipelag GULAG) 1918-1956 Taiteellisen tutkimuksen kokeilu. Tampere: Kustannuspiste Oy, 1976. ISBN 951-95192-7-0.
- Tuominen, Arvo: Kremlin kellot, muistelmia vuosilta 1933-1939. Helsinki: KKn laakapaino, 1957.
- Toimittanut Heikki Eskelinen: Varo vallankumousta. Tampere: Kustannuspiste Oy/Kansalaisjärjestö Itsenäisyyden puolesta r.y, 1977. ISBN 951-95192-2-X.
- Otto Wilhelm (Wille) Kuusinen (1881-1964) Kuusankoski: Kuusankosken kirjasto. (englanniksi)
- Fischer, Benjamin B.: The Katyn Controversy: Stalin's Killing Field CIA. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Stalinin etunimen kirjoitusasun standardin SFS 4900 mukainen translitteraatio venäjästä suomeksi on Iosif, ja sitä käytetään lähinnä tieteellisissä julkaisuissa. Yleiskieleen on vakiintunut muoto Josif.
- ↑ Deutscher, Stalin
- ↑ Radzinski, s. 19–21
- ↑ Deutscher, s. 14
- ↑ Radzinski, s. 22
- ↑ Radzinski, s. 21
- ↑ a b Deutscher, Stalin s. 15.
- ↑ Radzinski, s. 27. Kirjailija kirjoittaa, että ensin hakkasi isä ja sitten myöhemmin äiti
- ↑ Radzinski, s. 27–29
- ↑ Radzinski, s. 44
- ↑ Deutscher, Stalin s. 35.
- ↑ Radzinski, s. 42, Kirjailija Kazbergin luoma hahmo. Kirjan nimi on "Isänmurhaaja"
- ↑ Radzinski, s. 212
- ↑ a b c Radzinski, s. 51–52
- ↑ Radzinski, s. 54
- ↑ Deutscher, s. 53
- ↑ Radzinski, s. 57
- ↑ Deutscher, s. 60
- ↑ Radzinski, s. 59
- ↑ Deutscher, s. 77
- ↑ Arvo Tuominen: Kremlin kellot, s. 190
- ↑ Deutscher, s. 80,87
- ↑ Radzinski, s. 58
- ↑ Karlgren, Anton s. 86, 94 ja 107
- ↑ Kalgren,Anton s.91 kirjailija kertoo matkan vaiheita. Mukana oli mm.Lenin ja Rykov
- ↑ Deutscher, s. 107
- ↑ Deutscher, s. 110
- ↑ Karlgren, Anton, s. 144 Karlgren mainitsee että Lenin auttoi Stalinia kirjoittamisessa, osa lähteistä oli vieraskielisiä.
- ↑ Deutscher, s. 108, Deutscher mainitsee, että Lenin ohjasi Stalinin kirjoittelua ja johtopäätöksiä s. 111, Deutscher epäilee myös Buharinin olleen mukana kirjan kirjoittamisessa.
- ↑ a b Radzinski, s. 78
- ↑ Karlgren, Anton, s. 135 kirjalija kertoo Koban tuleen takaoven kautta valituksi
- ↑ Deutscher, s. 104
- ↑ a b c d e f Deutscher, s. 158--s.165. Suomen itsenäisyys: Kansankomissaarien neuvoston puhe: "..vaan se on tahtomattaan antanut sen Suomen porvaristolle, joka anasti vallan ja sai itsenäisyyden Venäjän sosialistien käsistä.."
- ↑ a b c d Radzinski, s. 154
- ↑ a b Karlgren, Anton s. 207
- ↑ Deutscher, s. 179
- ↑ Stalin kansallissodassa s. 175
- ↑ a b Radzinski, s. 164
- ↑ Deutscher, s. 181
- ↑ Karlgren, Anton s. 212
- ↑ Radzinski, Kriisiasiantuntija, s. 171
- ↑ Radzinski, Kriisiasiantuntija s. 174
- ↑ Karlgren, Anton s. 222 Kirjailija pitää kyseistä hyökkäystä vain välivaiheen operaationa. Myöhemmin samana vuonna Troski johti Pietarin alueen puolustusta suurempaa hyökkäystä vastaan
- ↑ Deutscher, s. 184 Deutscher kuvaa kuinka Stalin "havaitsee" joka puolella "salaliittoja"
- ↑ Karlgren, Anton, s. 223..Stalin havaitsi muun muassa esikunnat saastuneiksi... ja vastavallankumouksellisilla salaliittoilua
- ↑ Karlgren, Anton s. 224
- ↑ Radzinski, s. 180
- ↑ Radzinski, s. 185 ja 186
- ↑ Radzinski, s. 195
- ↑ Radzinski, s. 196
- ↑ Accoce, Pierre ja Quet, Pierre: ”Muuan Rudolf Rössler”, ..Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä, s. 68. Porvoo: WSOY, 1967.
- ↑ Deutscher s. 223
- ↑ Deutscher, s. 227 ja 238. Zinovjelev puolusti Stalinia. Äänestystulos neljäkymmmentä puolesta ja kymmenen vastaan
- ↑ Radzinski, s. 252
- ↑ a b c d e f Karlgren Anton Suuri valtataistelu s. 295--->s.s 326 >
- ↑ Deutscher s. 270
- ↑ Radzinski, s. 262
- ↑ a b c d e f Tuominen Arvo: Kremlin kellot, s. 171-173 Kirjailija selostaa millaista taktiikaa käytettiin eri turvallisuus virastojen puhdistuksissa. Tuhatševskin tapauksessa marsalkat Blücher ja Jegorov kuuluivat olivat itse sotatribuaalissa tuomitsemassa. Vähän myöhemmin heidätkin tuomittiin ja teloitettiin
- ↑ a b c Radzinski, s. 430 Buharin kuulusteluissa myönsi Lenininin pidätysyrityksen suunnittelun. Kirjailija esittää myös sen väittämän, että Stalin seurasi oikeudenkäyntejä paikan päällä
- ↑ Solzhenitsyn, Aleksandr: ”Miksi sieditte”, Vankileirien saaristo:(Arhipelag GULAG) 1918-1956 Taiteellisen tutkimuksen kokeilu, s. 62. Kirjailija mainitsee Tuhatshevskin tapausessa tämän koko perhe murskattiin laitettiin leireille. Vangittiin myös kaksi veljeään vaimoineen, hänen neljä sisartaan miehineen,kaikkien edellä mainittujen lapset lastenkoteihin eri nimillä. Tuhatshevskin vaimo teloitettiin vankileirillä Kazahstanissa. Tampere: Kustannuspiste Oy, 1976. ISBN 951-95192-7-0.
- ↑ a b c d e f Radzinski s. 472-476 Radzinski luettelee mm. Sveta Tuhatševskajan kohtalon: lastenkotiin.Myös mm.Zinojevin lapset menehtyivät vankileireillä
- ↑ Radzinski, s. 385. Lev Kamenevin perheestä teloitettiin kaikki Lev Kamenev vaimo Olga ja kummatkin pojat, joista vanhin oli 33- ja nuorin 17-vuotias
- ↑ = Maclean, Fitzroy Idän tuntumassa, s. 112: Eräässä oikeudenkäynnin vaiheessa saimme omin silmin tuta Stalinin olevan kiinnostunut asioiden kulusta...Nähdä tuttujen, tuuheaviiksisten kasvojen katselevan..
- ↑ Radzinski, s. 440 Syyttäjät allekirjoittivat tyhjiä rangaistuslomakkeita, ja turvallisuusviranomaiset laittoivat niihin kenen tahansa nimen. Vuonna 1937 aloittivat troikat toimintansa jakaen kuolemantuomioita "liukuhihnalla". Tavallisesti kesti noin 10 minuuttia määrätä kuolemantuomio, mutta Jenukidzen tapauksesa kesti 15 minuuttia.
- ↑ Radzinski, s. 383 "Zinovjev vaikeroi "Olkaa hyvä, toveri, kutsukaa Iosif Vissarionovitš (Stalin) paikalle. " Stalin nauroi vartiopäällikön esitykselle jälkeenpäin.
- ↑ >Radzinski, s. 449 esimerkkinä Postyševin tapaus jossa isä, vaimo ja vanhin poika ammuttiin ja nuorin laitettiin vankileirille
- ↑ Radzinski, s. 560
- ↑ Radzinski, s. 661
- ↑ a b c d e f g h Tuominen Arvo, s. 245-262
- ↑ a b c d e Radzinski, s. 461-464 Radzinski kertoo suurin piirtein samat asiat kuin Tuominen sillä erotuksella, että Titon oli osallisena Jugoslavian johdon puhdistuksissa listojen laatijana.
- ↑ Otto Wilhelm (Wille) Kuusinen (1881-1964) Kuusankoski: Kuusankosken kirjasto.
- ↑ a b c d Solzhenitsyn, Aleksandr ISBN 951-95191-5-7 Henkilö- ja paikkaluettelo(Laatinut Hans Bjorkegren)Katynin kohdalla on maininta vain upseereiden teloituksista
- ↑ Solzhenitsyn, Aleksandr: ”Kansojen karkotus”, Vankileirien saaristo:(Arhipelag GULAG) 1918-1956 Taiteellisen tutkimuksen kokeilu, s. 257. Tampere: Kustannuspiste Oy, 1976. ISBN 951-95192-7-0.
- ↑ Mäkelä, Jukka.L.: ”Orjuutettuja kansoja”, Salaista palapeliä:Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkodan vaiheilta, s. 210. Kyyditettävien määrät ja kansalaisuudet.... Juva: WSOY, 1988.
- ↑ Fischer, Benjamin B.: The Katyn Controversy: Stalin's Killing Field CIA. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Radzinski s. 258
- ↑ Arvo Tuominen: Kremlin kellot, s. 125 Kirjailija kertoo kuinka he aseistettujen sotilaitten kanssa ryöstivät "itsenäisiltä" talonpojilta jotka eivät olleet liittyneet kolhoosiin kaiken löytyneet viljat vuonna 1934
- ↑ a b c d e Karlgren, Anton s. 100
- ↑ Deutscher, s. 281 tilastoja naudoista,hevosista ,vuohista ja lampaista oli teurastettu noin 2/3 osaa..
- ↑ {Verkkoviite|osoite=[1] otsikko= Sustainable Development: Pronoting Progress or Perpeturting Parety suom.Kestävän kehityksen vauhti tai jatkuva köyhyys|kirjoittaja=Charles N. Steele|julkaisija=Profile Books|vuosi02002|format=PDF|aika=28. joulukuuta 2008. Viitattu 25.01 2010}
- ↑ name="Radzinski 20"> Radzinski s. 496 Radzinski kertoo, että kun Moskovan metroa alettiin tehdä, silloiset Neuvostoliiton ilmavoimat pudottivat pommeja tulevan metronlinjauksen päälle, jotta nähtäisiin vaikutus maastoon ja löydettäisiin sopiva syvyys.(tiedot artikkelista Argumenty i facty
- ↑ Radzinski s. 496"
- ↑ Deutscher, s. 370, 371
- ↑ Mäkelä, Jukka.L.: ”Kommunistit ja Fasistit aseveljinä”, Salaista palapeliä:Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkodan vaiheilta, s. 117. Kirjailija luettelee tarkasti salaisen sopimuksen eri kohdat. Juva: WSOY, 1988.
- ↑ Deutscher, s. 387
- ↑ Radzinski, s. 508 Radzinski väittää, että Stalin odotti Hitlerin hyökkäystä toukokuun 15. ja kesäkuun 15. välisenä aikana vuonna 1941. Sivulla 509 neuvostoviranomaiset tarkkailivat lammasnahkojen menekkiä. Kun ei ollut havaittavaa piikkiä, siten Hitler olisi ollut valmis hyökkäämään vielä 1941.
- ↑ Accoce,Pierre - Quet,Pierre: ”VI Huomio kaikki verkostot..”, ..Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä, s. 150. Sveitsissä sijaitseva Neuvostoliiton vakoilusolu oli saannut tarkat suunnitelmat Saksalaisten joukkojen sijoituksista ja myös määristä. Hyökkäysajankohta 22.kesäkuuta... Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapaino, 1966.
- ↑ Mäkelä, Jukka.L.: ”Valmisteluja puolin ja toisin”, Salaista palapeliä:Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkodan vaiheilta, s. 196-197. Kirjailija kertoo sivulla 196 Saksan nostaneen divisionien määrän 56->72:teen niin Neuvostoliitto nosti samanaan aikaan 134->178 divisionaan. Stalinin puheen sotakorkeakoulun valmistujaisissa 12. kesäkuuta 1941.. "oppilaat tulevat tarvitsemaan samaansa opetusta pikimmin kuin he aavistaisivat". Juva: WSOY, 1988.
- ↑ Radzinski, s. 524
- ↑ a b Radzinski, s. 542
- ↑ Accoce,Pierre - Quet,Pierre: ”Huomio kaiki verkostot”, ..Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä, s. 165. Kirjailijat kuvailevat Budjonnyin tappiota Kiovassa. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapaino, 1967.
- ↑ Gehlen, Reinhard Luku: Venäjän vapaaehtoisliike. Gehlen väittää että Kiovassa saksalaiset olisivat saanneet yli kaksi miljoonaa sotavankia.
- ↑ a b c Deutscher s.397-398 kertoo tehtaiden siirroista, määrittelee sotavankien märäksi noin "puolimiljoonaa" Myös komentajien vaihdot mainitsee
- ↑ Radzinski, s. 544
- ↑ Radzinski, s. 545
- ↑ Accoce,Pierre - Quet,Pierre: ”Huomio kaiki verkostot”, ..Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissä, s. 168. kaikki hallintovirastot evakoitiin kuten myös eri turvallisuus ja vakoiluorganissatiot.Jopa niin kiireellä että MGB sähköttäjä lopetti lähtetyksen keskenkaiken.... Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapaino, 1967.
- ↑ a b Radzinski, s. 563 (Churchill) ja s. 567-568 (de Gaulle)
- ↑ Deutscher, s. 433
- ↑ Gehlen, Reinhard s. 93 Gehlen on esittänyt tiedusteluraporttiien mukaan puna-armeijalla on vielä käytettävissään noin 7,8 miljoonan henkilön kokoinen armeija yksinomaan maavoimien käytettävissä olisi ollut vielä noin 6 miljoonaa.
- ↑ Beevor, Anthony, Berliini 1945. s. 12 Beevor arvioi Gehlenin laskuja "ei ainakaan liioitelluksi" laskee itse oikeammeaksi luvuksi 6,7 miljoonaa sotilasta Itämereltä Adrianmerelle ulottuvalla rintamaosuudella.
- ↑ Beevor, Anthony: ”6. Armeija kukistaminen”, Stalingrad, s. 504. sivustolla kirjailija luettelee puna-armeijan tappiot. Helsinki: WSOY, 2000.
- ↑ a b c d e f g h i j Radzinski s. 636--->>kirjan loppuun.
- ↑ a b c Deutscher, s. 531 ja s. 532>
- ↑ Radzinski, s. 540 Jakov kuulustelussa: Minua hävettää isäni edessä, että jäin eloon/SS-komentaja Gustav Wegner lausunto
- ↑ Radzinski, s. 157 He vain julistivat toisensa mieheksi ja vaimoksi...
- ↑ Radzinski, s. 307
- ↑ Radzinski, s. 73 ja 74 Nimi on Konstantin Stepanovitš Kuzakov syntynyt mahdollisesti 1908 (virallinen) tai 1909 (mahdollisesti todellinen)- kuollut 19??
- ↑ Deutscher s. 97
- ↑ Deutscher, s. 119
- ↑ Radzinski, s. 95 surkastuneen vasemman käsivarren takia
- ↑ Radzinski, s. 79 "poliisin raportti vuodelta 1912 "Vasen kyyrnärpää ei taivu"
- ↑ Arvo Tuominen: Kremlin kellot, s. 204
- ↑ Deutscher, s.514 Deutscher kuvailee Stalinin henkilöpalvonnan mittasuhteista
Kirjallisuutta
- Deutscher, Isaac: Stalin: Poliittinen elämäkerta. (Stalin: A political biography, 1949, 1966.) Suomentanut Arto Häilä. Suomennos perustuu alkuteoksen 1966 täydennettyyn ja laajennettuun laitokseen.. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08874-9.
- Montefiore, Simon Sebag: Stalin: Punaisen tsaarin hovissa. (Stalin: The court of the red tsar, 2004.) Suomentanut Kari Klemelä. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29502-7.
- Montefiore, Simon Sebag: Nuori Stalin. (Young Stalin, 2008.) Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33797-4.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Josif Stalin Wikimedia Commonsissa
Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA