Olli Lehto
| Olli Lehto | |
|---|---|
 Olli Lehto ja Suomen Kaapelitehtaan ”sähköaivot” vuonna 1962. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. toukokuuta 1925 |
| Kuollut | 31. joulukuuta 2020 (95 vuotta) |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | matematiikan professori, tietokirjailija ja tieteen akateemikko |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Rolf Nevanlinna |
| Instituutti | Helsingin yliopisto |
| Oppilaat | ohjannut 18 väitöstutkimusta |
| Tutkimusalue | funktioteoria |
| Tunnetut työt |
Quasikonforme Abbildungen Quasiconformal Mappings in the Plane Mathematics Without Borders |
| Palkinnot |
Turun yliopiston, Moskovan valtionyliopiston, Åbo Akademin ja Bukarestin yliopiston kunniatohtori Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto (2009) |
Olli Erkki Lehto (30. toukokuuta 1925 Helsinki – 31. joulukuuta 2020[1] Helsinki) oli suomalainen matematiikan professori, tietokirjailija ja akateemikko.[2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehto joutui 17-vuotiaana armeijaan ja taisteli jatkosodassa rintamalla Syvärillä, Kannaksella ja Lapissa.[2]
Lehto kirjoitti ylioppilaaksi 1943, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1947, lisensiaatiksi 1949 ja väitteli tohtoriksi 1949. Akateemikon arvo Olli Lehdolle myönnettiin vuonna 1975. Hän toimi Suomen Kaapelitehdas Oy:n matemaatikkona 1947–1962 sekä Helsingin yliopiston assistenttina 1951–1952, matematiikan dosenttina 1951–1956, apulaisprofessorina 1956–1961 ja professorina 1961[2]–1988. Lehto oli Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen osaston dekaani 1978–1983, yliopiston rehtori 1983–1988 ja kansleri 1988–1993.[3] Vuosina 1953–1956 hän toimi Rolf Nevanlinnan assistenttina Suomen akatemiassa ja 1970–1975 Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Lehto on toiminut vierailevana professorina useissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa, Intiassa, Israelissa ja Japanissa.[4]
Lehto jatkoi matemaatikkona Ernst Lindelöfin ja Rolf Nevanlinnan edustamaa funktioteoreettista suuntausta.[2] Hänen Nevanlinnan ohjauksessa valmistunut väitöskirjansa Anwendung orthogonaler Systeme auf gewisse funktionentheoretische Extremal- und Abbildungsprobleme käsitteli Riemannin kuvauslauseen konstruktiivista todistusta. 1950-luvun alkupuolella Lehdon mielenkiinto kohdistui ns. normaaleihin funktioperheisiin, mutta hänen elämäntyönsä keskeisimmäksi osaksi tuli 1950-luvun lopulta Saksassa maailmansotien välisenä aikana alkunsa saanut kvasikonformikuvausten teoria. Lehdon ja K. I. Virtasen vuonna 1965 Springer-Verlagin ”Keltaisessa sarjassa” Grundlehren der Mathematischen Wissenschaften julkaisema Quasikonforme Abbildungen (englanninkiellinen laitos Quasiconformal Mappings in the Plane, 1973) oli pitkään alan keskeinen monografia. Lehto julkaisi myös kvasikonformikuvausten teoriaan liittyvää Teichmüllerin avaruuksien teoriaa käsittelevän monografian Univalent Functions and Teichmüller Spaces (Springer 1987). Lehdon johdolla valmistui 18 väitöskirjaa, pääosin kvasikonformikuvausten teorian eri osia käsitteleviä.
Uransa aikana Lehto opetti yli sadassa yliopistossa eri puolilla maailmaa.[2]
Lehto toimi kymmenissä tieteen ja kulttuurin luottamustehtävissä. Hän oli Suomen matemaattisen yhdistyksen puheenjohtaja 1962–1985 ja Kansainvälisen matemaatikkounionin IMU:n sihteeri 1983–1990. Olli Lehto kantoi myös päävastuun vuoden 1978 Kansainvälisen matemaatikkokongressin järjestämisestä Suomessa. Olli Lehto on julkaissut myös Kansainvälisen matemaattisen unionin historian Mathematics Without Borders (Springer 1998). Olli Lehto oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1962,[5] Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1968 (kunniajäsen vuodesta 1988),[6] Saksan kansallisen Leopoldina-tiedeakatemian jäsen vuodesta 1987[7] ja Academia Europæan jäsen vuodesta 1989.[8] Hän on Turun yliopiston, Moskovan valtionyliopiston, Åbo Akademin ja Bukarestin yliopiston kunniatohtori.
Lehdon kirjoja Differentiaali- ja integraalilaskenta II, Differentiaali- ja integraalilaskenta III, Funktioteoria I–II ja Reaalifunktioiden teoria käytetään yliopistoissa oppikirjoina. Eläkkeelle jäätyään hän on kirjoittanut muistelmansa Ei yliopiston voittanutta (1999) sekä elämäkerralliset teokset Korkeat maailmat (2001) Rolf Nevanlinnasta, Oman tien kulkijat (2004) Väisälän veljeksistä, Tieteen aatelia (2008) Lorenz ja Ernst Lindelöfistä sekä Tieteen huipulla: Lars Ahlforsin elämä (2013).[9]
Lehto sai 2009 tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon.[10]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehto, Olli & Virtanen, K. I.: Quasikonforme Abbildungen. Die Grundlehren der Mathematischen Wissenschaften in Einzeldarstellungen 126. Berlin – Heidelberg – New York: Springer-Verlag, 1965.
- Lehto, Olli & Virtanen, K. I.: Quasiconformal Mappings in the Plane. Die Grundlehren der Mathematischen Wissenschaften in Einzeldarstellungen, 126. Berlin – Heidelberg – New York: Springer-Verlag, 1973. ISBN 0-387-06093-6.
- Funktioteoria I–II. Helsinki: Limes ry, 1980. ISBN 951-745-077-X.
- Univalent Functions and Teichmüller Spaces. Graduate Texts in Mathematics 109. New York – Berlin – Heidelberg: Springer-Verlag, 1987. ISBN 0-387-96310-3.
- Mathematics Without Borders. New York – Berlin – Heidelberg: Springer-Verlag, 1998. ISBN 0-387-98358-9.
- Ei yliopiston voittanutta. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16081-8.
- Korkeat maailmat: Rolf Nevanlinnan elämä. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17200-X.
- Oman tien kulkijat: Veljekset Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälä. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19631-6.
- Tieteen aatelia: Lorenz Lindelöf ja Ernst Lindelöf. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22291-0.
- Perhosten värittämä maailmani. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25151-4.
- Tieteen huipulla: Lars Ahlforsin elämä. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 192. Helsinki: Suomen tiedeseura, 2013. ISBN 978-951-653-398-1.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hevonoja, Jaana: Akateemikko Olli Lehto on kuollut – hän tuli tunnetuksi erityisesti matemaattisten tieteiden edistäjänä Yle uutiset. 3.1.2021. Viitattu 3.1.2021.
- ↑ a b c d e Kivipelto, Arja: Olli Lehto on tehnyt kolme uraa: Menestynyt matemaatikko, palkittu tietokirjailija ja 20 vuotta yliopiston johtotehtäviä. 30.5.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.5.2015.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 380–381. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 471–472. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 16.5.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 22.5.2017.
- ↑ Jäsenet Suomen Tiedeseura. Viitattu 4.11.2019.
- ↑ Mitglieder seit 1652 (Suomeen kirjatut jäsenet valinnalla Land=Finnland ja kaikki/nykyiset jäsenet valinnalla Status= Aktive Mitglieder; jäsenen sivu Prof. Dr. Olli Lehto) Leopoldina-tiedeakatemia. Viitattu 30.5.2017. (saksaksi)
- ↑ List all members by country (Olli Lehto) Academia Europaea – the Academy of Europe. Viitattu 16.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Olli Lehto. Otava. Arkistoitu 22.1.2008. Viitattu 13.1.2008.
- ↑ Akateemikko Olli Lehto sai tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon Iltalehti. 15.4.2009. Arkistoitu 16.4.2009. Viitattu 15.4.2009.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekonen, Osmo: ”Lehto, Olli (1925–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 837–838. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olli Erkki Lehto. Mathematics Genealogy Project. (englanniksi)
- Olli Lehto oli aktiivinen perhoskeräilijä. Yleisradio.
- Kivipelto, Arja: Kolmen uran mies. Helsingin Sanomat 30.5.2015.
- Lehto, Olli hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Niiniluoto, Ilkka: In memoriam Akateemikko Olli Lehto – huippumatemaatikko yliopiston johdossa Helsingin yliopisto. 26.1.2021.
| ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
