Maailman kahdeksan ihmettä
| Maailman kahdeksan ihmettä | |
|---|---|
 Sarjan tunnusteksti. |
|
| Tyyli | sketsisarja |
| Kestoaika | noin 30 minuuttia |
| Luoja(t) | Lapinlahden Linnut |
| Kehittäjä(t) | Lapinlahden Linnut |
| Pääosissa |
Timo Eränkö Pekka Hedkrok Matti Jaaranen Mikko Kivinen Hannu Lemola Tapio Liinoja Heikki Salomaa Markku Toikka |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Verkko | Yle TV1 |
| Julkaistu | 1990 |
| Esitetty | 15. syyskuuta – 22. joulukuuta 1990 |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 8 |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) |
Kari Franck Pentti Kotkaniemi |
| Käsikirjoittaja(t) | Lapinlahden Linnut |
| Säveltäjä(t) | Lapinlahden Linnut |
| Lavastaja(t) |
Pirjo Rossi Paula Salonen |
| Tuotantoyhtiö(t) | TV1 Viihdetoimitus |
| Palkinnot | |
| Voitetut | Venla 1990 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Maailman kahdeksan ihmettä on Lapinlahden Linnut -yhtyeen jäsenten tekemä ja Yleisradion tuottama vuonna 1990 valmistunut kahdeksanosainen sketsiviihdesarja. Sarja oli jatkoa vuonna 1988 valmistuneelle sketsisarjalle Seitsemän kuolemansyntiä.
Sarja ensiesitettiin televisiossa syys-joulukuussa 1990, jolloin jaksot esitettiin joka toinen viikko.[1] Sarja esitettiin uusintana kesällä 1998 ja toisen kerran keväällä 2003.
Sarja voitti vuonna 1990 Venla-palkinnon.[2]
Sarja oli katsottavissa Yle Areenassa vuoden ajan vuosina 2020–2021.[3]
Sarjan sketsejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailman ihmeiden museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan jokaisen jakson alussa oleva sketsi, ja se toistuu muuttumattomana sarjan kaikissa jaksoissa. Sketsissä hyvin pukeutuneet miespuoliset henkilöt tulevat museon sisään, ja ryhtyvät katsomaan museon näytteillä olevia esineitä, joita ovat muun muassa Lada, HK:n Sininen lenkki, katiska ja hehkulamppu. Miehet huomaavat näyttelylasin takana olevan eri aikakausien ihmisiä esittäviä vahanukkeja, kuten esimerkiksi pappi, poliisi, faarao ja intiaani. Miehet alkavat nauraa nukeille, minkä seurauksena ne heräävät henkiin. Miehet lähtevät juoksemaan kovaa vauhtia pois museosta, nuket heidän perässään kävellen.
Akka senku komistuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aviomies tekee vaimollensa jotain epäsovinnaista, esimerkiksi laittaa hänelle paperipussin päähän tai pahoinpitelee häntä moottorisahalla, ja toteaa: ”Akka senku komistuu”. Sketsi on parodia televisiomainoksesta.
Alaston olo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi saman alan ihmistä keskustelee julkisella paikalla. Toinen miehistä kertoo että tuntee itsensä ”alastomaksi”. Toinen mies toteaa siihen, että ”se on normaalia, kyllä siihen tottuu”. Sketsin lopussa selviää, että tunnosta kertova mies on alastomana.
Alaston olo -sketsissä, jossa Markku Toikka on Tapio Liinojan kanssa Helsingin jäähallissa, jäähallin järjestysmiehet ottivat sketsin kuvauksen yhteydessä alastomana olevan Toikan kiinni. Järjestysmiehille kerrottiin, että heillä oli kuvauslupa, mutta kaikesta huolimatta paikalle kutsuttiin poliisi, joka vei Liinojan ja Toikan kuulusteltavaksi poliisiasemalle. Tapio Liinojan kertoman mukaan he saivat tapauksesta sakot. Kuulusteleva poliisi oli todennut, että: ”Toikan pitäisi tietää missä menee taiteen ja hyvän maun raja”.[4][5]
Herääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilö herää herätyskellon pirinään. Hän huomaa nukahtaneensa outoon paikkaan ja ryhtyy kovaan huutoon.
Hurjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalta kotoisin olevat miehet ajavat mopoilla metsätietä pitkin. Itse sketsissä ryhmän joku jäsen tekee jotain ”hurjaa”. Tämän jälkeen muut jäsenet alkavat ylistää asianomaista hokemalla ”on se hurja” ja ”on se hurja kaveri”.
Hurjat-sketsi esiintyy jokaisessa jaksossa. Jokainen sen aikainen yhtyeen jäsen tekee ”urotyön” sketsissä. Lajeina olivat limonadin juonti, tikanheitto, lehmänlantaan astuminen paljain jaloin, sähköpaimeneen virtsaaminen, sinapin maistaminen, käynti naistenvessassa, huutaminen autiotalon tikkailta ja poliisiauton heitto lumipallolla.[6]
Isäni oli...[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi miestä syövät ravintolassa, joista toinen käyttäytyy ruokaillessa jollain erikoisella tavalla. Toinen miehistä ihmettelee käytöstä, mutta hän toteaa että ”isäni oli…” ja selittää siksi käyttäytyvänsä noin.
Kerhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukko miehiä tokaisee tunnettujen julkisuuden henklöiden hokemia, ja ovat pukeutuneet samanlaisiin vaatteisiin kuin mitä kyseinen henkilö käyttää. Kerhot-sketseissä kohteeksi joutuivat Niilo Tarvajärvi, Jaakko Kolmonen, Lenita Airisto, Monsieur Mosse ja Ilkka Kylävaara.
Tarvajärvikerho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarvajärvikerho-sketsissä kerhon jäsenet tulevat yksi kerrallaan esiin laatikon luukuista, ja hokevat Tarvajärven kuuluisaa ”Sillä lailla” -hokemaa. Sketsissä paridioidaan Tarvajärven vetämää Laatikkoleikki-ohjelmaa. Sketsissä on myös vaikutteita brittiläisen komediaryhmä Monty Pythonin tekemästä vastaavanlaisesta sketsistä.[7]
Madrigaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ortodoksikirkon munkit keskustelevat laulamalla ei-uskonnollisista asioista ja paljastavat tehneensä kaikkea munkeille sopimatonta. He muun muassa ovat valmistaneet kirkon kellarissa kiljua ja alkoholin vaikutuksen seurauksena polttaneet oman luostarinsa.
Kyseisistä sketseistä nousi kohu sarjan ensiesityksen aikaan. Muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon jäsenet närkästyivät kyseisistä sketseistä. Jotkut pitivät sketseissä käytettyä kieltä sopimattomana.[9][8]
Vastaavanlaisia sketsejä esitettiin myös Lapinlahden Lintujen vuonna 1993 valmistuneessa sketsisarjassa Lapinlahden Linnut -Show.
Ohje landelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stadissa asustava mies (Markku Toikka) antaa havainto-opetusta raitiovaunun eli sporan käytössä maaseudulla asuville. Mies näyttää kädestä pitäen miten matkalippu ostetaan raitiovaunussa, ja miten lippuun saadaan leima työntämällä se raitiovaunun leimauslaitteeseen.[10]
Ota siitä vaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sketsissä ”sisäinen ääni” alkaa puhutella mietteliään oloista henkilöä. Aluksi ääni kysyy mitä tämän tekee mieli. Tämän jälkeen ääni alkaa lohduttaa ja rohkaisee ihmistä ottamaan mitä hän haluaa.
Palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikalle saapuvat miehet palkitsevan epäviihtymystä tuntevan työntekijän prenikalla, josta työntekijä ilahtuu. Pari vuotta myöhemmin julkaistussa sketsisarjassa Kuudesti laukeava esitetään samantyylinen sketsi, jossa miehet syyttävät työntekijää lamasta, neuvostokaupan romahtamisesta ja teollisuuden romahtamisesta. Miehet ottavat mitalin pois työntekijältä, ja hakkaavat häntä remmillä.[5][11]
Syö edullisemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruoan nouseviin hintoihin esitellään erilaisia yllättäviä ratkaisuja. Seitsemännessä osassa esitetään samaan aiheeseen liittyvä sketsi, mutta nimellä Juo edullisemmin.
Toisinajattelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sketsissä joukko miehiä lukee jonkin ohjeen tai kiellon, josta he hermostuvat ja alkavat sen jälkeen tehdä päinvastoin kuin ohjeessa käsketään.
Vittuilupuhelin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mies huomaa iltapäivälehdessä mainoksen palvelusta nimeltä Vittuilupuhelin ja soittaa siihen. Samoihin aikoihin Sleepy Sleepersin Mato Valtosella oli maksupuhelinpalvelu Pottuilupuhelin, jota myös mainostettiin iltapäivälehdissä.
Sketsiluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakso 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Jakso 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Jakso 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Jakso 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Jakso 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Jakso 6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Jakso 7[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Jakso 8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Musiikkiesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa sarjan kappaleista levytettiin yhtyeen vuonna 1990 julkaistulle Tähdet kertovat -albumille. ”Lainausmerkeissä” merkityt musiikkiesitykset on esitetty ainoastaan televisiosarjassa.
Jakso 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakso 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakso 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakso 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Jakso 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakso 6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakso 7[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakso 8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Vihtaasi on kustu myös jaksojen 2-8 lopputekstimusiikkina.
Eight wonders of the World[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarja osallistui vuonna 1991 Kultainen ruusu -kilpailuun Eight wonders of the World -nimisellä ohjelmalla, joka oli kooste sarjan joistakin sketseistä ja musiikkiesityksistä. Jukka Lyytisen vuonna 2003 julkaistussa Lapinlahden Linnut -kirjassa kerrotaan, että jopa Monacon prinssi Albert kertoi huvittuneensa Maailman kahdeksasta ihmeestä. Ohjelma ei saanut kilpailussa suurempaa menestystä.[13]
DVD-julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
PAN Vision julkaisi sarjan DVD:nä vuonna 2006.[14] Sarja löytyy myös Lapinlahden Linnut: Ehkä kaikki -keräilyboksista. DVD-julkaisu sisältää alkuperäisten jaksojen lisäksi ohjelman ”Eight wonders of the World”, joka osallistui vuonna 1991 Kultainen ruusu -kilpailuun.[14][2] Lisäksi DVD sisältää Lapinlahden Linnut -yhtyeen vuonna 2006 julkaistun musiikkivideon kappaleesta ”Keski-ikä on syvältä”.[14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Annala, Jukka: Toopelivisio. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-066-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ "Maailman kahdeksan ihmettä Lapinlahden Linnut" (hakusana RITVA-tietokannassa) Radio- ja televisioarkisto. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ a b Heikki Salomaa - Muistokirjoitus Helsingin Sanomat. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 1.10.2014.
- ↑ Matikainen, Ville: "Nyt ei vit**a enää yhtään!" – viisi Lapinlahden Linnut -koplan sketsiklassikkoa Areenassa Yle Elävä arkisto. 31.12.2021. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ a b Myllykoski, Paula: Lapinlahden Lintujen nakukuvaukset SM-liigan ottelussa päättyivät poliisiasemalle – viihdyttäjien sketsisarjat Yle Areenaan Ilta-Sanomat. 2.7.2020. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ a b Annala, s. 161
- ↑ Lindfors, Jukka: Lapinlahden Linnut: Hurjien tikanheitto Yle Elävä arkisto. 13.5.2019. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ a b Matikainen, Ville: Kalajoki menee mukana – viisi katsojien suosikkisketsiä Lapinlahden Linnut -huumoriyhtyeeltä Yle Elävä arkisto. 19.8.2020. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ a b Annala, s. 158
- ↑ Lindfors, Jukka: Lapinlahden Linnut: Madrigaali Yle Elävä arkisto. 29.6.2009. Viitattu 1.10.2014.
- ↑ Lindfors, Jukka: Lapinlahden Linnut: Ohje landelle Yle Elävä arkisto. 24.6.2009. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ Lindfors, Jukka: Lapinlahden Linnut: Palkinto Yle Elävä arkisto. 30.9.2009. Viitattu 1.10.2014.
- ↑ Järvelä, Timo: Mies ja maskuliinisuus Lapinlahden lintujen rock-lyriikassa (pdf) trepo.tuni.fi. 2013. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6.
- ↑ a b c Toni van der San: Lapinlahden linnut: Maailman kahdeksan ihmettä MTV. 28.12.2006. Viitattu 4.12.2022.