Kari Franck
Ulkoasu
Kari Juhani Franck (22. toukokuuta 1940 Helsinki[1] – toukokuu 2025[2]) oli suomalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän näytteli monissa elokuvissa. Tärkeimpänä ohjaustyönään hän piti Juhani Ahon kertomuksesta sovitettua televisioelokuvaa Rautatie (1973).[2]
Franck opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 1970–1972. Jo sitä ennen, vuodesta 1967 lähtien hän työskenteli Ylen Televisioteatterissa näyttelijänä ja myöhemmin myös ohjaajana.[2][3]
Franckilla on poika Samuel (s. 1968), jonka äiti on näyttelijä Kristiina Halkola, sekä tytär näyttelijä Karoliina Franck, jonka äiti on näyttelijä Eeva Litmanen. Kapellimestari Mikko Franck on hänen veljenpoikansa.lähde?
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Huijarit, 1965 (MTV)
- Tänään olet täällä, 1966
- Käpy selän alla, 1966
- Rakkaus alkaa aamuyöstä, 1966
- Lapualaismorsian, 1967
- Täällä Pohjantähden alla, 1968
- Mies elää, 1968 (Yle)
- Yksin, 1968 (Yle)
- Äl' yli päästä perhanaa, 1968
- Käärme paratiisissa, 1968 (Yle)
- Käännekohta, 1969 (Yle)
- Elävä ruumis, 1969 (Yle)
- Nyt, 1969 (Yle)
- Paluu, 1969 (Yle)
- Häät, 1969 (Yle)
- Saaren vangit, 1970 (Yle)
- Titus Andronicus, 1970 (Yle)
- Hamlet, 1970 (Yle)
- Siivoojan raportti, 1971 (Yle)
- Lokki, 1971 (Yle)
- Hiekkakuningas, 1972 (Yle)
- Pohjantähti, 1973
- Narri kartanon valtiaana, 1974 (Yle)
- Kuolleista herännyt, 1975 (Yle)
- Manillaköysi, 1976 (Yle)
- Palkkio, 1977 (Yle)
- Elämäsi parhain aika, 1978 (Yle)
- Seitsemän veljestä, 1979 (ääni)
- Matti Väkevä, 1979 (Yle)
- Onnellinen mies, 1979 (Yle)
- Tulipää, 1980
- Muistoja Elmosta, 1981 (Yle)
- Hukkaputki, sketsisarja, 1981–1983 (Yle)
- Kuningas jolla ei ollut sydäntä, 1982
- Wanda, rakastettuni, 1983 (Yle)
- Angelan sota, 1984
- Painija, 1985 (Yle)
- Hallituskriisi 1–5, 1985 (Yle)
- Hei kliffaa hei, 1985
- V. Y. Vihdoinkin yhdessä, 1986
- Vesipatja, 1986 (Yle)
- Omat eväät, 1987 (Yle)
- Joko taas on markkinat, 1990 (Yle)
- Rampe & Naukkis – kaikkien aikojen superpari, 1990
- Oy Linnuntie, 1991 (Yle)
- Putkinotko, 1998 (Yle)
Ohjaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vallankumous tai kuolema, 1968 (Yle)
- Hyvää huomenta, 1970 (Yle)
- Muuri, 1971 (Yle)
- Rautatie, 1973 (Yle)
- Maria, 1974 (Yle)
- Isännät ja isäntien varjot, 1976–1977 (Yle)
- Ei se säälistä parane, 1980 (Yle)
- Kauhea murhamies Lalli, 1981 (Yle)
- Onnentyttö, 1983 (Yle)
- Juhani on kuumeessa, 1985 (Yle)
- Paperienkelit, 1986 (Yle)
- Mirjamille, 1987 (Yle)
- Hymyhuulet, 1988 (Yle)
- Pyykkipojat, 1989 (Yle)
- Che – hän elää, 1989 (Yle)
- Hyväntekijä, 1990 (Yle)
- Maailman kahdeksan ihmettä (osat 1–4) 1990 (Yle)
- Siisti homma, 1990 (Yle)
- Varokaa putoavia esineitä 1–3, 1994 (Yle)
- Käkikello 1–7, 1996 (Yle)
- Nurkkapöytä Kämpissä, 1997 (Yle)
- Kivat sulle, moi, 1999 (Yle)
- Musta sukka, 2001 (Yle)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993
- ↑ a b c Rantasalo, Tuuli: Näyttelijä ja ohjaaja Kari Franck on kuollut Helsingin Sanomat. 3.5.2025. Viitattu 3.5.2025.
- ↑ Kuuskoski, Kaisla & Äijälä, Satu: Kari Franck on kuollut Ilta-Sanomat. 3.5.2025. Viitattu 3.5.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kari Franck Elonetissä.
- Kari Franck Internet Movie Databasessa. (englanniksi)