Jep

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jep
Lapinlahden Linnut
Studioalbumin Jep kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  helmikuu 1986
 Julkaistu 1986
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Pedro Hietanen
 Tyylilaji huumorimusiikki, poprock, taiderock
 Kesto 40.44
 Levy-yhtiö EMI Finland
Lapinlahden Lintujen muut julkaisut
Lapinlahden Linnut
1985
Jep
Vihreä gorilla
1987

Jep on Lapinlahden Lintujen järjestyksessään toinen studioalbumi. Se julkaistiin vuonna 1986.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen ensimmäisellä albumillä, Lapinlahden Lintujen nimikkoalbumilla oli lähes kaikki yhtyeen vanhat, ennen studiouraa tehdyt kappaleet. Joitain keikoilla esitettyjä vanhoja kappaleita jäi ylitse, mutta yksikään niistä ei päätynyt Jepille. Yhtyeen kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin mukaan yhtye koki, että uudelle levylle piti tehdä uudet kappaleet.[1]

Kansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kannen, kuten useimpien muidenkin yhtyeen albumien, on piirtänyt trumpetisti Matti Jaaranen. Sen hyvin yksinkertainen, pelkän lintu-hahmon sisältävä kuva on vakiintunut yhtyeen logoksi.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisesti levy muistutti enemmän "oikeita" kappaleita kuin edeltäjä. Kappaleet eivät olleet enää niin selkeästi huumorikappaleita kuin Lapinlahden Linnuilla, ja huumoria Jepillä edustivat lähinnä sanoitukset. Kun Lapinlahden Linnut -albumilla kappaleista kaikki paitsi yksi olivat Ari "Arvid" Kettusen sävellyksiä, Jepillä neljä kappaleista oli Pekka Hedkrokin sävellyksiä, neljä Kettusen ja neljä heidän yhdessä säveltämiään. Tekovaiheessa Kettusella, jolla ei ole minkäänlaista musiikillista koulutusta ja joka on itseoppinut pianisti, oli jonkin verran vaikeuksia Hedkrokin sävellysten soittamisessa.[2]

Toisin kuin Lapinlahden Lintujen ensialbumilla, Jepillä on myös vakavia ja henkilökohtaista tilitystä sisältäviä kappaleita: esimerkiksi "Puumiekka" kertoo Timo Erängön isästä joka oli levyä tehtäessä juuri kuollut.[1] Musiikillisesti muutamat albumin kappaleista, kuten "Ihmistä kiusataan", jota kriitikko Ari-Pekka Kankaanpää on kehunut "huumorikategoriassa jopa kauniiksi", "vahvan kitaroinnin" säestämä "Sateet tulevat"[3] ja kitaroiden sekä puhaltimien runsaaseen yhteissoittoon perustuva "Jep" lähentelevät progressiivisia elementtejä sisältävässä tyylissään jopa taiderockia.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jep menestyi edeltäjäänsä paremmin, mutta musiikkilehdissä sitä pidettiin yleisesti heikompana kuin edeltäjäänsä. Esimerkiksi Rumban arvostelussa todettiin, että yhtyeeltä olivat hyvät ideat loppu. Yhtyeen äänimaailmaa kritisoitiin steriiliksi verrattuna arkistomapin ja halkojen kaltaisten outojen soitinten sävyttämään debyyttiin.[2]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LP[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Miksei asioista puhuta – 3.00
  2. Ihmistä kiusataan – 3.51
  3. Palkaton ihminen – 2.51
  4. Persetti – 4.22
  5. Puumiekka – 3.21

B-puoli

  1. Sateet tulevat – 4.50
  2. Tapasin naisen – 3.22
  3. Ohraa ja pikeä – 3.16
  4. Jep – 3.07
  5. Sain satiaiset – 2.29

C-kasetti & CD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miksei asioista puhuta – 3.00
  2. Ihmistä kiusataan – 3.51
  3. Palkaton ihminen – 2.51
  4. Jep – 3.07
  5. Persetti – 4.22
  6. Puumiekka – 3.21
  7. Sateet tulevat – 4.50
  8. Tapasin naisen – 3.22
  9. Ohraa ja pikeä – 3.16
  10. Lihanleikkaajat – 3.23
  11. Anti olla lantiolla – 2.52
  12. Sain satiaiset – 2.29

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailevat muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut, s. 115-116. Like / Rosebud Books Oy, 2003. ISBN 952-471-098-6.
  2. a b Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut, s. 38-40. Like / Rosebud Books Oy, 2003. ISBN 952-471-098-6.
  3. Ari-Pekka Kankaanpää: Lapinlahden Linnut: Lintuinfluenssa vol. 1 (EMI)