Katariina Souri
Katariina Souri Helsingin Taiteiden yössä vuonna 2008
| Syntynyt |
|---|
| Verkkosivusto |
|---|
Katariina Souri (ent. Minna Katariina ”Kata” Kärkkäinen,[2] s. 27. lokakuuta 1968 Helsinki[1]) on suomalainen kirjailija, kuvataiteilija, käsikirjoittaja ja kolumnisti.[3]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sourin vanhemmat ovat juristeja.[4] Souri on toiminut nuoruudessaan oikeuden sihteerinä konekirjoitustaitojensa ansiosta.[5] [6]. Eveliina Talvitien krjoittamassa elämäkerrassa hän kertoo runsaasti isästään Antti Henrik Kärkkäisestä, jonka kautta hänen sukujuurensa ulottuvat Kiuruvedelle, myös tämän viime vuosista ja kuolemasta norjalaisessa hoitokodissa Alzheimerin taudin seurauksena [6]. Hän on julkisuudessa kertonut myös lapsuutensa traumoista, mm. yksinäisyydestä ja isään liittyvistä pelkotiloista [7]. Sourin äiti on Riitta-Liisa Souri. Lapsuutensa Souri vietti vanhempineen Helsingin Haagassa ja nuoruutensa Hyvinkäällä [8].
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyvinkäällä nuoruutensa viettänyt Souri nousi suuren yleisön tietoisuuteen joulukuun 1988 Playboy-lehden Playmate of the Month -tyttönä.[9][10] Playboy-julkisuutensa jälkeen hän kokeili myös laulamista ja levytti albumin Your Love (1989).
Souri on kirjoittanut kolumneja eri julkaisuihin sekä pitänyt taidenäyttelyt Galleria 4-kuudessa ja Oljemarkissa[11][12] ja Kauniaisissa Stadio Galleryssä.[13] Hän on taidemaalarina itseoppinut, mutta ollut taiteilija Kimmo Tolinin opissa[12] ja hänen tekniikkanaan on öljyvärit ja akryylit.[13]
Vuonna 2006 Souri liittyi Mensaan,[14] josta hän kuitenkin erosi vuonna 2008.[15] Souri voitti 15-vuotiaana ikäluokkansa keilailun Suomen-mestaruuden.[16]
Souri on ollut mukana käsikirjoittamassa televisiosarjoja Samppanjaa ja vaahtokarkkeja, Tähtilampun alla ja Tähtitehdas. Hänen esikoisromaaninsa Minä ja Morrison ilmestyi vuonna 1999 ja siihen perustuva Lenka Hellstedtin ohjaama samanniminen elokuva vuonna 2001. Sourilta on ilmestynyt seitsemän romaania ja kirjoituskokoelma.[11] Hän on ollut kirjoittamassa kolmen Vares-elokuvan käsikirjoitusta.[17]
Souri palkittiin Kiitos eläimiltä -palkinnolla vuonna 2016.[18] Hän oli Vihreiden ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä.[19] Souri keräsi vaaleissa kaikkiaan 2147 ääntä, mikä ei riittänyt valituksi tulemiseen.[20]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sourilla on avioliitosta (1991–1997) säveltäjä Johnny Lee Michaelsin kanssa poika Kasimir (s. 1991) sekä italialaisen Marcello Gentilen kanssa tytär Kiana Souri (s. 2003) [21]. Souri oli avioliitossa helsinkiläisen liikemiehen Janne Janhosen kanssa 2005–2009.[22] Kesäkuussa 2010 Souri vahvisti menneensä naimisiin taiteilijanimeä Anzi Destruction käyttävän muusikkomiehen kanssa.[23][24] Vuonna 2012 Souri ja Anzi Destruction ottivat avioeron ja jatkoivat yhdessäoloa avoliitossa.[25] Souri avioitui Eliya Zweygbergin kanssa syyskuussa 2016.[26] Heillä on yhteinen taideliike.[13] He erosivat vuonna 2019.[27]
Souri ilmoitti tammikuussa 2015 olevansa vegaani.[28][5] Myöhemmin hän ilmoitti luopuvansa vegaanisesta ruokavaliosta, koska se ei sopinut hänelle eikä hän mieltänyt tiukan veganismin sosiaalista puolta omakseen. Hän puhui asiasta mm. julkisessa Facebook-profiilissa sekä perustamassaan Vapaamieliset vegaanit -ryhmässä, lisäksi vuonna 2023 Seura-lehden haastattelussa.[6] [29]
Souri osti puolisonsa kanssa Kivikummun tilan Sipoosta. Hän alkoi kehittämään sitä perinnetilaksi muun muassa hankkimalla sinne runsaasti eläimiä.
Souri on julkisuudessa kertonut kärsineensä alkoholiongelmasta ja saaneensa useita mielenterveysdiagnooseja.[30][9][31] Niistä parantumisen hän on lukenut vaihtoehtoisten hoitomuotojen ansioksi. Siksi hän on puhunut julkisuudessa niiden puolesta, mukaan lukien luonnon ja metsän parantavat voimat.[6] Eräässä vaiheessa hän kertoi mieltävänsä itsensä muunsukupuoliseksi.[32][33], mutta elokuun 2023 haastattelussa hän ei enää halunnut itselleen sellaista määrettä. [34]
Souri kuuluu nykyään Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.[35][36]
Katariina Souri tunnettiin ennen tammikuuta 2010 nimellä Kata Kärkkäinen. Souri on hänen äitinsä tyttönimi.[2]
Sourin poika Kasimir Kärkkäinen tekee myös taidetta.[37]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Minä ja Morrison. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 978-951-3-11621-7.
- Vangitse minut vapaaksi. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 978-951-3-12235-5.
- Tulikärpäsiä. Muistelmateos. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 978-951-3-12895-1.
- Jumalasta seuraava. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 978-951-3-13305-4.
- Kahdeksas huone. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-3-14064-9.
- Pillerinpyörittäjä. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-3-14898-0.
- Polku. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-3-16389-1.
- Musta mandala -trilogia
- Valkoinen varjo. Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-7677-8.
- Sammunut sydän. Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8129-1.
Käsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Samppanjaa ja vaahtokarkkeja, 17 × 45 min, MTV3 1995–1996
- Tähtilampun alla, 10 × 45 min, MTV3 1997
- Pillerinpyörittäjä, radiokuunnelma, YLE 1998
- Tähtitehdas, yhdessä Henrik Tillanderin kanssa, 111 × 25 min, Nelonen 1998–1999
Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ford Fairlane (1990) – tyttö hautajaisissa (ei mainittu lopputeksteissä)
- Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva (1990) – kauneuskilpailuvoittaja
- Kuutamosonaatti 2: Kadunlakaisijat (1991) – Kata Kärkkäinen
- Luonnonmukainen rakastaja (1992) – Eija
- Puhtaat valkeat lakanat (1993) – Anneli Mäkinen
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kata: Your Love (Bang Trax, 1989)
Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Your Love (Ain't Good Enough) (Bang Trax, 1989)
- I Need Love / Lonely Eyes (Bang Trax, 1989) (7")
- Dance To The Beat (Bang Trax, 1989) (12")
- C'mon - Step By Step (Bang Trax, 1990) (7")
- Oh Boy / Siivet Selässäin (Finnlevy, 1991) (7", Single)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Katariina Souri. Anna -lehti. 15.5.2012. Arkistoitu 2.8.2012. Viitattu 27.8.2013.
- ↑ a b Leinonen, Pauliina: Kata Kärkkäinen vaihtoi koko nimensä (Paperilehden otsikko: Hyvästit Kata Kärkkäiselle!). Ilta-Sanomat, 26.1.2010, s. 26. Sanomat News. ISSN 0355-2055. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 26.1.2010.
- ↑ Katariina Souri ei kelvannut naistenlehden kanteen omana itsenään: "Naistenlehti tekee vuonna 2021 samaa, mitä Playboy teki vuonna 1988" Yle. Viitattu 12.6.2021.
- ↑ Wallenius, Sanna: Katariina Souri: "Isä vietiin minulta" Eeva / Apu -lehti. 4.4.2018. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ a b Yrjölä, Johanna: Dekkaristina debytoiva Katariina Souri: ”Isäni ansiosta olen altistunut rikosmaailmalle jo nuorena”. Me Naiset. 30.1.2015. Arkistoitu 29.12.2019. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ a b c d Eveliina Talvitie: Kata. Like, 2023.
- ↑ Sanna Wallenius: Katariina Souri: "Isä vietiin minulta" Eeva-lehti. 4.4.2018. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Hyvinkääläisiä kirjailijoita - Kärkkäinen kata Hyvinkään kaupungin kirjastopalvelut. 6.8.2022. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ a b Gustafsson, Miia: Katariina Souri tuntee varjopuolensa – Nykyään tykkään itsestäni enemmän kuin koskaan aiemmin Yle Uutiset. 11.3.2018. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ Lempinen, Jenna: Katariina Sourilta jättiyllätys: palaa Playboyn sivuille 31 vuoden jälkeen Ilta-Sanomat. 13.3.2020. Viitattu 4.1.2021.
- ↑ a b Minä, Kata Kärkkäinen. Katakarkkainen.fi. Arkistoitu 13.8.2009. Viitattu 23.6.2009. (Arkistoitu sivu on mustaa tekstiä mustalla pohjalla. Näkyy kun maalaa koko sivun.)
- ↑ a b Tällaisia ovat Katariina Sourin maalaukset – katso kuvat! iltalehti.fi. 7.4.2011. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ a b c Tuominen-Halomo, Anneli: "Playmate-tausta on Suomessa ongelma ja ulkomailla plussaa" – tällaista taidetta Katariina Souri tekee nyt Helsingin Uutiset. 21.8.2017. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ Kata Kärkkäinen selvisi Mensan testistä Ilta-Sanomat. 5.10.2006. Viitattu 23.6.2009.
- ↑ Kata Kärkkäinen erosi Mensasta Ilta-Sanomat. 24.10.2008. Viitattu 23.6.2009.
- ↑ Kantola, Iida: Tältä Katariina Souri näytti 14-vuotiaana – silmälasit ja ”ruipelo olemus” vaivasivat Playboy-kaunotarta Ilta-Sanomat. 21.12.2020. Viitattu 29.4.2021.
- ↑ Suojanen, Armi: Kata hämmentää taas. Helsingin uutiset. 4.5.2010. Arkistoitu 4.5.2010. Viitattu 5.5.2010.
- ↑ Katariina Souri palkittiin Kiitos eläimiltä -palkinnolla eläintensuojelugaalassa MTV3 Uutiset. 6.11.2016. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ Hopi, Anna: Katariina Sourin jymy-yllätys: lähtee Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi Iltalehti. 15.12.2018. Viitattu 16.12.2018.
- ↑ Yle - Vaalikone - Katariina Souri
- ↑ Tähtivaara, Sarianna: Katariina Souri julkaisi harvinaisen yhteiskuvan Kiana-tyttärensä kanssa. Ilta-Sanomat, 19.9.2023. Sanoma-osakeyhtiö. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kata Kärkkäisen väitetty rokkarirakas paljasti yhteiskuvan Facebookissa MTV3 Uutiset. 19.2.2009. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ Husu, Petra: Souri meni naimisiin Iltalehti. 28.6.2010. Viitattu 29.4.2021.
- ↑ Katariina Souri meni naimisiin Ilta-Sanomat. 28.6.2010. Viitattu 22.8.2010.
- ↑ Kangasluoma, Heini: Katariina Souri ja rokkari: Avioerosta huolimatta avoliitto MTV3 Uutiset. 5.2.2013. Viitattu 27.8.2013.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Katariina Souri ja Eliya Zweygberg tänään naimisiin Iltalehti. 9.9.2016. Viitattu 9.9.2016.
- ↑ Tani, Iida: Katariina Souri, 50, on ollut naimisissa neljästi – rakkaus 18 vuotta nuorempaan Eliyaan roihahti Facebookissa: edustivat yhdessä vain tovi sitten Ilta-Sanomat. 3.7.2019. Viitattu 17.2.2020.
- ↑ Rinne, Jaana: Katariina Souri ryhtyi vegaaniksi: "Nyt tekoni ovat yhtä moraalikäsitysteni kanssa" Helsingin Sanomat. 12.2.2015. Viitattu 1.4.2016.
- ↑ Seura: Katariina Souri yritti ryhtyä vegaaniksi, mutta terveys alkoi reistailla – ”Minusta tuntui, että ruokavalio vaikutti mieleenikin” Kotiliesi. 1.3.2023. Kotiliesi. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Tojkander, Maria: Katariina Souri valitsi alkoholin: ”Viini on lääke sietämättömään yksinäisyyden tunteeseeni” Anna -lehti. 25.1.2018. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ Vilkman, Anu: Katariina Souri on vapautunut sukupuolen asettamista vaatimuksista: "En mieti itseäni enää naisen rooliin" yle.fi. 8.3.2018. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ Pudas, Mari: 50-vuotias Katariina Souri paljastaa Apu-lehdessä: ”Olen muunsukupuolinen” Iltalehti. 14.12.2018. Viitattu 17.12.2018.
- ↑ Taleva, Katariina: Anna-lehti: Kuvataitelija Katariina Souri kokee itsensä muunsukupuoliseksi: ”Sukupuolettomuus on minulle vapauttavaa – minua ei voi enää määritellä ja lokeroida” Seura -lehti. 19.1.2019. Viitattu 17.2.2020.
- ↑ Hartikainen, Ville: Katariina Souri asuu yksin maatilalla Sipoossa seuranaan vain eläimet: ”Nykyään ulkomaailma ei pysty mua satuttamaan”. Apu, 26.7.2023. A-lehdet.
- ↑ Rinne, Jaana: Katariina Souri palasi kirkkoon ja uskoo hyvään energiaan, joka on Jumala Kirkko ja kaupunki. 11.9.2016. Viitattu 17.12.2018.
- ↑ Vatka, Miia: Naisen kanssa avioitunut Katariina Souri Kirkko & Kaupunki -lehdessä: "Heteroperhe ei tee automaattisesti autuaaksi" Iltalehti. 16.9.2016. Viitattu 117.2.2018.
- ↑ Tainola, Rita: Katariina Souri ja 26-vuotias poika Kasimir kertovat erilaisesta suhteestaan – äidiltä räväyttävä mielipide: ”Lapsen kuuluu jossain määrin traumatisoitua” Ilta-Sanomat. 13.5.2018. Viitattu 19.12.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Talvitie, Eveliina: Kata. Helsinki: Like, 2023. ISBN 978-951-1-42979-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katariina Souri Wikimedia Commonsissa
- Etusivu Katariina Sourin kotisivut. Viitattu 29.4.2021.
- Rytsä, Paavo: Kata Kärkkäinen puhuu yksityisyydestä ja Kahdeksas huone -kirjastaan Yle Elävä arkisto. 29.5.2008. Viitattu 29.4.2021.
- Sykkö, Sami: Sami Sykkö arvioi: Katariina Souri on tyylinsä puolesta hieman vaiheessa Seura -lehti. 16.11.2016. Viitattu 29.4.2021.
- Katariina Souri Elonetissä.
- Katariina Souri Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
