Kroatian maantiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kroatian kartta
Kroatian pääkaupungin Zagrebin vanhaa kaupunkia.

Kroatia jaetaan maantieteellisesti kolmeen osaan. Siihen kuuluu kivikkoinen rannikkokaistale, jossa on yli 600 kallioista saarta, pohjoisen ja koillisen Pannonian alanko, jossa virtaavat Sava, Drava ja Tonava, ja näiden välissä oleva metsäiset vuoristoalueet. Vuoristot tunnetaan erityisesti karstiesiintymistä, joissa vesi on uurtanut monimutkaisia pinnanmuodostelmia yli kilometrin syvyisiin luolastoihin saakka.

Ilmasto on pääosin lauhkeaa, mutta pohjoisessa ja idässä vallitsee kylmätalvinen ja lämminkesäinen mantereinen ilmasto ja rannikolla välimerenilmasto. Kroatian pohjoisosissa puhultaa joskus talviaikaan kylmä, puuskainen valumatuuli bora. Kesäiltapäivien merituulta kutsutaan nimellä ”maestral”, ja sen vaikutuksesta esimerkiksi Dalmatian vanhojen kaupungien kadut on pyritty suunnitteemaan niin, että tuuli pääse puhaltaan niitä pitkin.

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia, vuonna 2006 itsenäistynyt Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Kroatialla on lähes 1 800 kilometriä rantaviivaa. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen niin, että Dubrovnik lähiympäristöineen on enklaavina erillään muusta Kroatiasta.[1]

Kroatian maasto on vaihtelevaa, ja sen voi karkeasti jakaa kolmeen osaan: etelän kivikkoiseen rannikkokaistaleeseen, jossa sijaitsee yli 600 hajallaan olevaa kallioista saarta, pohjoisen ja koillisen sisämaan tasangolle, joka on osa viljavaa Pannonian alankoa, ja rannikon ja alangon väliin jäävään tiheämetsäiseen vuoristoon.[1]

Noin 53 prosenttia alueesta on alankoa, ja suurimmat alankoalueet ovat Pannonian tasangolla, jossa maasto vaihtelee Savan, Dravan ja Tonavan alluviaalitasangoista Baranyan ja Syrmian tasankoihin. Pannonian länsiosassa maasto muuttuu metsäisiin vuoristoihin, joita edeltää kalkkikivitasangot. Pohjoisessa rannikkokaistaleeseen kuuluu Istrian niemimaa, mutta Rijekasta etelään se on kapea vyöhyke, jota reunustavat korkeat vuoret ja rannikon saaristot. Noin puolet alasta on karstimaata, joka jatkuu Sloveniaan, Bosnia ja Hersegovinaan ja Montenegroon. Siihen kuuluu monimuotoisia pinnanmuotoja doliineista syviin luoliin. Kroatiasta on löydetty yli 50 luolaa, jotka ovat yli 250 metriä syviä. Lukina Jama on peräti 1 421 metrin syvyinen.[2]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain, mutta pääosin ilmasto on lauhkeaa. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mantereinen ilmasto, jonka takia talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.[1] Lumipeite viipyy talvella pitkään sisämaan korkeilla alueilla.[3] Sisämaan Osijekissa talven kylmimmän kuukauden eli tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on -4,2 astetta, kesän kuumimman heinäkuun keskimääräinen ylin on 28,0 astetta. Kesäkuun sadesumma on suurin, keskimäärin 81,8 mm.[4]

Rannikolla vallitsee välimerenilmasto. Suurin osa sateista ajoittuu talveen, mutta kesällä esiintyy ukkoskuuroja.[3] Dubrovnikissa talven kylmimmän kuukauden eli helmikuun keskimääräinen alin lämpötila on +6,5 astetta, kesän kuumimman elokuun keskimääräinen ylin on 28,7 astetta. Lokakuusta joulukuuhun sataa yli sata milimetriä kuukaudessa, heinäkuussa vain 24 mm.[5]

Varsinkin Kroatian pohjoisosissa puhaltaa talvisaikaan joinakin päivinä vuorilta kylmä, puuskainen valumatuuli bora.[3] Kesäpuolella korkeapaineissa vallitsee merituuli-ilmiön aikaansaama vuorokausivaihtelu: yöllä tuulee maista merelle, päivällä mereltä maihin. Mereltä puhaltava tuuli alkaa klo 10-11, se on voimakkaimmillaan klo 14-15 iltapäivällä. Yöksi tuuli heikkenee. Iltapäivän merituulta kutsutaan joskus nimellä "maestral".[6] Merituulen vilvoittava vaikutus on ollut niin merkittävä, että Dalmatian vanhojen kaupunkien kadut on suunniteltu niin että maestral pääsee puhaltamaan pitkin niitä.[7]

Kroatia satelliittikuvassa syyskuussa

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krotiassa on kahdeksan kansallispuistoa: 14 saaresta koostuva Brijunin kansallispuisto, 89 pikkusaaren Kornatin kansallispuisto, Krkan kansallispuisto samannimisen joen varrella, Mljetin kansallispuisto maan eteläosassa, Paklenican kansallispuisto metsäalueella meren ja vuorten välillä, Plitvicen järvien kansallispuisto jossa on 16 pientä järveä metsän keskellä, Risnjakin kansallispuisto samannimisellä vuorella ja Pohjois-Velebitin kansallispuisto karskimaalla.[8]

Risnjakin alueella tavataan paljon hirvieläimiä, karhuja, villikissoja ja ilveksiä. Satunnaisesti nähdään myös susia ja villisikoja. Plitvicen järvien kansallispuisto on susien suojapaikka. Siellä, samoin kuin Krkassa, suojellaan myös merisaukkoja. Krka on keskeinen muuttolintujen levähdysalue, samoin kuin Kopacki Ritin luonnonpuisto maan itäosassa. Cresissä elää suuria hanhikorppikotkia.[9]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian aluejako

Kroatia jaetaan neljään suuralueeseen ja nämä edelleen yhteensä kahteenkymmeneenyhteen piirikuntaan eli županiin. Piirikuntien kroaatinkieliset nimet ovat muotoa Zagrebačka županija (Zagrebilainen piirikunta). Idästä alkaen suuralueet ja niihin kuuluvat piirikunnat ovat

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dubrovnikin vanhakaupunki on Plitvicen kansallispuiston tavoin Unescon maailmanperintökohde.

Nykyään Kroatia on turvallinen paikka tavalliselle matkailijalle. Rannikkokaupungeista, kuten mm. Porecista tehdään retkiä esim. Venetsiaan.

Kroatiassa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta[10] ja kahdeksan kansallispuistoa. Unescon kohteet ovat

Muita nähtävyyksiä ovat

  • Pula, Istria
  • Poreč, Istria , itävaltalaisen matkailijan näkökulmasta
  • Rovinj, Istria
  • Dvigrad, Istria
  • Hum, Istria, maailman pienin kaupunki
  • Nezakcij, Istria, histrien muinaiskaupunki n. 1300-1500 v. e.K.
  • Zadar Dalmatia, Galleria
  • Zadar, Dalmatia
  • Šibenik, Dalmatia
  • Solin, Dalmatia
  • Gospin otok, Solin, Dalmatia
  • Sitno, Dalmatia (Splitin lähellä)
  • Bračin saari, Dalmatia, Selcan vanhat kirkot
  • Bračin saari, Bol, Slatni Rat
  • Korčulan saari

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kroatian maantiede.
  1. a b c Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 259. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  2. Relief Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi)
  3. a b c Country Guide Croatia BBC Weather
  4. Climatological Information Osijek WMO
  5. Climatological Information Dubrovnik WMO
  6. Climate and weather conditions Croatia Yachting Charter. Viitattu 22.4.2014.
  7. Winds in Croatia Sailing Europe. Viitattu 22.4.2014.
  8. National Parks in Croatia Find Croatia Viitattu 18.3.2011 (englanniksi)
  9. Vesna Marić: Croatia, s. 59. Lonely Planet, 2009. ISBN 9781741049169. Google Books.
  10. Unesco