Kroatian maantiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kroatian maantiede
Kroatian kartta
Kroatian kartta
Maanosa Eurooppa
Naapurimaat Slovenia, Unkari, Serbia, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina ja Italia
Tilastot
Pinta-ala 56 594 km²
 – Sisävesi 620 km² (1,1 %)
Rantaviiva 5 835 km
Rajan pituus 2 237 km
Ennätykset
Korkein kohta Dinara, 1 831 m
Matalin kohta Adrianmeri
Pisin joki Sava, 562[1] km
Suurin järvi Vrana, 30,7 km²
Ilmasto
Ilmasto mannerilmastosta välimerenilmastoon
Luonnonvarat
Luonnonvarat öljy, vesivoima, kivihiili, bauksiitti, kalsium

Kroatia jaetaan maantieteellisesti kolmeen osaan. Siihen kuuluu kivikkoinen rannikkokaistale, jossa on yli 600 kallioista saarta, pohjoisen ja koillisen Karpaattien allas, jossa virtaavat Sava, Drava ja Tonava, ja näiden välissä oleva metsäiset vuoristoalueet. Vuoristot tunnetaan erityisesti karstiesiintymistä, joissa vesi on uurtanut monimutkaisia pinnanmuodostelmia yli kilometrin syvyisiin luolastoihin saakka.

Ilmasto on pääosin lauhkeaa, mutta pohjoisessa ja idässä vallitsee kylmätalvinen ja lämminkesäinen mantereinen ilmasto ja rannikolla välimerenilmasto. Kroatian pohjoisosissa puhultaa joskus talviaikaan kylmä, puuskainen valumatuuli bora. Kesäiltapäivien merituulta kutsutaan nimellä ”maestral”, ja sen vaikutuksesta esimerkiksi Dalmatian vanhojen kaupungien kadut on pyritty suunnitteemaan niin, että tuuli pääse puhaltaan niitä pitkin.

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prvićin saari Krkin edustalla.

Kroatian maasto on vaihtelevaa, ja sen voi karkeasti jakaa kolmeen osaan: etelän kivikkoiseen rannikkokaistaleeseen, jossa sijaitsee satoja hajallaan olevaa kallioista saarta, pohjoisen ja koillisen sisämaan tasangolle, joka on osa viljavaa Karpaattien allasta, ja rannikon ja alangon väliin jäävään tiheämetsäiseen vuoristoon.[2]

Noin 53 prosenttia alueesta on alankoa, ja suurimmat alankoalueet ovat Karpaattien altaan alueella. Pinta-alasta 26 prosenttia on 200–500 metrin korkeudessa ja loput 21 prosenttia yli 500 metrin korkeudessa. Karpaattien altaalla maasto vaihtelee Savan, Dravan ja Tonavan alluviaalitasangoista Baranyan ja Syrmian tasankoihin.[3] Sava- ja Dravajokien tasankoa erottavat toisistaan Julisten Alppien jatkeen muodostava Hrvatsko zagorje.[4]

Karpaattien altaan länsi- ja eteläpuolella on Kroatian keskeinen vuoristovyöhyke, joka kuuluu Dinaarisiin Alppeihin. Siellä on myös Kroatian korkein vuori, 1 831 korkea Dinara. Karpaattien altaan reunamilla on kukkulainen siirtymävyöhyke, jossa on Pokupljen ja Kordunin kalkkikivitasangot. Vuoristoaleusiin kuuluvat muun muassa Gorski Kotar ja Lika.[4] Kroatian vuoristoalueet ovat tunnettu karstimaastaan, jossa vesi on tehnyt monenlaisia maanalaisia muodostelmia kalkkiviestä ja dolomiitistä muodostuneeseen kiviperään. Kroatiasta on löydetty noin 50 yli 250 metriä syvää luolaa. Lukina jama on peräti 1 431 metriä syvä. Karstimaassa on myös esimerkiksi doliineja ja muita pintamuodostumia.[3]

Kroatian rannikkokaisteleeseen kuuluu pohjoisessa Istrian niemimaa, josta se jatkuu Dalmatian rannikkoa pitkin Kotorinlahdelle saakka.[4] Leveimmillään ja matalimmaan tasanko on Ravni kotarissa, missä on flyssivyöhyke, Kaštelin keskiosissa ja Neretvan suistolla.[3]

Adrianmeri on matala meri, ja sen keskisyvyys on 173 metriä. Kroatian rantaviiva ilman saaria on 1 777 kilometriä ja saarten kanssa 5 835 kilometriä. Merivirrat virtaavat Albaniasta ylös Kroatian rannikkoa pitkin luoteeseen. Saaria rannikolla on kaikkiaan 718, ja niistä suurin osa on muodostunut kalkkikivestä. Asuttuja on noin 50. Suurimmat saarista on Krk ja Cres, joiden pinta-ala on 405,8 neliökilometriä. Yli 200 neliökilometrin suuruisia saaria ovat lisäksi Brač, Hvar, Pag ja Korčula.[5]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatiassa on 26 jokea, joka virtaa yli 50 kilometrin matkan valtion alueella.[6] Noin 62 prosenttia maan pinta-alasta kuuluu Mustanmeren valuma-alueeseen ja loput 38 prosenttia Adrianmeren valuma-alueeseen.[1]

Kroatian pisimmät joet ovat 562 kilometriä pitkä Sava ja 505 kilometriä pitkä Drava. Kupa on puolestaan pisin joki, joka virtaa kokonaan Kroatian alueella.[1] Savan lähde on Sloveniassa, ja Kroatian puolella se virtaa Zagrebin halki. Sen jälkeen se muodostaa osan Bosnia ja Hertsegovinan vastaisesta rajasta. Myös Drava virtaa Kroatiaan Sloveniasta, ja se muodostaa suuren osan Unkarin rajasta. Se laskee Tonavaan, joka puolestaan vastaa suurimman osan Kroatian ja Serbiaan kuuluvan Vojvodinan alueen rajasta. Savajoen sivujokia ovat muun muassa Kupa, joka virtaa Slovenian vastaisella rajalla, ja Una, joka meanderoi Bosnia ja Hertsegovinan rajalla.[6]

Adrianmeren puolella joet ovat pääosin lyhkäsiä ja virtaavat pitkin jyrkkiä rinteitä.[1] Dalmatian merkittäviä jokia ovat Adrianmereen laskevat Krka ja Cetina. Kummassakin joessa on vesivoimapotentiaalia.[6] Suurin joki on kuitenkin Neretva, josta vain 20 kilometriä on Kroatian puolella. Karstimaassa on myös monia maanpinnan alla virtaavia jokia, kuten Lika ja Gacka.[1]

Kulttuurimaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian pääkaupungin Zagrebin vanhaa kaupunkia.

Kroatian pinta-ala on 56 594 neliökilometriä.[7] Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen niin, että Dubrovnik lähiympäristöineen on enklaavina erillään muusta Kroatiasta.[2]

Kroatian väestöstä vuoden 2018 tietojen mukaan 56,9 prosenttia asui kaupungeissa. Asutus on keskittynyt Karpaattien altaan alueella ja rannikolle. Keskivuoristossa asutus on selvästi harvempaa.[8] Zagreb on ylivoimaisesti suurin kaupunki, ja siellä asuu noin 18 prosenttia koko maan väestöstä.[9]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian aluejako

Kroatia jaetaan neljään suuralueeseen ja nämä edelleen yhteensä kahteenkymmeneenyhteen piirikuntaan eli županiin. Piirikuntien kroaatinkieliset nimet ovat muotoa Zagrebačka županija (Zagrebilainen piirikunta). Idästä alkaen suuralueet ja niihin kuuluvat piirikunnat ovat:

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain, mutta pääosin ilmasto on lauhkeaa. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mantereinen ilmasto, jonka takia talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.[2] Rannikolla vallitsee välimerenilmasto. Suurin osa sateista ajoittuu talveen, mutta kesällä esiintyy ukkoskuuroja.[10]

Rannikon lämpötilat on korkeimmat, ja vuoden keskilämpötila vaihtelee 12 asteen ja 17 asteen välillä. Etelässä lämpötilat ovat pohjoisosia korkeammat. Karpaattien altaalla vuoden keskilämpötila on 10–12 astetta, mutta korkeammalla keskilämpötila on jo alle 10 astetta. Korkeimmilla huipulla keskilämpötila on enää 2–4 astetta. Adrianmeren rannikolla lämpimimmä kuukauden keskilämpötila on yli 22 astetta, kun taas vuoristoissa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on alle -3 astetta.[11]

Vuotuinen sadanta on ulkosaaristossa alle 700 millimetriä ja Gorski kotarin vuristossa jopa 3 500 millimetriä. Sisämaan tasangoilla sadanta vaihtelee 700 millimetristä 1 000 millimetriin. Vesisateita tulee ympäri vuoden, mutta erityisesti Karpaattien altaalla enimmät sateet sijoittuivat kasvukauteen. Adrianmeren keskisellä ja eteläisellä rannikolla sadanta sopii välimerenilmastoon eli kesät ovat kuivia ja sateet tulevat talvella.[11]

Varsinkin Kroatian pohjoisosissa puhaltaa talvisaikaan joinakin päivinä vuorilta kylmä, puuskainen valumatuuli bora.[10] Kesäpuolella korkeapaineissa vallitsee merituuli-ilmiön aikaansaama vuorokausivaihtelu: yöllä tuulee maista merelle, päivällä mereltä maihin. Mereltä puhaltava tuuli alkaa klo 10-11, se on voimakkaimmillaan klo 14-15 iltapäivällä. Yöksi tuuli heikkenee. Iltapäivän merituulta kutsutaan joskus nimellä ”maestral”.[12] Merituulen vilvoittava vaikutus on ollut niin merkittävä, että Dalmatian vanhojen kaupunkien kadut on suunniteltu niin että maestral pääsee puhaltamaan pitkin niitä.[13]

Kroatia satelliittikuvassa syyskuussa

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus ja elinympäristöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian luonto on europpalaisittain monipuolinen, ja kasvilajien määrä on siellä Slovenian ja Albanian jälkeen Euroopan kolmanneksi suurin pinta-alaan nähden. Tähän on vaikuttanut useita tekijöitä. Valtio sijaitsee välimerellisen ja mantereisen ilmaston siirtymävyöhykkeellä, ja alue pysyi jäättömänä viime jääkauden aikana, joten monet lajit säilyivät siellä. Kroatiassa tapaavat myös neljä Euroopan yhdeksästä biomaantieteellisestä alueesta. Siellä vaikuttavat välimerellinen, mantereinen, vuoristoinen sekä Karpaattien altaan eliömaantieteelliset alueet.[14]

Noin 44 prosenttia Kroatiasta on metsän peitossa. Yleisimpiä lajeja ovat pyökit, tammi, talvitammi ja euroopanvalkopyökki.[15] Suurimmat metsät ovat Dinaaristen Alppien länsiosissa Gorski kotarissa ja Velebitvuoristossa sekä Savajoen alluviaalilaaksossa. Vuoristossa valtalajeja ovat pyökit ja pihdat. Välimeren alueella metsät ovat puolestaan pääsääntöisesti macchiaa, jossa kasvaa rautatammia ja euroopanmustamäntyä.[16] Metsien lisäksi Kroatiassa kasvaa pensaikkoja. Jokien varsilla on pajuja ja eteläisessä Dalmatiassa oleanteripensaikkoja. Rannikolla on puolestaan ainavihantaa pientä gariguepensaikkoja.[17]

Pohjois-Kroatiassa on laajoja kosteita ruohikkotasankoja. Erityisesti Savajoen varrella ne yhdistyvät laajoihin kosteikkoihin. Lonjsko polje on suuri laidunalue, joka tulvii säännöllisesti.[18] Vuoristoisessa Keski-Kroatiassa on erikoistuneita kosteita niittyjä, joita on erityisesti jokien varsilla. Kuivia Välimeren ruohikkoja on puolestaan rannikolla ja rannikon sisämaa-alueilla.[19]

Kroatiassa on laajojoa kosteikkoja suurten jokien tulvatasangoilla. Kopački rit on Drava- ja Tonavajokien risteyskohdassa ja Lonjsko polje Savajoen varrella. Neretvan suisto on puolestaan rannikolla.[20]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian nisäkkäisiin kuuluu 101 lajia. Maan vuoristoissa elää kaikki kolme Euroopan suurta lihansyöjää, karhu, susi ja ilves.[21] Kroatian metsissä ja vuoristoissa tavataan myös muun muassa gemssiä, villisikaa, näätiä, mäyrää ja kettuja sekä Dinaaristen Alppien jäänteitä dinaarienmyyrää ja tammihiiren alalajia Eliomys quercinus dalmaticus.[22] Lepakkolajeja maasta tunnetaan peräti 34. Adrianmeren ainoa merinisäkäs on puolestaan pullokuonodelfiini, vaikkakin monia muitakin valaslajeja nähdään satunnaisesti itäisellä Adrianmerellä.[21]

Kroatian lintulajisto on eurooppalaisittain monipuolinen, ja yli 230 lintulajia pesii Kroatiassa. Drava- ja Savajoen alankoalueilla on monia merkittäviä kosteikkoja, joissa pesii muun muassa kapustahaikaria, haikaria, tiiroja, merikotkia, mustahaikaria, kattohaikaria ja pikkukiljukotkia. Metsien lajeja ovat puolestaan useat pöllöt, tikat, metso ja maakotka. Rannikoiden lintuja ovat hanhikorppikotka, välimerenhaukka ja välimerenlokki.[23]

Kroatian matelijalajisto on moninaisimmillaan Dalmatiassa. Saaristossa on puolestaan erityisesti eristyneitä endeemisiä liskoja. Kilpikonnista Kroatiassa elää muun muassa liemikilpikonnaa ja Mauremys caspica -lajia.[24] Vuoristoissa on kaksi myrkyllistä käärmelajia, hietakyy ja kenttäkyy.[22] Sammakkoeläimiä on puolestaan monipuolisimmallaan Karpaattien altaassa. Karstialueen luolastojen endeeminen laji on olmi.[25]

Kalalajistoon vaikuttaa kaksi asiaa: Kroatia kuuluu kahteen valuma-alueeseen ja osassa maata on karstiympäristöjä. Mustanmeren valuma-alueen vesistöissä on 81 ja Adrianmeren valuma-alueen vesistöissä 88 lajia. Lisäksi 18 lajia on endeemisiä karstialueelle.[26] Adrianmerestä on puolestaan havaittu 433 kalataksonia. Varsin lajirunsaita ympäristöjä ovat Posidonia-meriheinäniityt.[27]

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krotiassa on kahdeksan kansallispuistoa: 14 saaresta koostuva Brijunin kansallispuisto, 89 pikkusaaren Kornatin kansallispuisto, Krkan kansallispuisto samannimisen joen varrella, Mljetin kansallispuisto maan eteläosassa, Paklenican kansallispuisto metsäalueella meren ja vuorten välillä, Plitvicen järvien kansallispuisto jossa on 16 pientä järveä metsän keskellä, Risnjakin kansallispuisto samannimisellä vuorella ja Pohjois-Velebitin kansallispuisto karskimaalla.[28]

Risnjakin alueella tavataan paljon hirvieläimiä, karhuja, villikissoja ja ilveksiä. Satunnaisesti nähdään myös susia ja villisikoja. Plitvicen järvien kansallispuisto on susien suojapaikka. Siellä, samoin kuin Krkassa, suojellaan myös merisaukkoja. Krka on keskeinen muuttolintujen levähdysalue, samoin kuin Kopacki Ritin luonnonpuisto maan itäosassa. Cresissä elää suuria hanhikorppikotkia.[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Rivers and lakes Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  2. a b c Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 259. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  3. a b c Relief Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  4. a b c Pleština & Bracewell: Croatia: Relief Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  5. The Adriatic Sea and islands Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  6. a b c Pleština & Bracewell: Croatia: Drainage Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  7. Croatia in brief Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  8. Pleština & Bracewell: Croatia: Settlement patterns Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  9. The population's spatial distribution and composition Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  10. a b Country Guide Croatia BBC Weather
  11. a b Statistical Yearbook of the Republic of Croatia, s. 42.
  12. Climate and weather conditions Croatia Yachting Charter. Viitattu 22.4.2014.
  13. Winds in Croatia Sailing Europe. Viitattu 22.4.2014.
  14. Croatian flora Botanički vrt PMF-a. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  15. Biodiversity of Croatia, s. 31.
  16. Biodiversity of Croatia, s. 32.
  17. Biodiversity of Croatia, s. 30.
  18. Biodiversity of Croatia, s. 28.
  19. Biodiversity of Croatia, s. 29.
  20. Biodiversity of Croatia, s. 26.
  21. a b Biodiversity of Croatia, s. 10.
  22. a b Määritä nimeke! Croatian National Tourist Board. Viitattu 11.11.2020. (englanniksi)
  23. Biodiversity of Croatia, s. 11.
  24. Biodiversity of Croatia, s. 12.
  25. Biodiversity of Croatia, s. 13.
  26. Biodiversity of Croatia, s. 14.
  27. Biodiversity of Croatia, s. 15.
  28. National Parks in Croatia Find Croatia Viitattu 18.3.2011 (englanniksi)
  29. Vesna Marić: Croatia, s. 59. Lonely Planet, 2009. ISBN 9781741049169. Google Books.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]