Tulvatasanko
Tulvatasanko on suhteellisen tasaista maata jokiuoman molemmin puolin. Tulvatasangolle nousee tulvavesi, mikäli reunavalleja ei koroteta.[1]
Tulvatasangot ovat maanviljelyskulttuurin syntypaikkoja. Säännöllisesti tulvivien jokien liete lannoittaa maata ja turvaa hyvät sadot. Tulvavesi myös huuhtoo kasteluvedestä maahan jääneen suolan mukaansa ja täydentää maaperän vesivarastoja.[1] Toisaalta tulvatasankojen toistuvat tulvat ovat aiheuttaneet myös paljon vahinkoa ja kuolemia.[2]
Tulvatasangot kuuluvat maailman monimuotoisimpiin ja dynaamisimpiin ekosysteemeihin.[2]
Maapallon maapinta-alasta tulvatasankoja on noin kaksi prosenttia. Tulvatasankoja on esimerkiksi Amazonin, Brahmaputran, Niilin, Nigerin ja Kongon sekä Siperian jokien rannoilla. Bangladeshista noin 80 prosenttia on tulvatasankoa, ja Euroopan ja Japanin väestöistä noin puolet elää entisillä tulvatasangoilla. Euroopan ja Yhdysvaltojen alkuperäisistä tulvatasangoista yli 90 prosenttia on käytännössä kadonnut, kun ne on muutettu pelloiksi ja kaupunkialueiksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ervasti, Veikko & Paananen, Juhani: Globus – Riskien maailma. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30532-4.
- ↑ a b c Tockner, Klement (toim. Bobrowsky, Peter T.): ”Floodplain”, Encyclopedia of Natural Hazards, s. 337. Springer, 2013. ISBN 978-90-481-8699-0.