Kapustahaikara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kapustahaikara
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Iibikset Threskiornithidae
Suku: Kapustahaikarat Platalea
Laji: leucorodia
Kaksiosainen nimi

Platalea leucorodia
Linnaeus, 1758

Alalajit
  • P. l. archeri
  • P. l. balsaci
  • P. l. leucorodia
  • P. l. major
Katso myös

  Kapustahaikara Wikispeciesissä
  Kapustahaikara Commonsissa

Kapustahaikaran munia.

Kapustahaikara (Platalea leucorodia) on iibiksiin kuuluva pelikaanilintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapustahaikaran höyhenpeite on kokonaan valkoinen, ja pesimäaikana sen päässä on harja. Sen jalat ovat tummat ja nokka muuten musta mutta kärjestä keltainen. Rinnassa on pesimäaikana keltainen läikkä. Linnun pituus on 80–90 senttiä, siipien kärkiväli 130 senttiä ja paino 1,2–2 kiloa. Lajista tunnetaan kolme alalajia: nimialalaji leucorodia, läntinen balsaci ja itäafrikkalainen archeri.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapustahaikara on laajalle levinnyt laji, jota tavataan koko Euraasiassa Espanjasta Japaniin sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa pesii 2 600 – 3 200 paria, Venäjällä 2 300 – 2 800 ja Turkissa 500 – 3 000 paria. Maailman populaation koko on 58 000 – 59 000 yksilöä. Suomessa se on harvinainen: se on tavattu 22 kertaa, ensimmäisen kerran 9.10.1975 Eckerön Signilskärissä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapustahaikaraa tavataan matalavetisillä kosteikoilla. Se elää ja liikkuu vain samanlajisten seurassa eikä tavallisesti hakeudu muiden haikaroiden seuraan.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii yhdyskunnittain puissa tai ruovikoissa. Kapustahaikara munii 3–5, yleensä neljä munaa. Haudonta kestää 24 päivää.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapustahaikara syö kaloja ja sammakoita sekä muita pieniä vesieläimiä, joita se pyydystää lusikkamaiseen nokkaansa heiluttelemalla sitä puolelta toiselle, samalla kun se kahlaa matalassa vedessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Platalea leucorodia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Hario, Martti & Lammin-Soila, Matti 1976: Kapustahaikara Platalea leucorodia ensi kerran nykyalueellamme. - Lintumies 3.1976 s. 92-93. SLY.
  • Kapustahaikara Lintukuva-verkkopalvelussa
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.