Varaventtiili
Varaventtiili | |
---|---|
Julisteen on suunnitellut Tapio Vilpponen. |
|
Ohjaaja | Valentin Vaala |
Käsikirjoittaja | Yrjö Kivimies |
Perustuu | Hilja Valtosen romaaniin Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926) |
Tuottaja | Matti Schreck |
Säveltäjä | Harry Bergström |
Kuvaaja | Eino Heino |
Leikkaaja | Valentin Vaala |
Lavastaja | Ville Hänninen |
Pääosat |
Lea Joutseno Irma Seikkula Tapio Nurkka Olavi Reimas |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 22. maaliskuuta 1942 |
Kesto | 93 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Varaventtiili (ruots. Kärlekens ABC) on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen mustavalkoelokuva vuodelta 1942. Se on tyyliltään romanttinen komedia ja perustuu Hilja Valtosen romaaniin.[1] Varaventtiili on ensimmäinen Suomi-Filmin elokuva, joka kuvattiin kokonaisuudessaan jatkosodan puhkeamisen jälkeen.
Elokuvan on äänittänyt Harald Koivikko ja kuvauksesta vastasi Eino Heino.[2] Lavastukset teki Ville Hänninen ja musiikin sävelsi Harry Bergström.[2] Ensi-ilta oli 22. maaliskuuta 1942 Helsingin Scalassa ja Kino-Palatsissa sekä useissa maaseututeattereissa.[3]
Varaventtiili kuvaa kuinka turhauttavaa rutiininomainen opettajan työ voi olla spontaanille ja älyllisiä haasteita kaipaavalle luonteelle. Sanallisesti lahjakas ja huumorintajuinen päähenkilö Liisa hakee vastapainoa työlleen kirjallisuudesta, musiikista ja harrastajateatterista, eikä löydä työpaikalta kaipaamaansa samankaltaista juttukaveria. Tarinan toinen naishahmo Rauha edustaa nöyrää ja ylitunnollista naisopettajatyyppiä.[4]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reipasotteinen ja sanavalmis savolaisopettajatar Liisa Harju matkustaa Pohjanmaalle ensimmäiseen työpaikkaansa Latomeren pitäjään. Junassa hän tapaa nuoren paikkakunnan lääkärin, Eino Korpisen. Perillä hän tutustuu opettajatovereihinsa Rauhaan ja Oskariin. Liisa joutuu paikkakunnan tärkeilevien naisten epäsuosioon, kun tavoiteltu poikamies tohtori Korpinen ihastuu häneen. Koulun johtajaopettaja Iippo, hänen tärkeilevä vaimonsa ja estetiikkaa opiskeleva tyttärensä Ester käyvät vierailulla ja tekevät tiettäväksi ylemmyytensä. Liisa onnistuu kuitenkin järjestämään opettajille tilaisuuden käyttää koulun saunaa, jota Iipot ovat pitäneet yksinoikeutenaan.
Koulutyön käynnistyessä Liisa asettuu vastustamaan Iipon valtaa määrätä opettajien työnjaosta ja lukujärjestyksestä. Mies lähtee kokouksesta ovet paukkuen, mutta on sitä ennen suostunut muuttamaan ainejakoa kaikille tasapuoliseksi. Rouva Iippo taas pitää aiheellisena kutsua Liisaa ”sivistymättömäksi nousukkaaksi”.
Mustasukkainen Ester piirittää Einoa, mutta tämä suhtautuu häneen viileästi. Liisa puolestaan suhtautuu aluksi torjuvasti Einon lähentelyihin. Kylän rouvien suhtautuminen heihin on kuitenkin täysin päinvastainen: Einoa pidetään verrattomana seuramiehenä ja Liisaa röyhkeänä vamppina. Apteekkarin nimipäiväkutsuilla Liisa suostuu tanssiin Einon kanssa ja herättää huomiota soittamalla pianoa ja laulamalla kepeän schlagerin. Ester yrittää erilaisin verukkein saada Einon lähelleen eikä Liisa asetu hänen suunnitelmiensa tielle.
Myöhemmin Liisa saa apteekkarin innostumaan kulttuuriharrastuksesta ja järjestämään Pohjalaisia-näytelmän, johon Liisa pääsee myös mukaan. Rauha, joka rakastaa Oskaria salaa, kertoo Liisalle murtuneena, että mies on mennyt kihloihin. Oskari vahvistaa asian ja uskoutuu Liisalle: miehen palattua aikoinaan meriltä kymmenen vuotta vanhempi nainen kustansi hänen opintonsa, ja nyt Oskari on kihlannut naisen kiitollisuudenvelassa.
Rouva Iippo kutsuu Liisan puhutteluun ja kieltää häntä jyrkästi seurustelemasta Einon kanssa, koska mies on varattu hänen tyttärelleen. Liisa vastaa pontevasti seurustelevansa kenen kanssa haluaa. Liisa näkee Einon ja Esterin suutelevan toisiaan hiihtoretkellä, ja kun Eino myöhemmin tunnustaa rakastaneensa Liisaa ensihetkestä alkaen, Liisa antaa hänelle ympäri korvia. Samaan aikaan rouva Iippo on uskotellut Aholan isännälle, että Liisa on ihastunut tähän. Mies vierailee Liisan luona ja saa vettä niskaansa, mutta ei lannistu etenkään kun Ester yllyttää häntä. Einon ja Liisan välit lientyvät, mies lainaa hänelle niteen kiinalaisia runoja ja molemmat esiintyvät Pohjalaisten pääosissa. Rauha ja Oskari tunnustavat toisilleen rakkautensa.
Kylän naiset suhtautuvat edelleen nyreästi Liisaan, jonka esitys Pohjalaisissa saa suuret aplodit. Näytelmän päätyttyä Liisa kuulee naisten juoruavan, että Eino on lyönyt apteekkarin kanssa vetoa hänen pyydystämisestään ja ”suolaamisestaan”. Järkyttynyt Liisa jättää Einolle tylyt hyvästit, torjuu humalaisen Aholan Fransun lähentelyt ja läimäyttää miestä, jolloin tämä yrittää lyödä Liisaa puukolla. Ahola taltutetaan miesvoimin.
Liisa ei halua nähdäkään Einoa ja pyytää Rauhaa toimittamaan kiinalaisen runokirjan takaisin, mutta erehdyksessä mies saakin käsiinsä suojakansiltaan samannäköisen ”varaventtiilin”, jota Liisa on käyttänyt päiväkirjanaan. Kirjaa selailtuaan Eino ymmärtää ja uskaltautuu takaisin Liisan luokse. Selviää, että vedonlyönnissä ja suolaamisessa on ollut kysymys Kutujärven hauesta. Liisa antaa periksi tunteelleen, joka sinetöidään suudelmalla. ”Ei heitetä pois tätä hyvää ja viisasta kirjaa”, sanoo Eino.[1][3]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikoiden yleistä asennetta kuvannee erään kriitikon näkemys Suomen Sosialidemokraatissa: ”Varaventtiili on laatuunkäypä elokuva, josta ei voi sanoa muuta kuin ettei suomalainen elokuva ole sen kautta ottanut tavanomaista askelta eteenpäin joskaan nyt ei taaksepäinkään”. Naispääosan esittäjän Lea Joutsenon suoritusta kiiteltiin hyväksi muutoin melko latteaksi luonnehditussa teoksessa.[3]
Ensi-iltaan Varaventtiili haluttiin saada poikkeusolojen vuoksi mahdollisimman pian. Elokuva sai ensiesityksensä maaliskuussa, varsin pian kuvausten päätyttyä. Yleisömenestys oli vuoden 1942 toiseksi paras – edelle meni niukasti vain syyskaudella nähty Puck.[3]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina pohjautuu kirjailija Hilja Valtosen vuonna 1926 ilmestyneeseen esikoisromaaniin Nuoren opettajattaren varaventtiili, josta oli elokuvan teon alkuvaiheessa otettu jo kahdeksan painosta. Romaanissaan itäsuomalainen Valtonen kuvaa paljon omia kokemuksiaan Pohjanmaalla ja tuo koulumaailman epäkohdat suuren yleisön tietoisuuteen. Elokuva kuitenkin poikkeaa romaanista melkoisesti, eikä siinä ole samanlaista ”valtosmaista” henkeä kuin esimerkiksi Vaimokkeessa (1936). Sitä vastoin se kuvaa vieraalle paikkakunnalle tulleen opettajattaren ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta.[5]
Romaanin päiväkirjamainen kerronta sijoittuu ajanjaksoon 11.7.1923 – 31.5.1924. Elokuvasovitus on siirretty kuvausaikaan, kuitenkin siten ettei sota näy eikä kuulu. Käsikirjoitus on Yrjö Kivimiehen, mutta Vaala teki siihenkin vielä muutoksia: alun hän muokkasi uudelleen ja lisäsi loppupuolelle kolme uutta jaksoa.[3]
Elokuvan ulkojaksot kuvattiin talvella 1942 Kauhajoen kirkonkylässä. Vastoin tapojaan Vaala joutui kuvaamaan ulkojaksoja myös pilvisellä säällä. Tämä oli hänen myönnytyksensä jatkosodan ensimmäisen talven poikkeusolosuhteille.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Varaventtiili Telvis.fi. Viitattu 13.3.2009.
- ↑ a b Varaventtiili (1942) – Tekijätiedot Elonet. Viitattu 13.3.2009.
- ↑ a b c d e f Varaventtiili Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 1.5.2017.
- ↑ Rytkönen, Sisko 2008: Ihanat naiset kankaalla s. 243, 244
- ↑ Rytkönen 2008, s. 243.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Varaventtiili Elonet.