Julmust

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julmustia lasissa.

Julmust on virvoitusjuoma, jota myydään pääasiassa Ruotsissa. Juomaa myydään joulun alla nimellä julmust ja pääsiäisenä nimellä påskmust, erona niillä on etiketin väri joka pääsiäisenä muuttuu keltaiseksi.[1] Sen maku muistuttaa makeaa kotikaljaa tai omenalimonadia.[1][2] Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi 30 muuta ainesosaa.[1][3]

Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julmust on Ruotsissa saanut samanlaisen aseman kun glögillä on Suomessa. Sen kulutus on ajoittunut joulun tietämiin ja pääsiäisen aikaan. Joulun aikana ruotsalaiset juovat keskimäärin 5 litraa henkilöä kohti[2] mikä on yhteensä noin 40 miljoonaa litraa.[1][4] Julmust on Ruotsissa niin suosittua, että Coca-Colan myynti laskee joulun aikoihin noin viisikymmentä prosenttia. Coca-Cola Company yritti saada Coca-Colan myytiä nousemaan mainoskampanjoilla tuloksetta. Vuosituhannen vaihteessa yhtiö osti julmust-lisenssin jolla se yritti saada menetettyä myyntiä takaisin. Lopulta se luovutti parin vuoden kuluttua.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa on yhdeksän julmustin valmistajaa, joiden valmistamat tuotteet eroavat toisistaan maultaan. Ruotsin ulkopuolella juomaa myytiin pitkän aikaa vain Ikean myymälöissä. Nykyisin sitä myydään Suomessa myös ruokakaupoissa,[2] etenkin länsirannikolla kaupat ovat myyneet sitä joulun aikoihin. Suomessa se kuuluu enemmänkin suomenruotsalaisten perinteiseen jouluun kuin suomenkielisten.[4]

Julmustia voi tehdä myös itse ja netistä löytyy monia erilaisia reseptejä. Kotona tehdyssä julmustissa käytetään raaka-aineina punajuuria, näkkileipää, sokeria, vettä, sitruunaa ja kaljamallaspakkausta. Ruskea väri saadaan paahdetusta sokerista, mistä sokerikulööriakin tehdään. Sitä käytetään kotona päivistä kuukausiin.[2][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julmustin historia alkaa siitä, kun Harry Roberts, joka oli virvoitusjuomatehtailija Robert Robertsin poika, lähti Saksaan opiskelemaan kemiaa. Sieltä hän löysi saksalaisen reseptin, jonka pohjalta hän alkoi kehittelemään omaa reseptiään. Palattuaan Saksasta Ruotsiin vuonna 1910 hän ryhtyi kehittämään reseptiä isänsä kanssa. Raittiusmiehinä he halusivat saada alkoholittoman joululimonadin vaihtoehdoksi oluelle. Se sisältää humalan ja maltaan lisäksi 30 muuta ainesosaa.[1][3] Alkuperäistä reseptiä pidetään lukittuna kassakaapissa ja väitetään, että vain yksi henkilö tuntee reseptin kokonaisuudessaan,[1] mutta toisen tiedon mukaan tietäjiä olisi kolme.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Rantanen, Tiina: Julmust – joulun alkoholiton vaihtoehto Ruotsista Kotiliesi. 9.12.2019. Viitattu 25.7.2020.
  2. a b c d e Kummala, Elli: Julmust raikastaa ruotsalaisen joulun – alkuperäisen reseptin tietää vain kolme ihmistä maailmassa Aamuset. 22.12.2019. Viitattu 25.7.2020.
  3. a b Perähannu-Silvola, Tiina: Resepti: Julmustin kanaa Vakka-Suomen Sanomat. 31.12.2018. Viitattu 25.7.2020. [vanhentunut linkki]
  4. a b c Julmust kruunaa ruotsalaisten joulupöydän Yle Keski-Pohjanmaa. 10.12.2011. Viitattu 25.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]