Infodemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koronavirusta koskevaa informaatiografiikkaa animaationa.
Animaatio sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksista. Animaation tekivät Siouxsie Wiles ja Toby Morris Uudessa Seelannissa ja tekstien käännökset Yupik.
Juliste espanjantautia vastaan, Alberta., Kanada, noin 1918.

Infodemia, joka on lyhennelmä sanasta informaatioepidemia on epidemian tai pandemian ohessa julkaistavaa ylenmääräistä informaatiota. Tämä informaatio voi olla tarkkaa tai väärää.

Sanaa käytti The Washington Postissa amerikkalainen journalisti David J. Rothkopf sars-epidemian yhteydessä vuonna 2003.[1] Infodemia on valtavaa oikean ja väärän tiedon paljoutta, informaation massaa, joka ympäröi pandemiaa kuin savuverho. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Markku Tervahaudan mukaan se estää meitä näkemästä asian ytimeen.[2]

Pääministeri Sanna Marinin mukaan infodemia "tarkoittaa tilannetta, jossa väärä tieto ja epävarmuus leviävät itse epidemiaa nopeammin”. Puhuessaan eduskunnan täysistunnossa hän sanoi, että epäselvä tilanne jättää paljon tilaa spekulaatioille ja epävarmuudelle, mikä heikentää kansalaisten ja yritysten luottamusta markkinoihin ja on epäedullista talouden kehitykselle. Tämä voi näkyä esimerkiksi hankintojen ja investointien lykkäämisenä ja toisaalta esimerkiksi päivittäistavaroiden liiallisena hankkimisena, vaikka tuotteiden saatavuuden suhteen ei olisikaan mitään ongelmia tiedossa. Tämän ehkäisemiseksi on tärkeää käydä keskustelua faktapohjaisesti, avoimesti ja liioittelematta.[3]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2020 Maailman terveysjärjestö WHO kuvasi ”massiivista infodemiaa” viitatessaan kirjoitettuun informaatioon sars-CoV-2sta. Olipa informaatio viruksesta tarkkaa tai väärää, sen takia ihmisten on vaikea löytää luotettavia lähteitä ja varmaa opastusta silloin, kun he sitä tarvitsevat. WHO:n lausunnon mukaan ajankohtaisen ja luotettavan informaation tarve on kannustanut luomaan suoran WHO 24/7 kuuman linjan, jossa sen viestintä- ja sosiaalisen median osastot tarkkailevat ja reagoivat misinformaatioon sen verkkosivulla ja sosiaalisessa mediassa.[4]

WHO kutsui Googlen, Facebookin ja Twitterin edustajat neuvottelemaan infodemian eli epidemian tiedonkulkua koskevan informaation hallinnasta. Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmisen mukaan 7.3.2020 esimerkiksi suomenkielisessä Twitterissä sanahaku ”koronavirus” tuotti ensimmäisenä ilmoituksen THL:n verkkosivusta ja Twitter-tilistä ja kuvaa THL:n luotettavien tietojen lähteeksi.[5]

Facebook ja sen omistama Instagram ovat luvanneet rajoittaa aihetunnisteita ja sisältöjä. Facebook kertoi keskittyvänsä erityisesti sisältöön, joka voi kannustaa terveydelle haitalliseen toimintaan, jota voi olla esimerkiksi sisältö, joka ehdottaa valkaisuaineen nauttimista auttamaan koronavirukseen. Misinformaatiota poistetaan ja harhaanjohtavat mainokset kielletään.

Vaikka sosiaalisen median julkaisuyhtiöt ovat pyrkineet välittämään tietoa koronaviruksesta vastuullisista ja luotettavista tietolähteistä, väärien tietojen levittäminen jatkuu edelleen. Oxfordin Reuters Instituten tutkimuksessa tarkasteltiin 225:n väärän tai harhaanjohtavan koronavirusta koskevan väitteen leviämistä. Sen mukaan 88 prosenttia väitteistä ilmestyi sosiaalisen median julkaisuissa verrattuna yhdeksään prosenttiin televisiossa ja uutistoimistojen välittämään kahdeksaan prosenttiin.[6]

Pew Research Centerin kyselytutkimuksen mukaan lähes 30 prosenttia Yhdysvaltain yhdysvaltalaisista aikuisista uskoo, että covid-19 on kehitetty laboratoriossa.[6]

Suomessa Yleisradio uutisoi helmikuussa 2020, että ulkoministeriö on ottanut käyttöön työkalun, jolla seurataan mitä koronaviruksesta keskustellaan Twitterissä.[5]

Toimittaja Johanna Vehkoon mukaan helmikuussa 2020 koronavirukseen liittyvää harhaanjohtavaa tietoa jaettiin erityisesti suljetuissa ryhmissä kuten Whatsappissa ja muissa viestisovelluksissa sekä Facebook-ryhmissä, joissa vain jäsenet näkevät keskustelut. Faktantarkistajien, terveysviranomaisten ja tutkijoiden on erityisen vaikeaa tai jopa mahdotonta puuttua tällaiseen disinformaation levittämiseen. Väärää tietoa leviää myös julkisissa kanavissa. Esimerkiksi suomenkieliseen Twitteriin on ilmaantunut joukko uusia tilejä, joiden ainoa tarkoitus on Vehkoon mukaan koronavirus-aiheisen disinformaation levittäminen.[7]

Tapausesimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän osuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain viranomaiset raportoivat Venäjän virusepidemiaan liittyvästä disinformaatiokampanjasta helmikuussa 2020.[8]

Maaliskuun puolessa välissä saatiin asiaan vahvistusta julkisuuteen vuotaneesta EU:n ulkoasiainhallinnon raportista. Siinä analysoitiin lähes 80 venäläistä disinformaatiota koskevaa esimerkkitapausta alle kahden kuukauden ajalta. Tapauksia on useista eri Euroopan maista, muun muassa Liettuasta ja Ukrainasta.[9]

Raportissa Venäjää syytetään ihmisten hengillä leikkimisestä. EU:n raportin mukaan Venäjän tarkoituksena on kärjistää länsimaailman kohtaamaa terveydenhuollon kriisiä ja romuttaa ihmisten luottamusta kansallisiin terveydenhoitojärjestelmiin.[9]

Uutisointi turvallisuusneuvoston käsittelystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltalehdessä uutisoitiin 28.3.2020, että presidentti Niinistön aloite kriisiryhmän perustamiseksi Suomeen olisi ollut esillä tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli niin sanotussa tp-utvassa. Tieto ei pitänyt paikkaansa, vaan Niinistö esitteli ajatustaan hallitukselle ja pääministeri Marinille sekä sähköpostitse että suullisesti. Väärä tieto tuli esille, kun muut viestintävälineet alkoivat tarkentaa uutista ja seuraavana päivänä myös myös Iltalehti oikaisi ja muokkasi artikkelia.[10][11]

Irakin uutisointikielto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irak kielsi uutistoimisto Reutersia toimimasta maassa kolmeksi kuukaudeksi 3.4.2020. Reuters raportoi edellisenä päivänä, että Irakissa on tuhansia koronavirustapauksia, joka on useita kertoja korkeampi luku kuin virallisen laskennan mukainen 772. Uutistoimisto lainasi terveysministeriön virkailijaa ja vanhempaa poliittista virkamiestä ja raportoi, että kuolleiden siihenastinen lukumäärä oli paljon suurempi kuin viranomaisten ilmoittama 54. Irakin viestintä- ja mediakomissio tuomitsi raportin ja sanoi olleensa hämmästynyt väitteestä.[12]

Kiinan sanelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden diplomaattilähteiden mukaan EU:n analyysiyksikkö taipui jättämään raportistaan pois Kiinaa arvostelevia kohtia. Alkuperäisessä raportissa oli mainittu, että "Kiina on jatkanut maailmanlaajuista desinformaatiokampanjaa pandemian puhkeamisen syiden poistamiseksi ja sen kansainvälisen maineen parantamiseksi." ja "Sekä avointa että peiteltyä taktiikkaa on noudatettu."[13]

Kiinan viranomaiset yrittivät estää koronaviruspandemiaan liittyvän disinformaatiota käsittelevän raportin julkaisun diplomaattiteitse, kun se sai tietoa raportin Kiinaa arvostelevista kohdista. Reutersin mukaan kirjeenvaihdosta kävi ilmi kiinalaisvirkamiehen sanoneen,, että "jos raportti on kuvatun kaltainen ja se julkaistaan tänään, se on erittäin huono asia suhteillemme". Raportti oli lähes julkaisuvalmis, kunnes EU:n vanhemmat virkamiehet määräsivät korjauksia sen kielen pehmentämiseksi."[13][14]

Epäluotettavia tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaaliaikaisia tilastoja ja laskureita tarjoavan verkkosivuston Worldometerin julkaisemien tietojen paikkaansapitävyyttä on arvosteltu. Eräs englanninkielisen Wikipedian muokkaaja totesi, että sen useissa päivityksissä ei ole tietolähteitä, ne eivät täsmää lähteiden tietojen kanssa tai niissä on virheitä. Covid-19 virusepidemiaa koskevien artikkeleiden muokkaajat havaitsivat, että jotkut Worldometerin virheet ovat pieniä ja väliaikaisia, mutta toiset ovat suhteellisen suuria, eikä niitä korjata.[15] Helsingin Sanomat ilmoitti toukokuussa 2020, että se ei käytä jatkossa uutisoinnissaan Worldometeria ainoana lähteenä.[16]

Tunnistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Vehkoo on luokitellut koronavirusaiheisen misinformaation viiteen kategoriaan.

1. Valeuutiset ja totena jaetut satiiriset jutut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeuutiset pyrkivät uuden koronaviruksen kohdalla valeuutiset lietsomaan paniikkia ja pelkoa. Ne kertovat esimerkiksi kaduille kuolleina kaatuvista sairastuneista ja julkkiksista, joiden väitetään sairastuneen. Valeuutisten mukaan koronaviruksen olisivat saaneet muun muassa paavi, Harry Potterista tunnettu näyttelijä Daniel Radcliffe ja Eminem.

Lukijan pitäisi tarkistaa, millaiselta sivustolta tieto on peräisin. Onko kyseessä luotettava uutismedia vai ei?

2. Salaliittoteoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internetissä spekuloitiin jo epidemian varhaisessa vaiheessa, mistä virus on lähtöisin. Tämä on synnyttänyt ennätyksellisen määrän salaliittoteorioita. Suosituimpien teorioiden mukaan virus olisi ihmisten kehittämä ja laskettu tahallisesti vapaaksi tartuttamaan suuria ihmismääriä. Eri salaliittoteorioiden mukaan juonen takana on milloin USA:n, milloin Kiinan hallitus tai vaihtoehtoisesti lääkeyhtiöt (jotka haluavat myydä rokotteita) tai Microsoft-miljonääri Bill Gates.

Salaliittoteorian voi tunnistaa siitä, että suunnitelman saa selville vain yhdistelemällä asioita, joilla ei tosiasiassa ole yhteyttä. Lukijan pitäisi kysyä, ovatko syy-seuraussuhteet todellisia vai mielikuvituksellisia? Kuinka monimutkainen suunnitelma on, ja voisiko sen todella toteuttaa? Miten salaliitto pidettäisiin salassa, ja olisiko se tosiasiassa mahdollista?

3. Väärennetyt ja kontekstista irrotetut kuvat ja videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeasti kehittyvien ja yllättävien uutistapahtumien kohdalla levitetään erityisen paljon kuvallista disinformaatiota. Näitä näkee muun muassa meemikuvina sekä valokuvina, joita liitetään valeuutisiin ja huhuihin.

Kuvan ei tarvitse olla väärennetty tai manipuloitu. Vanha kuva asetetaan uuteen, harhaanjohtavaan kontekstiin. Sama pätee videoihin. Monia jo ennen epidemian alkua kuvattuja videoita levitetään koronavirukseen viitaten.

4. Väärennetyt ja kontekstista irrotetut grafiikat, tilastot ja kartat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvallista informaatiota on vaikeampi epäillä kuin tekstipohjaista, mutta vielä vaikeampaa on kyseenalaistaa tilastoja ja uskottavan oloisia graafisia esityksiä.

5. Kyseenalaiset parannuskeinot ja terveyshuuhaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyttä uhkaavan pandemian kuuluu se, että ihmiset etsivät keinoja estää tautia tai lieventää sen vaikutuksia. Tästä johtuu se, että terveyshuuhaata on erityisen paljon liikkeellä.[7]

Neljä kysymystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuria tunteita ja mahdollista paniikkia herättäviä uutisaiheita käsittelevään informaatioon pitäisi suhtautua maltillisesti ja kriittisesti. Somepalveluissa kannattaa pysähtyä miettimään, ennen kuin jakaa tiedon eteenpäin.

Koronavirusta tai muita epidemioita koskevalta informaatiolta voi kysyä:

  1. Kuka informaatiota tuottaa ja millä asiantuntemuksella?
  2. Mitkä ovat tiedon levittäjän motiivit? Hyötyykö jokin taho tästä?
  3. Aiheutanko tarpeetonta paniikkia, jos jaan tämän sisällön eteenpäin?
  4. Pystynkö tarkistamaan tiedot jostakin muusta, luotettavaksi tiedetystä lähteestä?[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rothkopf, David J.: When the Buzz Bites Back The Washington Post. 11.5.2003. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  2. Juonala, Jouko: Kun maailma sairastuu virukseen, leviää myös vaarallinen infodemia Ilta-Sanomat. 14.3. 2020. Sanoma Oy. Viitattu 24.3.2020.
  3. Tikka, Juha-Pekka: Koronahamstraus – näin hallitus varoittaa Verkkouutiset.fi. 27.2.2020. Viitattu 24.3.2020.
  4. Novel Coronavirus(2019-nCoV), Situation Report - 13 WHO. 2.2.2020. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  5. a b Halminen, Laura: Koronaviruksen väitetään olevan Yhdysvaltojen biologista sodankäyntiä ja peräisin avaruudesta – Viruksen lisäksi maailmalla leviää nyt valeuutisia, joita viranomaiset yrittävät suitsia Helsingin Sanomat. 7.3.2020. Sanoma Oy. Viitattu 24.3.2020.
  6. a b Wong, Julia Carrie: Tech giants struggle to stem 'infodemic' of false coronavirus claims The Guardian. 10.4.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)
  7. a b c Vehkoo, Johanna: Valheenpaljastaja: Tervetuloa infodemian aikaan! Näistä merkeistä tunnistat koronaviruksesta levitettävän väärän tiedon Yle Oppiminen. 14.3.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 24.3.2020.
  8. Glenza, Jessica ja lehden toimitukset: Coronavirus: US says Russia behind disinformation campaign The Guardian. 22.2.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  9. a b Uber, Maarit: Venäjä sotkee koronavirus-soppaa huhuilla ja valeuutisilla: Kotiyleisöä halutaan hämmentää, ulkomaille kylvää epäluottamusta Suomen Kuvalehti. 23.3.2020. Otavamedia Oy. Viitattu 24.3.2020.
  10. Ristamäki, Juha ja Nurmi, Lauri: Presidentti Niinistö esitti turvallisuusneuvostoa – pääministeri Marin kaatoi valtiosäännön vastaisena Iltalehti. 28.3.2020. Alma Media Oy. Viitattu 2.4.2020.
  11. Koivunen, Anu: Faktat vai tarina? Suomen Kuvalehti. 1.4.2020. Otavamedia Oy. Viitattu 2.4.2020.
  12. Iraq bans Reuters for three months over coronavirus report The National. 3.4.2020. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
  13. a b Apuzzo, Matt: Pressured by China, E.U. Softens Report on Covid-19 Disinformation The New York Times. 24.4.2020. The New York Times Company. Viitattu 26.4.2020. (englanniksi)
  14. Takkunen, Juho: Kiina painosti EU:n disinformaatioyksikköä lieventämään raporttia, joka arvostelee Kiinaa – suomalaismeppi Ylelle: "Vakava asia, jos paljastuu todeksi" Yle Uutiset. 26.4.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 26.4.2020.
  15. McLean, Scott; Perez Maestro Laura; Hernandez, Sergio; Mezzofiore, Gianluca ja Polglase, Katie: The Covid-19 pandemic has catapulted one mysterious data website to prominence, sowing confusion in international rankings CNN. 19.5.2020. Warner Media. Viitattu 3.6.2020. (englanniksi)
  16. Halminen, Laura: Virusdataa tarjoava Worldometer nousi tärkeäksi globaaliksi lähteeksi, mutta kuinka luotettava on sivusto joka ei kerro perustajistaan mitään? Helisingin Sanomat. 28.5.2020. Sanoma Oy. Viitattu 3.6.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]