COVID-19-näytteenotto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näytteenotto Yhdysvalloissa.
Nenänielun kautta otetaan koronanäytettä Itä-Timorissa.

COVID-19-näytteenoton ja tutkimuksen tavoitteena on selvittää onko henkilöllä SARS-CoV-2:n aiheuttama COVID-19-hengitystieinfektio. Testeillä voidaan havaita joko virus tai tartunnan puolustamiseksi syntyneet vasta-aineet.

Vasta-aineiden löytämistä, jota kutsutaan serologiaksi, voidaan käyttää sekä kliinisiin tarkoituksiin, että väestön seurantaan. Maaliskuusta 2020 alkaen useimmat maat rajoittivat virusnäytteiden oton haavoittuviin riskiryhmiin, mikä aiheuttaa sen, että viruksen leviämistä koko väestöön on vaikea arvioida.

Näytteenotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan pelkästään oireiden perusteella ei voi päätellä, onko hengitystietulehduksen aiheuttaja SARS-CoV-2 vai joku muu virus tai bakteeri.[1]

Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa keräämään viruksen toteamiseen käytetyn näytteen vähintään ylä- tai alahengitysteiden eritteistä, kuten syljestä tai ysköksistä. Sylkinäyte voidaan kerätä esimerkiksi vanutuppoon pyyhkimällä suun sisäpintaa tupolla.[2]

Joissakin maissa on perustettu näytteenottoa varten drive-through -asemia, joissa terveydenhuollon ammattilaiset voivat ottaa näytteitä henkilöiltä suoraan heidän autoistaan.[3]

Näytteen tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virus todetaan useimmiten reaaliaikaisella käänteistranskriptaasipolymeraasiketjureaktiolla (RT-qPCR)[4] näytteistä, jotka saadaan esimerkiksi nenästä tai yskösnäytteestä.[5]

Muun muassa viruksen mutaatiot RT-PCR-tunnistukseen käytettyjen alueiden kohdalta, näytteen huono laatu tai liian varhaisessa vaiheessa otettu näyte voivat antaa väärän tuloksen, jonka mukaan virusta oikeasti kantavalla henkilöllä ei ole virusta.[2] RT-PCR vie yleensä muutaman tunnin, mutta kaikkein uusimmissa RT-PCR-testeissä tuloksen saaminen voi viedä vain muutamia minuutteja.[6]

Tautiin sairastuneista A ja AB Rh+ veriryhmät saivat testistä muita todennäköisemmin positiivisen tuloksen, kun taas O-veriryhmä sai vähemmän todennäköisemmin positiivisen tuloksen testistä. Veriryhmä ei kuitenkaan vaikuta itse sairauteen tai sairastamisen vakavuuteen.[7]

Pikatestit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virus voidaan myös tunnistaa pikatestein, joissa hengitysteistä kerätyistä näytteistä tunnistetaan viruksen ominaisia proteiineja. Nämä kiinnittyvät antigeeneinä näyteliuskan vasta-aineisiin. Jos sitoutuminen tapahtuu, se tuottaa liuskassa jonkin silmin havaittavissa olevan merkin tyypillisesti alle 30 minuutissa. Testit ovat vähemmän herkkiä kuin RT-PCR:ään pohjautuvat menetelmät, eikä WHO suosittele niiden käyttöä. Pikatestit voivat myös todentaa viruksen henkilöllä, jolla sitä ei oikeasti ole.[8]

Kehitteillä olevat menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verikokeita, joilla voidaan todeta kehon infektion seurauksena muodostamia vasta-aineita on kehitteillä. [9] Rintakompressoitu tomografia voi joskus auttaa tunnistamaan ja määrittämään keuhkojen patologian, mutta sen avulla on saatu toistaiseksi vielä epäselviä tuloksia COVID-19-tartunnan yhteydessä.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oireet ja hoito – koronavirus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL. 8.7.2020. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  2. a b Laboratory testing for coronavirus disease 2019 (COVID-19) in suspected human cases 2020. World Health Organization. Viitattu 13.4.2020.
  3. Some states are offering drive-thru coronavirus testing theverge.com. 11.3.2020. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
  4. 2019 Novel Coronavirus (2019-nCoV) Situation Summary cdc.gov. 30 January 2020. Arkistoitu 26 January 2020. Viitattu 30 January 2020.
  5. Real-Time RT-PCR Panel for Detection 2019-nCoV cdc.gov. 29 January 2020. Arkistoitu 30 January 2020. Viitattu 1 February 2020.
  6. SK Vashist: In vitro diagnostic assays for COVID-19: recent advances and emerging trends. Diagnostics, 2020, 10. vsk, nro 4, s. 202. doi:10.3390/diagnostics10040202. Artikkelin verkkoversio.
  7. COVID-19 and Blood Type hms.harvard.edu. Viitattu 10.3.2021. (englanniksi)
  8. Advice on the use of point-of-care immunodiagnostic tests for COVID-19 who.int. 8.4.2020. Viitattu 13.4.2020.
  9. Coronavirus Disease 2019 (COVID-19) cdc.gov. 11 February 2020. Viitattu 20 March 2020. en-us
  10. Information for Laboratories. CDC, . PubMed:32174129. doi:10.2214/AJR.20.23034. ISSN 0361-803X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta COVID-19-näytteenotto.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.