Eräjärvi (järvi Orivedellä)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eräjärvi
Auringonlasku koillisrannassa elokuussa 2014
Auringonlasku koillisrannassa elokuussa 2014
Sijainti OrivesiView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°34′05″N, 24°36′32″E
Pinnankorkeus 87 m [1]
Pinta-ala 8,35198 km² [2]
Rantaviiva 39,556 km [2]
Suurin syvyys 16 m [3]
Keskisyvyys 2,12 m [2]
Tilavuus 0,01766519 km³ [2]
Valuma-alue 62 km² [3]
Virtaus 0,501 m³/s [4]
Laskujoki Uiherlanjoki [1]
Saaria 73 [1]
Järvinumero 35.726.1.001
Eräjärvi

Eräjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Orivedellä Eräjärven kylässä sijaitseva järvi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 835 hehtaaria eli 8,4 neliökilometriä ja se on 7,4 kilometriä pitkä ja 2,4 kilometriä leveä. Järvellä on lähes neljä kilometriä pitkä järvenselkä, joka päättyy suureen Kaupinsaareen. Saaren luoteispuolella aukeaa vielä lyhyempi Kauppilanselkä. Kaupinsaaren lounaispuolella sijaitsevat Kortelahti ja Uiherlanjoen lahdenperä, jotka ovat saaren suojaama. Järven kaakkoispäässä sijaitsevat vielä Savilahti, Tounamaanlahti ja Suojoenlahti. Järvellä on kartan mukaan 73 muutakin saarta, joista Kaupinsaaren jatkeena ovat isommat Pappilansaaret. Järven etelärannasta kohoaa leveänä ja korkeana Syrjänmäen ja Kultavuoren nimillä tunnettu yhteinen mäki. Se nousee yli 60 metriä vedenpinnaan yläpuolelle ja näkyy siten myös järvelle.[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 18 miljoonaa kuutiometriä eli 0,018 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 2,1 metriä ja suurin syvyys on 16 metriä [3]. Syvin kohta sijaitsee järven luoteispäässä laajassa kymmenmetrisessä syvänteessä. Pappilansaarista kaakkoon löytyy vielä kolme yli kuusimetristä syvännettä, joista Pappilanlansaarten kohdalla ulottuu 9,7 metrin syvyyteen.[2][1][4]

Sen rantaviivan pituus on 39,6 kilometriä. Järveä ympäröi peltojen lähes yhtenäinen vyöhyke ja monet peltomaista ulottuvat järvenrantaan asti. Järven valuma-alueesta on 70 % metsämaata ja 30 % peltomaata. Peltomaat sijaitsevat aivan järven rantojen läheisyydessä. Asutus on haja-asutusta, joka tihenee Kauppilan, Vedentaustan, Järvenpään ja Vihasjärven kulmakunnilla ja muodostaa Eräjärvellä taajaman. Niille johtaa tiet järveä ympäröiviltä teiltä, joita ovat yhdystie 3260, 3253 ja 14227.[2][1][4][5]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven tila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven ekologinen luokka on arvioitu tyydyttäväksi, vaikka kalastotutkimuksen mukaan se olisi vain välttävä. Sen sijaan sen kemiallinen tila ja kasvillisuuden tila arvioidaan hyväksi.[4]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on matala ja sen tilavuus on pinta-alaan nähden on pieni. Avoimet järvenselät ovat tuulelle alttiita, mikä sekoittaa usein matalan mutta paikoin lämpötilakerrostuneen järven vesimassat. Silloin pohjakerrosten ravinteet nousevat päällysveteen ja aiheuttavat hetkittäisiä leväkukintoja. Järven Kauppilanselän syvänteestä vesilaadun selvittämiseksi otetut vesinäytteet ovat sisältäneet kohonneita kokonaisfosforipitoisuuksia. Pintavedestä 2000-luvulla otetuissa kesänäytteissä fosforiarvot ovat vaihdelleet 23–30 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja syvänteestä nostetuissa näytteissä 25–100 μg/l. Kevättalvella vastaavat näytteet ovat olleet 17–27 μg/l ja 25–330 μg/l. Pohjalta otetut suuret talvinäytearvot ovat todennäköisesti syntyneet hapettomuudesta käynnistyneeseen sisäisen kuormituksen seurauksena. Myös Pappilansaaretn syvänteessä on samansuuntaisia arvoja. Uiherlanjoen vesinäytteiden fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet 15–160 μg/l. Siinä esiintyy lievää laskutrendiä. Kokonaistypen mittauksia on tehty samoista näytteistä. Niiden arvot ovat trendimäisesti kasvamassa. Ne ovat jokinäytteissä vaihdelleet 450–1300 μg/l. Talvinäytteiden arvot ovat säännöllisesti olleet yli 1,5-kertaisia kesänäytteiden arvoihin nähden. Näiden arvojen valossa Eräjärveä voidaan pitää rehevöityneenä järvenä.[4]

Kauppilanselän syvänteessä veden happipitoisuus on lämpötilakerrostumiskaudella aina laskenut pintaveden arvoja pienemmiksi. Koko 2000-luvun niiden arvot ovat olleet nolla eli syvänteisiin on muodostunut hapeton kerros vettä. Tilanne on Pappilansaarten syvänteessä lievästi parempi, mutta molemmissa alkaa kuitenkin kyseisillä ajanjaksoilla sisäinen kuormitus.[4]

Uiherlanjoen luusua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen luusuassa on tehty luontoselvitys, sillä se uhkaa ruohottua umpeen. Lahdella elää monipuolnen linnusto, jonka yksilömäärä on kuitenkin pieni. Lahdella pesivät esimerkiksi laulujoutsen, kurki, kaulushaikara, ruskosuohaukka ja erilaiset uikkulinnut. Lajimäärältään runsaita lajeja ovat ruokokerttunen ja rytikerttunen. Lahdella lisääntyy useassa kohdassa viitasammakko ja siellä tavataan esimerkiksi täplälampikorento ja lummelampikorento.[4][6][7]

Kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven kalakantaa on tutkittu koekalastuksella vuosina 2007 ja 2010. Sen tulosten mukaan saatu saalismäärä on tavallista suomalaisjärveä suurempi. Saaliskaloja olivat särki, ahven, kuha, kiiski, hauki, kuore, salakka, pasuri ja lahna. Särkeä esiintyi eniten, koska se muodosti 49 % pyydystetyistä yksilöistä ja 49 % saaliin biomassasta. Ahventa saatiin seuraavaksi eniten, ja se muodosti 35 % yksilömääristä ja 23 % biomassasta. Suurista petokaloista kuhaa esiintyi selvästi muita enemmän. Tällainen yksilöjakaumien vinouma on tyypillistä rehevöityneiden järvien lajikirjolle.[4]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Uiherlanjoen valuma-alueeseen (35.726) se kuuluu. Valuma-alueen järvisyys on 15,2 % [4]. Järven vedenpinnan korkeus on 87,0 metriä mpy.[2][1]

Järvi on suuruudeltaan 62 neliökilometrin kokoisen valuma-alueensa pääjärvi, joka laskee Längelmäveden Enonveteen. Sen alueella sijaitsee yhdeksän muuta yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Ne ovat Perhojärvi (29 ha), joka laskee Kauppilanlahteen, Eräjärven taajamassa sijaitseva Nikkilänjärvi (6 ha), joka laskee Kortelahteen, Vihasjärvi (7 ha) ja Toisjärvi (4 ha), jotka laskevat yhdessä Vihosojaa myöten järven kaakkoispäähän, Kalaton (3 ha) ja Yrttijärvi (1 ha), joiden laskujoki Suojoki laskee Suojoenlahteen, Sinijärvi (10 ha), jonka Sinisillanoja laskee Tounamaanlahteen, sekä Ruutanajärvi (1 ha), joka laskee Heinisuonojaa myöten Savilahteen. Omenajärvi (9 ha) on pieni järvi, joka on yhdistetty suoraan Uiherlanjokeen. Uiherlanjoen laskupaikka on Orisaaren edustalla.[1][3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven rantaviiva oli piirretty eri wlailla kuin se kulkee nykyään. Esimerkiksi luoteisrannassa erottuu Kansalaisen karttapaikan rinnevarjostustoiminnolle rantapenkereitä noin 90 metrin korkeuskäyrän lähellä. Samaa voi nähdä Kaupilansaaressa. Kalmbergin kartan mukaan Kaupilansaaresta näkyi vain yksi varsin kapea ja nykyistä lyhyempi saari ja toinen pienempi saari. Lisäksi Kaupilansaaren koillispuolelta sitä kohti työntyi niemi, joka on syntynyt myöhemmässä järvenlaskussa saaren maaduttua mantereeseen kiinni.[8] [9][10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Karttapaikka: Eräjärvi, Orivesi (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f g h i j SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  3. a b c d Eräjärvi (35.726.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2018.
  4. a b c d e f g h i Makkonen, Kimmo & al.: Eräjärven kunnostuksen yleissuunnitelma (kirje 30/13), Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2013, Pirkanmaan ELY-keskus
  5. Karttapaikka: Eräjärvi, Orivesi (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  6. Helin, Jukka: Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen lausunto Uiherlanjoen ja Uiherlanjoenlahden kunnostussuunnitelmasta, 31.3.2018, viitattu 1.11.2018
  7. Oriveden kaupunki: Oriveden Eräjärven Uiherlanjoen ja -lahden kunnostussuunnitelma, 2013
  8. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
  9. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 12 Kuhmalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  10. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 12 Kuhmalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  11. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 12 Kuhmalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]