Perhojärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perhojärvi
Sijainti OrivesiView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°35′49″N, 24°34′37″E
Pinnankorkeus 90,4 m [1]
Pinta-ala 28,924 ha [2]
Rantaviiva 5,284 km [2]
Valuma-alue 3,67 km² [3]
Laskujoki oja Eräjärveen [1]
Saaria ei saaria [1]
Järvinumero 35.726.1.006
Perhojärvi

Perhojärvi [2][1] on Pirkanmaalla Orivedellä Perhontaustan lähellä sijaitseva järvi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 29 hehtaaria ja se on 1,2 kilometriä pitkä ja 950 metriä leveä. Vaikka järvellä onkin suuret mitat, muodostuu se kapeista lahdista ja sen suurin leveys on vain 250 metriä. Järven pohjoispää haarautuu kahdeksi lahdeksi, joista itään työntyy Sulkulahti ja länteen Suutarinlahden laajentuma. Sulkulahden lahdensuu on vain noin 10 metriä leveä salmi, jonka pohjukassa lahti laajenee 200 metriä leveäksi. Järven lähiympäristö muodostuu lähes kokonaan peltomaista, jotka viettävät voimakkaasti järven rannoillepäin. Järven rannoilla on vähintään 10 metriä leveät suojakaistat. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 5,3 kilometriä ja sen rannat ovat lähes kokonaan peltomaata. Sulkulahden rannat ovat suota ja järven eteläpäässä on itärannat metsämaata. Järven lähiympäristössä sijaitsee viisi maatilaa ja jonkin verran haja-asutusta. Rannoille on rakennettu alle 20 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet yhdystieltä 14227.[2][1][3][4]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenlaatua on tutkittu vesinäyttein ainakin maaliskuussa ja elokuussa 2009 kesällä, jolloin järvien vesi on tavallisesti lämpötilakerrostunutta. Järvi todettiin silloin erittäin rehevöityneeksi järveksi, sillä sen kokonaisfosforipitoisuudet olivat kesällä 71 ja 83 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja talvella 65 ja 99 μg/l. Kokonaistyppipitoisuudet olivat vastaavasti 1320 ja 1490 μg/l ja 1140 ja 1200 μg/l. Ravinteet olivat käynnistäneet talvella sisäisen kuormituksen, jossa pohjan sedimenttien ravinteita liukeni takaisin veteen. Ravinteista kiihtynyt kemiallinen hapenkulutus söi kaiken hapen järven pohjasta niin, että vielä metrin syvyydessä sitä esiintyi enää 0,46 milligrammaa litrassa vettä (mg/l). Happitilanne oli yhtä huono paitsi aivan pinnalla, missä happipitoisuus on 7,7 mg/l. Kun veden happamuustaso laskee arvoon pH 6,4, voi sedimentteihin laskeutunutta rautaa liueta takaisin veteen. Näin kävi nytkin, sillä talvella sitä esiintyi 3 000 μg/l ja kesällä 12 000 μg/l. Vedenväri olikin ruskeaa (160 ja 200 Pt mg/l).[3]

Perhojärven ylirehevöitynyt tila rasittaa myös Eräjärveä, jonka kunnostamista on pohdittu. Suunnitelmissa onkin toimia, joilla Perhojärven ravinnetilanne saataisiin rauhoittumaan ja sen laskuojaan kaavaillaan saostus- ja puhdistuspatojen rakentamista.[3]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Uiherlanjoen valuma-alueeseen (35.726) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 90,4 metriä mpy. Järveen on johdettu viisi pelto-ojaa, jotka alkavat toisinaan metsässä sijaitsevilta soilta. Pisin oja on Levanoja, joka tulee koillisesta Ruutanansuolta. Laskuoja, jonka nimenä on käytetty Perhojärvenojaa [3], laskee Eräjärven pohjoisrantaan. Laskuojalla on korkeuseroa 3,4 metriä. Järven valuma-alue on pinta-alaltaan 3,4 neliökilometriä ja siitä on 22 % peltomaata.[2][1][3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Perhonjärvi”. Sen eteläpuolelta kulki tie Kauppilasta Järvenpäähän ja tien vieressä sijaitsi yksi maatalo. Tie ylitti laskuojan siltaa pitkin. Vain järven länsirantoja oli otettu viljelyyn ja järven muilla rannoilla oli raivattu kaksi pientä niittyä. Vuoden 1957 peruskartassa oli lähes samat peltomaat viljelyssä kuin on nykyään vuonna 2018. Vain Sulkulahden salmen kohdalla on metsitetty pieni peltopalsta vuoden 1986 kartan julkaisun jälkeen.[5][6][7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Kansalaisen karttapaikka: Perhojärvi, Orivesi (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.1.2018.
  2. a b c d e f SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.1.2018.
  3. a b c d e f Makkonen, Kimmo & al.: Eräjärven kunnostuksen yleissuunnitelma (kirje 30/13), s. 59, Kokemäenjoen vesitön vesiensuojeluyhdistys ry, 2013, Pirkanmaan ELY-keskus
  4. Kansalaisen karttapaikka: Perhojärvi, Orivesi (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.1.2018.
  5. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018) suomi
  6. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2142 10 Eräjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018)
  7. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2142 10 Eräjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018)
  8. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2142 10 Eräjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018)