Keljonjärvi (Kangasala)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keljonjärvi
Paikkakunta KangasalaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°28′59″N, 24°21′54″E
Pinnankorkeus 84,2 m [1]
Pinta-ala 1,72547 km² [2]
Rantaviiva 11,9322 km [2]
Suurin syvyys 10,36 m [2]
Keskisyvyys 2,58 m [2]
Tilavuus 0,00440134374 km³ [2]
Valuma-alue 72,32 km² [3]
Laskujoki Sillansalmi [1]
Saaria 1 [2]
Järvinumero 35.728.1.001
Keljonjärvi

Keljonjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla Sahalahden taajaman lähellä sijaitseva järvi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 173 hehtaaria eli 1,7 neliökilometriä ja se on 4,2 kilometriä pitkä ja 1,1 kilometriä leveä. Järven kaakkoispää on leveä ja järvi kapenee luodetta kohti mentäessä. Salmi, jolla järvi on yhteydessä Längelmaveteen, on kaksi kilometriä pitkä. Se alkaa Uittimensalmen kapeikolla, laajenee sitten Kankaanvedeksi, mutta kapenee taas Hakiansalmeksi. Salmen päässä sijaitsee pieni laajentuma Röyttänvesi, jonka päässä on vain 10 metriä leveä Sillansalmi.[2][1]

Pakkalan karttalehden alueella kallioperä on suurimmaksi osaksi liuskeista kiveä. Siihen on syntynyt jääkauden aikana mannerjäätikön kalliomurroksiin kuluttamia pitkiä ja syviäkin laaksoja, joiden suunta on luoteesta kaakkoon. Eräs tällainen näkyy maastossa kaakossa Läyliän järvestä alkavana ja luoteessa Keljonjärveen päättyvänä murroslinjana. Tähän laaksoon on muodostunut Iso Hirvijärvi, Vähä Hirvijärvi, Vasajärvi, Iso Saarijärvi, Iso Kaakkojärvi, Holtanoja ja sedimenttien peittämänä Keljonjärvi.[2][1][4]

Järvessä on yksi saari Keljonsaari. Sen pinta-ala on yksi hehtaaria, mikä on noin 0,6 % järven kokonaispinta-alasta. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 4,4 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0044 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 2,6 metriä ja suurin syvyys on 10,4 metriä. Syvin kohta sijaitsee keskellä järveä Keljonsaaren kohdalla. Yli kuusimetrisiä syvänteitä on neljä. Ne sijaitsevat Keljonsaaren, Uittimensalmen itäpuolella, Kankaanvedessä ja Röyttänvedessä.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 11,9 kilometriä ja sen rannat ovat pääasiassa peltomaata. Sahalahden taajama sijaitsee järven eteläpuolella, mutta sen asutusalueet eivät ylety vielä järven rannoille. Sen sijaan sitä ympäröi haja-asutusta ja rannoille on rakennettu vapaa-ajan asuntoja. Haja-astutus on keskittynyt Saarioisissa, Korpiniemessä, Moltsiassa ja Keljossa hieman tiheämmin. Eri kohteisiin johtaa tiet seututieltä 325, yhdystieltä 14011 ja 14013. Sillansalmen ylittää lyhyt kylätie.[2][1][5]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenlaatu on tyydyttävää tasoa. Vedenväri on ruskeaa, mikä johtuu valuma-alueelta tulevasta humuspitoisuudesta vedessä. Humus on suoperäistä, mikä tekee siitä talvisin hapanta, mutta kesän levien yhteyttäminen neutraloi happamuuden muuttaen veden lievästi emäksiseksi. Vedessä on kesäisin usein leväkukintoja ja toisinaan ulostepäräisiä bakteereja, mikä haittaa uimista. Järvestä on vuosina 1967–2014 otettu 163 vesinäytettä, joiden mukaan järven tilaa voidaan hahmottaa. Veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 42,6 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 927,3 μg/l. Kun fosforipitoisuudet vaihtelivat 1990-luvulla 40–60 μg/l, ovat ne sen jälkeen lievästi pienentyneet. Sen sijaan typpikuormitus on kasvanut ja nykyään puolet näytteistä ylittävät rajan 1000 μg/l. Syvänteen tilanne on hälyttävämpi, koska fosforipitoisuudet ovat siellä olleet 147 μg/l. Korkein yksittäinen pitoisuus oli 490 μg/l. Typpipitoisuudet olivat syvänteessä keskimäärin 1653 μg/l ja suurimmillaan 290 μg/l. Näiden tietojen perusteella järvi on rehevöitynyt ja se soveltuu virkistyskäyttöön välttävästi.[3]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueella Längelmäveden alueeseen, jonka Keljonjärven valuma-alueeseen se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy. Järvi on valuma-alueensa pääjärvi ja sen kautta kulkevat kaikki pinta-alaltaan 72 neliökilometrin alueelle satavat vedet. Järven lasku-uoma on Sillansalmi, joka laskee järven vedet Längelmäveden Saksalanselälle.[2][1][3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Keljojärveä ei vielä ole olemassa. Vuonna 1830 tapahtunut Kaivannon kanavan romahtamisessa Längelmävesi purkautui Roineeseen ja järven vedenpinta laski pari metriä. Matala Keljonlahti maatui kaventuen ja lyhentyen. Lahden suulla sijainneista Kalliosaarista maatui etelärannasta luoteeseen työntyvä niemi, joka kantaa edelleen Kalliosaaren nimeä. Niemen juurella sijaitsi Saaren kartano, jonka niemestä se kasvoi isommaksi. Niemen ja vastarannan väliin järvi lasku-uomalle varsin kapea salmi.[6][7][8][9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Kansalaisen karttapaikka: Keljonjärvi, Kangasala (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.11.2017.
  2. a b c d e f g h i j k l m SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  3. a b c Keljonjärvi, Kangasala (35.728.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.11.2018.
  4. Kukkonen, M. & Sten, C-G.: Maaperäkartan 2141 08 selitys, Geologinen tutkimuskeskus, 1990, viitattu 19.1.2018
  5. Kansalaisen karttapaikka: Keljonjärvi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.11.2017.
  6. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050734.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
  7. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
  8. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  9. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  10. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)