Iso Saksijärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iso Saksijärvi
Paikkakunta KangasalaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°28′23″N, 24°29′42″E
Pinnankorkeus 108,9 m [1]
Pinta-ala 46,216 ha [2]
Rantaviiva 7,625 km [2]
Laskujoki Myllyoja [1]
Saaria 8 [1]
Järvinumero 35.728.1.005
Iso Saksijärvi

Iso Saksijärvi [2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla Sahalahden Pakkalan lähellä ja Laipanmaan metsäalueen reunalla sijaitseva järvi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 46 hehtaaria ja se on 1,9 kilometriä pitkä ja 550 metriä leveä. Sen rantaviiva on monipolvinen ja järven keskellä on matala ja kapea Uittimensalmi, joka yhdistää järven kaksi erikokoista järviallasta toisiinsa. Itäisessä osassa on kaksi selkeästi hahmottuvaa lahtea Lapinlahti ja Saarilahti. Saarilahdella, joka jää Paattiniemen ja toisen niemen väliin, sijaitsee 170 metriä pitkä ja 130 metriä leveä nimetön saari. Muut lahden saarista ovat pieniä. Paattiniemeä vastapäätä sijaitsee Sepänsaari, joka on kasvamassa ruohikkoiseen pohjoisrantaan kiinni. Rannassa sijaitsee järven ainoa maatila. Uittimensalmi on sekin matalana ruohikkoinen ja kapea, ja salmeen laskeva Lammasoja tuo soilta mutaa, joka karttahistorian mukaan on täyttämässä salmea. Järven läntinen järvenosa on 700 metriä pitkä ja sen länsipäässä sijaitsee Piirilahti. Tällä sijaitsee vielä yksi nimetön saari, joka on yli 50 metriä pitkä. Järven rantaviivan pituus on 7,6 kilometriä ja sen rannat ovat puoliksi suota ja metsämaata. Maatilan lisäksi muuta kiinteää asutusta ei ole. Rannoille on rakennettu kolme vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet Laipanmaan metsäalueelle ja Rajalan kämpälle vievältä tieltä, joka haarautuu tänne päin seututieltä 325 Kiviahon kohdalla.[2][1][3]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueella Längelmäveden alueeseen, jonka Keljonjärven valuma-alueeseen se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 108,9 metriä mpy.[2][1]

Järveen on johdettu runsaasti ympäröivien soiden kuivatusojia, mutta osa ojista tuovat vettä kauempaakin. Piirilahteen laskee etelälounaasta Hämeenoja, joka tuo yli kolmen kilometrin päästä Hämeenkorven läpi Hämeenjärven vedet. Hämeenojan valuma-alueella sijaitsevat myös Taivasjärvi ja Valkeajärvi. Uittimensalmeen laskeva Lammasoja on kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevan Vähä-Laipan laskuoja. Lammasojan valuma-alueella sijaitsevat myös Iso-Laippa, Elamonjärvi, Kivilammi, Hanhiluppo, Vähä Saksijärvi ja Ahvenaisjärvi. Lapinlahteen tulee Liiterinkorven läpi yli kolmen kilometrin päässä sijaitsevalta ojittamattomalta Aukeissuolta alkava oja.[1]

Järven laskuoja on Myllyoja, joka laskee Keljonjärveen ja sen kautta se laskee Längelmäveden Saksalonselkään.[1]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on luontaisesti runsasravinteinen järvi, jossa on vitoja ja kellukkakasvien suuria yhdyskuntia. Itäosassa on kasvillisuus rehevää ja siellä pesii laulujoutsen. Vesilintuja on lajistoltaan enemmän ja yksilömääriltään runsaammin kuin ympäristön muissa järvissä. Esimerkiksi Paattiniemen rantametsissä pesivät peukaloinen ja palokärki ja sen rannassa kurki. Järven vesi on luokiteltu tyydyttäväksi ja järvi soveltuu myös virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Vedenlaatua koettelee runsas humuspitoisuus, ruskea väri, happamuus ja luontaisesta tasosta kohonnut ravinnetaso. Matalassa järvessä toistuvat happitalouden häiröt.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi on ”Iso Sääksjärvi”, mikä lienee järven entinen nimikin. Karttaan on järvelle piirretty lahtia, joita ei nykykartassa esiinny. Kun Piirilahden ja Lapinlahden rantaviivat ovat vanhassa kartassa laajemmat ja nykykartoissa on viitteitä laskuojan perkauksesta, voidaan hyvällä syyllä päätellä järvelle tehdyn järvenlasku. Siinä yhteydessä Lammasojaa on syvennetty ja jatkettu kuivatetun lahden pohjaa pitkin Sammalenperältä Uittimensalmelle asti. Ensimmäisen järvenlaskun ajankohtasta ei ole dokumenttia, mutta vuoden 1957 peruskartassa näkyy järvellä olevan vain kaksi saarta. Ne ovat Sepänsaari ja Saarilahdella sijaitseva nimetön saari. Seuraavassa kartassa vuodelta 1977 saarten pinta-ala on kasvanut samalla kun niiden välistä on noussut neljä pikkusaarta ja Piirilahteen on syntynyt isompi saari. Uittimensalmi on vuoden 1957 kartassa leveämpi kuin vuonna 1977 kartassa. Koska muutokset ovat tuoreita, voisivat nämä järven vedenpinnan laskut olla tukinuittoon liityviä toimia. Myllyojaa on voitu perata uiton parantamiseksi. Asian todistamiseksi tulisi kuitenkin vielä esittää dokumentit. Kalmbergin kartassa on Myllyojaan piirretty neljän vesimyllyn karttamerkit kohtaan, jota kutsutaan Myllymäeksi. Siellä on nykyäänkin yksi mylly.[5][6][7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Kansalaisen karttapaikka: Iso Saksijärvi, Kangasala (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.11.2017.
  2. a b c d e f SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  3. Kansalaisen karttapaikka: Iso Saksijärvi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.11.2017.
  4. Kangasalan kunta: Sahalahden rantaosayleiskaavan luontoselvitys, FCG Finnish Consulting Group Oy, 10.5.2012, viitattu 18.1.2018
  5. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
  6. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  7. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  8. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2141 08 Pakkala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)