Hulipas (järvi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hulipas
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa
Kunnat Juupajoki
Koordinaatit 61°52′22″N, 24°32′27″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Leppähampaanjoen valuma-alue (35.75)
Laskujoki Sahajoki [1]
Järvinumero 35.756.1.030
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 117 m [1]
Rantaviiva 6,376 km [2]
Pinta-ala 69,792 ha [2]
Tilavuus 0,00121 km³ [3]
Keskisyvyys 1,7 m [3]
Suurin syvyys 4,6 m [4][3]
Valuma-alue 77,2 km² [3]
Keskivirtaama 0,73 m³/s [3]
Saaria 1 [1]
Kartta
Hulipas

Hulipas [2][1] on Pirkanmaalla Juupajoella Hulippaan kylässä sijaitseva järvi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 70 hehtaaria ja se on 2,2 kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä. Järvi on pitkänomainen, mutta sillä on pohjoisrannassa leveä Riihenlahti ja sen koillispäätä kutustaan Liesinpääksi. Riihenlahden kummallakin puolelta järvelle työntyy niemet. Läntinen niemi on 150 metriä pitkä ja hieman kapea Saarimaa. Itäinen niemi Kuoppaniemi on raivattu osittain peltomaaksi. Vaikka järvi on matala, on siinä kartan mukaan yksi nimetön saari ja se sijaitsee Riihenlahden edustalla. Järven rantaviivan pituus on 6,4 kilometriä. Sen etelärannat ovat jyrkkärinteistä metsämaata ja pohjoisrannat alavaa metsä- ja peltomaata. Jyrkät rinteen nousevat Pajavuorelle, joka sijaitsee järven koillispuolella, ja Pylkinvuorelle, joka kohoaa järven eteläpuolella. Molemmilla vuorilla on ylärinteillä jyrkänteet, jotka näkyvät järvelle. Pajavuoren rinteet kohoavat 60 metrin ja Pylkinvuoren 45 metrin korkeuteen. Vuorten väliin jää laakso, jota pitkin Rassinoja laskee suon läpi ja maatilan vierestä järveen. Järven ympäristön haja-asutus muodostuu noin 15 taloudesta, joista ehkä viisi on maatiloja. Rannoille on rakennettu 24 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet kantatieltä 58 ja yhdystieltä 3421 sekä paikallisilta kyläteiltä.[2][1][5]

Säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 on jätetty hakemus järven vedenpinnan keskivedenkorkeuden (MW) nostamiseksi 0,31 metriä ja alivedenkorkeutta (MNW) kesän osalta nostetaan keskimäärin 0,50 metriä. Hakemus on hyväksytty vuonna 2018, mutta on vielä toteutustaan vaille. Hakemuksessa pyydetään lupaa rakentaa Sahajokeen noin 260 metriä järven luusuasta kiinteä pohjapato.[3][6]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenlaatua on tutkittu kuudesti vuosina 1966, 1977, 1987 ja 2005. Niiden tulokset ovat viitteellisiä ja antavat yleisnäkymän järven tilan kehittymiselle. Vedenväri on vaihdellut arvojen 75–170 milligrammaa litrassa vettä (mg Pt/l) ja veden kemiallinen hapenkulutus arvojen 10–17 milligrammaa litrassa vettä (mg/l). Näiden kahden tuloksen mukaan järvi on luokiteltu runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi järveksi. Veden happamuustaso on vaihdellut arvojen pH 5,5–6,9 välillä. Sen alkaliteetti on ollut 0,04–0,16 eli vaikka vesi on hapahkoa, niin sen puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävän ja hyvän välillä. Arvot ovat nyt lievästi paremmat kuin 1980-luvulla.[3]

Hulippaan ravinnepitoisuudet ovat vaihdelleet kokonaisfosforipitoisuuden osalta välillä 18–50 mikrogrammaa litralta vettä (μg/l). Suurimmillaan kokonaisfosfori oli vuonna 1987, jolloin järvessä esiintyi happikatoa. Vuonna 2005 oli kokonaisfosfori 24 μg/l, mikä asiantuntijoiden mielestä oli järvelle normaali tilanne. Heidän arvionsa mukaan se jää yleensä arvojen 20–30 μg/l. Kokonaistyppipitoisuudet ovat vaihdelleet 410–600 μg/l. Vuonna 2005 se oli 590 μg/l. Näiden lukujen valossa järvi on luokiteltu lievästi rehevöityneeksi tai keskiravinteiseksi.[3]

Kalasto, linnusto ja kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven kalastoa on kartoitettu ranta-asukkaille tehdyn kyselyn avulla. Yleisimmät saaliskalat ovat olleet hauki, ahven, kiiski, särki ja lahna. Madetta saatiin viimeksi 1980-luvulla. Järveen on istutettu peledsiikaa, jota saatiin 1970- ja 1980-luvuilla. Hulipas ei ole varsinainen lintujärvi, missä esiintyisi lintuyhdyskuntia. Järvellä pesii paikallisten asukkaiden mukaan runsaasti vesilintuja, joita syksyisin myös metsästetään.[3]

Pääosa järven kasvustosta viihtyy riippumatta veden ravinteisuudesta. Vallitsevia ilmaversoisia lajeja ovat järvikorte ja järviruoko, kelluvalehtisiä lajeja ulpukka, siimapalpakko ja uistinvita. Järvellä kasvaa harvinaisena kovalla järvenpohjalla viihtyvä lahnanruoho. Kahdella kasvupaikalla tavataan osmankäämiä. Etelärannan jyrkänteiden alla vesikasvillisuusvyöhyke on kapea, mutta matalilla pohjoisrannoilla se on leveä. Matalissa lahdissa uistinvitaa ja siimapalpakkoa on tiheänä kasvustona. Järveltä ei havaittu harvinaisia kasvilajeja.[3]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Leppähampaanjoen valuma-alueella (35.75), jonka Sahajoen valuma-alueeseen (35.756) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 117,0 metriä mpy. Huippaan pohjoispuolella on suot ojitettu ja niiden kuivatusvedet laskevat pieniä johto-ojia myöten Hulippaan peltojen läpi järven pohjoisrantaan. Osa suo-ojista yhtyvät lännessä virtaavaan ja Ala-Lylyjärvestä alkavaan Ellinojaan (Ellinjokeen [7]). Tällainen suo on Päijänteensuo, jossa sijaitsevat lammet Iso-Päijänne, Pikku-Päijänne, Kirvesjärvi ja niiden eteläpuolella Mutalammi. Hulipas on siinä mielessä Sahajoen valuma-alueen yläjuoksun pääjärvi, että siihen laskee kolmelta suunnalta pienempien valuma-alueiden vedet. Rassinoja tulee etelästä Rassinjärvestä, johon laskee Väihijärven laskuoja Väikkisuonoja. Rassinojaan laskee myös Pajavuorella sijaitseva Paskolammi, vaikka sillä ei ole kartoissa laskuojaa. Koillisessa sijaitseva Iso-Liesi laskee Pikku-Liesin kautta Hulippaan itäpäähän. Iso-Liesiin laskevat myös ojitettujen Isosuon kuivatusvedet ja Hauinvetemän kautta Hauinvetämänsuon kuivatusvedet. Tulippaan laskujoki Sahajoki laskee 8,5 kilometrin päässä Kopsamoon. Sahajoella on pudotusta yli 27 metriä.[2][1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1957 peruskartassa järven nimi kirjoitettiin ”Hulipasjärvi”. Näin oli vielä vuoden 1964 kartassa, mutta nimi lyheni muotoon ”Hulipas” vuoden 1979 karttaan. Viimeisessä kartassa on myös Päijänteensuo ojitettu ja sen suolammet yhdistettu ojilla toisiinsa. Nämä laskivat sitten Ellinjokeen, joka laskee järven lounaispäähän.[7][8][9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Hulipas, Juupajoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  3. a b c d e f g h i j Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto: Hulippaan (Hulipasjärven) keskivedenkorkeuden nostaminen, pohjapadon rakentaminen ja vesioikeudellisen yhteisön sääntöjen vahvistaminen (suora linkki: päätös), Juupajoki, 4.10.2018
  4. Hulipas 21.01.2016. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 27.11.2018.
  5. Hulipas, Juupajoki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  6. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto: Hulipasjärven keskivedenkorkeuden nostaminen ja vesioikeudellisen yhteisön sääntöjen vahvistaminen, Juupajoki, 17.11.2016, viitattu 27.11.2018
  7. a b Peruskartta 1:20 000. 2231 07 Lyly. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  8. Peruskartta 1:20 000. 2231 07 Lyly. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1964. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  9. Peruskartta 1:20 000. 2231 07 Lyly. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1979. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  10. Peruskartta 1:20 000. 2231 07 Lyly. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)