Vihasjärvi (järvi)
| Vihasjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Orivesi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Längelmäveden alue (35.72) |
| Laskujoki | oja Toisjärveen [1] |
| Järvinumero | 35.726.1.004 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 87,9 m [1] |
| Rantaviiva | 1,034 km [2] |
| Pinta-ala | 6,675 ha [2] |
| Tilavuus | 0.000067 km³ [3] |
| Suurin syvyys | 9 m [3] |
| Valuma-alue | 2,46 km² [3] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Vihasjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vihasjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Orivedellä Vihasjärven kylän lähellä sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pinta-ala on 6,7 hehtaaria ja se on 400 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Järven ympäristössä on peltomaata, jossa on pieniä metsäisiä saarekkeita. Peltoiset rinteet viettävät järveen päin ja sinne on kulkeutunut aikoinaan paljon ravinteita. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,0 kilometriä ja sen ympäristössä sijaitsee kahdeksan maatilaa. Järvi on maanteiden risteysalueella. Siinä kohtaavat yhdystiet 3260, 14021 ja 3252.[2][1][3][4]
Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven sijainti peltomaiden keskellä on vaikuttanut järven ekologiseen tilaan suuresti. Sen ravinnetilanne on hälyttävä, sillä se rehevöittää jo Eräjärveäkin. Järvi on suppamaisesti yhdeksän metriä syvä, minkä seurauksena se lämpötilakerrostuu kesäisin ja talvisin. Järven pinta-ala on niin pieni, ettei välikausina aina synny täyskiertoa. Silloin alusveden vesimassat jäävät pohjalle eivätkä hapetu normaalisti. Kun järven vesi tutkittiin vuonna 2012, se oli kolmesta metristä alaspäin täysin hapetonta. Vesi haisi lievästi rikkivedyltä, mikä johtuu anaerobisten bakteerien toiminnasta ja kertoo veden hapettomuudesta. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli 120 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja alusvedessä se oli 1 000 μg/l. Tästä pitoisuudesta oli 910 μg/l eliöille suoraan käytettävissä olevaa vesiliukoista fosforia. Koska järven pohja oli hapetonta, ovat ravinteet liuenneet veteen todennäköisesti sisäisen kuormituksen vuoksi. Järvi on tulosten perusteella ylirehevöitynyt.[3]
Koska Eräjärven kunnostushankkeessa pohditaan ympäröivien vesistöjen kuormituksen vähentämistä, ovat Vihasjärven ja Toisjärven tilanteet nousseet tärkeysjärjestyksen kärkeen. Vihasjärven tilaa voidaan parantaa, mikäli sen ravinteet pystytään saostamaan takaisin järven pohjaan kemiallisesti. Helppo tapa estää tai vähentää laskuojasta Eräjärveen kulkeutuvien ravinteiden kulku on käyttää laskeutusaltaita ja pohjapatoja ojan alajuoksulla. Patoihin voidaan rakentaa fosforisieppareita estämään ravinteiden kulkua eteenpäin.[3]
Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Uiherlanjoen valuma-alueeseen (35.726) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 87,9 metriä mpy. Järveen on johdettu pelto-oja ja sen laskuoja laskee Toisjärveen, josta vedet jatkavat Vihasojaa myöten Eräjärveen. Toisjärveen johtavan laskuojan korkeusero on nolla metriä.[2][1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Wihasjärvi”. Wihasjärven viiden talon kylä sijaitsi järven pohjoisrannalla ja pohjoisesta tuleva tie ohitti järven sen pohjoispuolelta.[5][6][7][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Vihasjärvi, Orivesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.1.2018.
- ↑ a b c d e f Makkonen, Kimmo & al.: Eräjärven kunnostuksen yleissuunnitelma (kirje 30/13), s. 63, Kokemäenjoen vesitön vesiensuojeluyhdistys ry, 2013, Pirkanmaan ELY-keskus
- ↑ Vihasjärvi, Orivesi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018) suomi
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 12 Kuhmalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 12 Kuhmalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2141 12 Kuhmalahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 3.1.2018)
