Pääskylänjoen valuma-alue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pääskylänjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.76) on Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueessa sijaitseva toisen jakovaiheen valuma-alue, jonka pinta-ala on 266,75 neliökilometriä. Alueen järvisyys on 15,33 %. Vesistön valuma-alueen alarajana on Koljonselän Huhkaimenselkä, jossa reitin vedet tulevat seuraavaksi Längelmäveden alueelle (35.72).[1][2]

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Hevosjärveä kiertävältä polulta.

Kolmannen jakovaiheen alueita ovat seuraavat kuusi aluetta tai valuma-aluetta, jossa sisentämisellä havainnollistetaan mikä alue virtaa mihinkin alueeseen [1][2]:

  • Pääskylänjoen suualue (35.761)
    • Pajulanjärven valuma-alue (35.762)
    • Lahnajärven valuma-alue (35.763)
    • Pukarajärven alue (35.764)
      • Pitkäjärven valuma-alue (35.765)
      • Hahmajärven valuma-alue (35.766)

Pääskylänjoen suualue (35.761)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalue käsittää sekä Pääskylänjoen että Pitkäveden ympäristön. Pitkävesi laskee Koljonselkään aluksi Haanjokena, Vinkiänjärvenä, sitten Luukkaanjokena ja lopuksi Pääskylänjokena. Virtaava vesistö putoaa tällä matkalla 21,8 metriä, joten siihen mahtuu kartan mukaan neljä suurempaa koskea. Pitkävesi on yli 10 kilometriä pitkä, joten siihen laskee monien järvien ojat. Niitä ovat esimerkiksi Ylä-Ottele, Kuusijärvi, Leppästenjärvi ja Iso-Kaksinainen. Passunoja tuo Lutalahteen vielä kauempaa Kangasjärven, Matojärven, Ylä-Sarkajärven ja Ala-Sarkajärven vedet. Etelästä siihen laskee Pajulanjärven Kivisalmi ja koillisesta Pukarajärven laskujoki.[3]

Pajulanjärven valuma-alue (35.762)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäveteen laskeva Pajulanjärvi on 5,5 kilometriä pitkä. Sen valuma-alue on pieni ja siihen mahtuu vain muutama järvi. Niistä voisi mainita Lamminjärvi, Pitkäjärvi, Lemojärvi ja Syväjärvi.[4]

Lahnajärven valuma-alue (35.763)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alue on pieni ja se laskee Pääskylänjoen keskijuoksulle, missä joen nimi on Luukkaanjoki. Joessa on siellä lahtimainen lampi Rimmi, joka on yhteydessä jokeen kanavan kautta. Rimmiin Sahinojaa myöten laskeva Lahnajärvi on antanut valuma-alueelle nimensä. Siihen laskevat suoraan Viljastenjärvi, Sammakkolampi ja Kalliojärvi. Kalliojärven laskuoja on viimeinen osuus järvien ketjussa. Kalliojärven yläpuolella ovat Salmijärvi, Nuottijärvi ja Vähä Vuorijärvi. Nuottijärveen laskevat vielä Oksjärvi ja Kaakkolammi. Oksjärven omalla valuma-alueella sijaitsevat Pakarainen ja Kalatonlampi. Alempana olevaan Salmijärveen tulee toinenkin oja pohjoispuolelta. Sen valuma-alueella sijaitsevat Parkunsuon itäpuolella olevat Haarajärvi ja Peräjärvi.[5]

Pukarajärven alue (35.764)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukarajärven alueen läpi virtaa koillisesta Pitkäjärven valuma-alueen (35.765) vedet Pitkäjärvestä ja Hahmajärven valuma-alueen (35.766) vedet Lahnajärven kautta Ruhkalammin laskujokeen ennen Pukarajärveä. Silloin voidaan ajatella alueen pääuoman olevan järviketju Pitkäjärvestä Pitkäveteen, johon yhtyy etelästä Hahmajärven valuma-alueen. Järviketjussa on Pitkäjärven jälkeen Teinusjärvi, Kuoksenjärvi, Ruhkalammi, Pukarajärvi, Harjujärvi, Luodoksenjärvi ja nimetön järvi. Kuoksenjärvi on alueen suuria järviä ja siihen laskevat muunmuassa Valkealammi, Kärpäsjärvi, Otsikkojärvi ja suurin Aulusjärvi. Viimeksi mainittuun tulee Kaijanjärven laskuoja. Pukarajärvi on myös alueen suurimpia järviä. Siihen laskevat suoraan esimerkiksi Salakkalammi, Kutujärvi ja kauempaa Saarijärvi. Pieneen Harjujärveen laskee vain hieman pienempi Ruskeajärvi.[6]

Pitkäjärven valuma-alue (35.765)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen pääjärvi on Pitkäjärvi, jonka kautta lähes kaikki sen vedet päätyvät matkallaan Teinusjärven kautta Kuoksenjärveen. Suoraan Pitkäjärveen laskevat pohjoisessa Rasinjärvi ja Kalaton etelässä. Jokuanjärvi laskee myös Pitkäjärveen ja sen valuma-alueella sijaitsevat vielä lisäksi Humalajärvi, Kovasjärvi ja Koivulammit. Pohjoisempana siihen laskee Salmijärvi, jonka valuma-alueella ovat myös Vähäjärvi ja Kangastakunen.[7]

Saaresjärvi on suuremman osavaluma-alueen pääjärvi, joka laskee Pitkäjärveen. Saaresjärveen laskeva Nuorajärvi tuo myös Ahvenlammin vesiä. Saaresjärveen laskevat myös Vehmaslammi, Tuppilammi ja Kurkijärvi, jolla viimeksi mainitulla on itselläänkin suuri osavaluma-alue. Kurkijärven pohjoispuolelta siihen laskee Kurkilammi, luoteesta Haukiainen, Alinen-Lortikka, jonka kautta tulevat myös Yläinen-Lortikka ja Kaakkolammi, ja lopuksi vielä Kuorejärvi ja sen kautta laskeva Hevosjärvi.[7]

Pitkäjärven Toijanlahteen laskee Heretynlammin kautta Särkijärvi. Kallioalueelta Särkijärveen laskevaa ojaa käyttävät esimerkiksi Kannuslammi, Vuorisjärvi, Saukkolammi, Vatijärvi ja Valkulammi. Särkijärven rannan tuntumassa on myös Särkilammi.[7]

Hahmajärven valuma-alue (35.766)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen nimikkojärvi Hahmajärvi on sen suurin järvi. Valuma-alue jakautuu kahteen osavaluma-alueeseen: Hahmajärven ympäristö ja Poikusjärven yläpuolisiin osiin. Nämä laskevat Pitkäjärvestä Mauharinjokea pitkin Lahnajärveen. Lahnajärven laskuoja yhtyy Pääskylänjoen valuma-alueen pääreittiin Ruhkalammin ja Pukarajärven välisessä uomassa.[8]

Hahmajärveen suoraan laskevia pikkujärviä ovat Sirulammi ja Kalaton, jotka laskevat itärantaan, Pikku-Tenhetty, Salmi-Tenhetty ja Iso-Tenhetty, jotka laskevat etelärannan Tenhetynlahteen, Luippunen ja Mustajärvi, jotka laskevat lounaispäähän, sekä Lievejärvi, Vehkojärvi ja Kaiturinjärvi, jotka laskevat myös lounaispäähän.[8]

Pitkäjärvi kokoaa kahdelta suunnalta ojia. Lännestä siihen laskee pitkä suo-oja, jonka varrella sijaitsevat Vähä Hankalammi ja Iso Hankalammi. Idästä siihen laskee Poikusjärvi, jonka valuma-alueella ovat Venhoton, Selkäjärvi, Karhujärvi, Salmilammi ja Pikku-Molli. Venhottoman pohjoispäähän laskee lopuksi Hirvijärven vesireitti. Sen yläpuolisia järviä ovat Hirvilammi, Hattujärvi ja Vääräjärvi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pääskylänjoen valuma-alue (35.76) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.2.2018.
  2. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. Karttapaikka: Pääskylänjoen suualue (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.8.2019.
  4. Karttapaikka: Pajulanjärven valuma-alue (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.8.2019.
  5. Karttapaikka: Lahnajärven valuma-alue (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 18.8.2019.
  6. Karttapaikka: Pukarajärven alue (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.8.2019.
  7. a b c Karttapaikka: Pitkäjärven valuma-alue (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.9.2019.
  8. a b c Karttapaikka: Hahmajärven valuma-alue (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.9.2019.