Iso Hirvijärvi (Pälkäne)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iso Hirvijärvi
Paikkakunta PälkäneView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°24′22″N, 24°36′04″E
Pinnankorkeus 118,8 m [1]
Pinta-ala 46,422 ha [2]
Rantaviiva 6,138 km [2]
Laskujoki oja Vähään Hirvijärveen [1]
Saaria 2 [1]
Järvinumero 35.716.1.019
Iso Hirvijärvi

Iso Hirvijärvi [2][1] on Pirkanmaalla Pälkäneellä sijaitseva järvi, joka sijaitsee Laipanmaan metsäalueella.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 46 hehtaaria ja se on 2,2 kilometriä pitkä ja 750 metriä leveä. Pakkalan karttalehden alueella kallioperä on suurimmaksi osaksi liuskeista kiveä. Siihen on syntynyt jääkauden aikana mannerjäätikön kalliomurroksiin kuluttamia pitkiä ja syviäkin laaksoja, joiden suunta on luoteesta kaakkoon. Eräs tällainen näkyy maastossa kaakossa Läyliän järvestä alkavana ja luoteessa Keljonjärveen päättyvänä murroslinjana. Tähän laaksoon on muodostunut Iso Hirvijärvi, Vähä Hirvijärvi, Vasajärvi, Iso Saarijärvi, Iso Kaakkojärvi, Holtanoja ja sedimenttien peittämänä Keljonjärvi [3]. Järvellä on kartan mukaan kaksi saarta. Sen rantaviivan pituus on 6,1 kilometriä.[2][1][4]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueella Mallasveden ja Pälkäneveden alueeseen, jonka Sappeenjärvenojan valuma-alueeseen järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 118,8 metriä mpy. Reitin vedet laskevat lopuksi Sappeenjärven kautta Pälkäneveden Jouttesselän Hiukonlahteen.[2][1]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi kuuluu Laipanmaan retkeilyreitistöön. Sen itäpään etelärannalla Korpivuoren pohjoisrinteessä sijaitsee hirvenmetsästyksessä käytetty jyrkänne, josta hirvet ajettiin alas järveen. Saman lahden itäpäässä sijaitsee retkireitistön opastaulu. Järven länsipäässä Maijanlahdella sijaitsee entinen Hirvijärven kylä, jonka rakennuskanta on säilytetty hyvässä kunnossa.[5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähialueen pikkujärvien muodostumishistoria alkaa viimeisen jääkauden lopussa noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja paikalle jäi Itämeren Yoldia-vaiheen aikainen saaristo, jonka vedenpinnan korkeus sijaitsi nykyisen 145–150 metrin korkeuskäyrällä. Vapautuneiden alueiden morenimaat huuhtoutuivat rannasta mereen ja aallokko jätti mäkien rinteille rantavoiminen paljastamia kalliopintoja. Järven etelärannat kuuluivat tällaiseen muinaissaareen, jonka ranta alkoi Syväjärveltä ja jatkui Pikku-Kailan ja Kailajärven ohi Isolle Hirvijärvellä. Saari oli kolme kilometriä pitkä ja kaksi leveä, ja siihen kuuluivat Korppivuori, Kylmänkorvenmäki, Vuorenkallio, Haisjärvenmäki, Multivuori ja Toikanvuori. Merenpinta laski nopeasti ja järvet jäivät alueen lähekkäisten kallioisten moreenimäkien välisiin painaumiin, jotka tämän jälkeen alkoivat soistua.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Kansalaisen karttapaikka: Iso Hirvijärvi, Pälkäne (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.11.2017.
  2. a b c d e f SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  3. Kukkonen, M. & Sten, C-G.: Maaperäkartan 2141 08 selitys, Geologinen tutkimuskeskus, 1990, viitattu 19.1.2018
  4. Kansalaisen karttapaikka: Iso Hirvijärvi, Pälkäne (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.11.2017.
  5. Kangasalan kaupunki: Laipanmaan-Sappeen retkireitistö, viitattu 16.1.2018
  6. Kukkonen, Marjatta: Raportti Kangasalan karttalehden N:O 2141 maaperäkartoituksesta kesällä 1978 ja 1979, Espoo 1980, Geologinen tutkimuskeskus, viitattu: 20.1.2018