Sahajoki (Juupajoki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vesistön ja valuma-alueen tietoja
Vesistö Kokemäenjoen vesistö
Valuma-alue Sahajoen valuma-alue
Pinta-ala 166,55 km² [1]
Uoman kohteita
Sivuhaarat oja Pylkinjärveltä
Esteet koski Moisionvuorella
Taajamat Hulipas, Mäkikylä ja Kopsamo
Mittaustietoja
Alkulähde Hulipas [2]
  117 m [2]
  61°51.915′N, 24°31.773′E
Laskupaikka Kopsamo [3]
  89,3 m [3]
  61°47.630′N, 24°28.452′E
Pituus 14,96 km [1]
Keskileveys yli 5 m [1]
Korkeusero 27,7 m [2][3]
Kaltevuus 1,86 m/km [1]
Muuta
[ ohje ]

Sahajoki [4] on Pirkanmaalla Juupajoella Kokemäenjoen vesistöön kuuluva joki.[1][5]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen luusua sijaitsee Hulippaan lounaispäässä ja se laskee 8,5 kilometriä päässä Kopsamoon. Joki virtaa aluksi Pylkinvuoren ja Moisionvuoren länsipuolelta ohi. Moisionvuorella se joutuu Pirttikankaalla pehmeään maastoon, johon Sahajoki ja sen sivuojat ovat kuluttaneet syvät raviinilaaksot. Se kiertään vielä Piilamminvuoren länsipuolelta ja se alkaa entistä voimakkaammin meanderoimaan. Mäkikylän ja Kopsamon kylän peltoaukeilla sen jokilaakso on leveämmillään. Täällä se laskee Kopsamon koillispäähän. Suurin sivujoki syntyy Pylkin suunnalta ja Sahrajärven suunnalta tulevien ojien yhtyessä Sahrakoskella yhdeksi uomaksi, joka sitten yhtyy kilometrin päässä Sahajokeen Piilamminvuoren lounaispuolella.[1]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen ekologinen tila on ollut hyvä vuosina 2009 ja 2013 [6]. Sahajoen alajuoksulla joki tulvii keväisin alavalle peltoalueelle Kopsamon pohjoisrannassa. Tämä on kahlaajilleja vesilinnuille mieluisa levähdysalue. Alueella on havaittu enimmillään esimerkiksi 48 valkovikloa, 365 liroa ja 500 sinisorsaa. Alueella vierailee säännöllisesti muitakin isoja kahlaajia, kuten esimerkiksi 55 metsävikloa ja 24 mustavikloa.[7]

Keskijuoksulla sijaitseva harjualueelle muodostunut raviinilaakso levittäytyy sivuojineen 51,5 hehtaarin suuruiselle alueelle. Raviini on paikoin 15–20 metriä syvä, missä jyrkkärinteisen laakson pohjalla esiintyy lähteitä ja lehtoa ja lehtokorpea. Laakson kasvustoon kuuluvat esimerkiksi virmajuuri, mesiangervo, suokeltto, mustaherukka, vadelma, lehto-orvokki, niittyleinikki, rentukka, linnunsilmä, hiirenporras sekä useat erilaiset lehväsammalet ja maksasammalet.[8]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Leppähampaanjoen valuma-alueella (35.75), jonka Sahajoen valuma-alueeseen (35.756) se kuuluu. Se on valuma-alueensa pääuoma, joka laskee Kokkilanselän alueen (35.752) Kopsamoon. Alajuoksulla alueen järvet muodostavat lyhyiden uomien kanssa järviketjun, johon kuuluvat esimerkiksi Pärinjoen jälkeen Kylmalammiin, Pusujoen jälkeen Kattilanlahteen ja vielä lyhyen jokiuoman jälkeen Mellinselkään. Aakkolanjoki aloittaa Laasojärven alueen (35.751) järviketjun, kun se virtaa Aakkojärven läpi Aurikkojärveen ja Sulkusalmen jälkeen Laasojärveen. Valuma-alueen viimeinen joki on Kaivannonjoki, joka laskee Koljonselkään.[1][5][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 22.4.2019.
  2. a b c Karttapaikka: Sahajoki, luusua, Juupajoki (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos.
  3. a b c d Karttapaikka: Sahajoki, joensuu, Juupajoki (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos.
  4. Karttapaikka: Sahajoki, Juupajoki (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos.
  5. a b Leppähampaanjoen valuma-alue (35.75) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.9.2019.
  6. Antikainen, Merja & al.: Ehdotus Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelmaksi 2016-2021. (luonnos) Raportteja, 2014, s. 35 ja 200. Tampere: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. ISSN 2242-2854. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 14.8.2019.
  7. Seppälä, Pertti: Pirkanmaan tärkeät lintualueet (– Loppuraportti MAALI-hankkeesta) 2014. Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Viitattu 14.8.2019.
  8. Lindholm, Anne: Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus, s. 30. Raportteja 112. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2014. ISBN 978-952-314-175-9. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.8.2019).