Mesiangervo
| Mesiangervo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Angervot Filipendula |
| Laji: | ulmaria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Mesiangervo eli niittymesiangervo[2] (Filipendula ulmaria) esiintyy kaikkialla Euroopassa ja Suomessa yleisesti koko maassa tunturipaljakoita lukuun ottamatta rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa. Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.[3] Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.[4][5]
Sisällysluettelo
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsi on punaruskea 50–120 cm korkea, jäykkä. Vartta kiertävät lehdet ovat 2–3 kertaa parilehdykkäiset ja aluslehdet ovat alta harmaita, lehdykät toistamiseen sahalaitaiset, päätölehdykkä selvästi muita isompi. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo, voimakkaasti medelle tuoksuva. Itse kukat ovat pieniä, kukanosat 5-lukuiset. Hedelmä on 3 mm kokoinen pähkylä.
Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa. Kukinnon voimakas meden tuoksu ja runsas siitepöly houkuttelee etenkin mehiläisiä ja kimalaisia sekä siitepölyä syöviä kärpäsiä. Myös kovakuoriaiset toimivat pölyttäjinä.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen. Mesiangervo on kauppayrtti.[3]
Vaikuttavat aineosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvi sisältää salisylaatteja, flavonoideja, eteeristä öljyä, sitruunahappoa ja myrkyllistä glykosidia, joka suurina annoksina voi aiheuttaa päänsärkyä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lansdown, R.V.: Filipendula ulmaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 13.6.2009.
- ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
- ↑ Maakunnan tunnusmerkit Pohjanmaan liitto. Viitattu 21.8.2009.
- ↑ Takapihan yrttikasvit -tietopaketti
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Niittymesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Niittymesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Luontoportti: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Valokki - nettikasvio: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Takapihan Yrttikasvit: Mesiangervo
- Den virtuella floran: Älggräs (Filipendula ulmaria) (ruotsiksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Flora of China: Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Filipendula ulmaria (queen-of-the-meadow) (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Filipendula ulmaria (englanniksi)
