Mesiangervo
| Mesiangervo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Tuoksuangervot Filipendula |
| Laji: | ulmaria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Mesiangervo eli niittymesiangervo (Filipendula ulmaria) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi,[2] jolla on valkoiset, voimakkaasti tuoksuvat kukat. Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.[3][4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsi on punaruskea 50–120 cm korkea, jäykkä. Vartta kiertävät lehdet ovat 2–3 kertaan parilehdykkäiset ja aluslehdet ovat alta harmaita; lehdykät ovat toistamiseen sahalaitaiset, päätölehdykkä selvästi muita isompi. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo, joka tuoksuu voimakkaasti medelle. Itse kukat ovat pieniä ja viisilukuisia. Hedelmä on 3 mm kokoinen pähkylä.
Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa. Kukinnon voimakas meden tuoksu ja runsas siitepöly houkuttelee etenkin mehiläisiä ja kimalaisia sekä siitepölyä syöviä kärpäsiä. Myös kovakuoriaiset toimivat pölyttäjinä.
Levinneisyys ja kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mesiangervo kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa ja Aasian puolella Turkissa, Kaukasuksella, Mongoliassa ja Länsi-Siperiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosiin.[5] Suomessa sitä tavataan yleisesti koko maassa tunturipaljakoita lukuun ottamatta rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa. Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.[6]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen. Mesiangervo on kauppayrtti.[6]
Vaikuttavat aineosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvi sisältää salisylaatteja, flavonoideja, eteeristä öljyä, sitruunahappoa ja myrkyllistä glykosidia, joka suurina annoksina voi aiheuttaa päänsärkyä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lansdown, R.V.: Filipendula ulmaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
- ↑ Maakunnan tunnusmerkit Pohjanmaan liitto. Viitattu 21.8.2009.
- ↑ Filipendula ulmaria (L.) Maxim. Plants of the World Online. Viitattu 19.6.2022.
- ↑ a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 13.6.2009.
- ↑ Takapihan yrttikasvit -tietopaketti
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Mesiangervo (niittymesiangervo) – Filipendula ulmaria
- Kasviatlas 2021: (Niitty)mesiangervon (Filipendula ulmaria) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Luontoportti: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Valokki – nettikasvio: Mesiangervo (Filipendula ulmaria)
- Den virtuella floran: Älggräs (Filipendula ulmaria) (ruotsiksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Flora of China: Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Filipendula ulmaria (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Filipendula ulmaria (queen-of-the-meadow) (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Filipendula ulmaria (englanniksi)