Mesiangervo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mesiangervo
FilipendulaUlmaria.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Tuoksuangervot Filipendula
Laji: ulmaria
Kaksiosainen nimi

Filipendula ulmaria
(L.) Maxim.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mesiangervo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mesiangervo Commonsissa

Mesiangervon kukinto.

Mesiangervo eli niittymesiangervo (Filipendula ulmaria) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi,[2] jolla on valkoiset, voimakkaasti tuoksuvat kukat. Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.[3][4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsi on punaruskea 50–120 cm korkea, jäykkä. Vartta kiertävät lehdet ovat 2–3 kertaan parilehdykkäiset ja aluslehdet ovat alta harmaita; lehdykät ovat toistamiseen sahalaitaiset, päätölehdykkä selvästi muita isompi. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo, joka tuoksuu voimakkaasti medelle. Itse kukat ovat pieniä ja viisilukuisia. Hedelmä on 3 mm kokoinen pähkylä.

Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa. Kukinnon voimakas meden tuoksu ja runsas siitepöly houkuttelee etenkin mehiläisiä ja kimalaisia sekä siitepölyä syöviä kärpäsiä. Myös kovakuoriaiset toimivat pölyttäjinä.

Levinneisyys ja kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesiangervo kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa ja Aasian puolella Turkissa, Kaukasuksella, Mongoliassa ja Länsi-Siperiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosiin.[5] Suomessa sitä tavataan yleisesti koko maassa tunturipaljakoita lukuun ottamatta rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa. Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.[6]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen. Mesiangervo on kauppayrtti.[6]

Vaikuttavat aineosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvi sisältää salisylaatteja, flavonoideja, eteeristä öljyä, sitruunahappoa ja myrkyllistä glykosidia, joka suurina annoksina voi aiheuttaa päänsärkyä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lansdown, R.V.: Filipendula ulmaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
  2. Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  3. Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
  4. Maakunnan tunnusmerkit Pohjanmaan liitto. Viitattu 21.8.2009.
  5. Filipendula ulmaria (L.) Maxim. Plants of the World Online. Viitattu 19.6.2022.
  6. a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 13.6.2009.
  7. Takapihan yrttikasvit -tietopaketti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]