Metsäviklo
| Metsäviklo | |
|---|---|
_(30725772867).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [2] |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Viklot Tringa |
| Laji: | ochropus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tringa ochropus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Metsäviklo (Tringa ochropus) on pienikokoinen kahlaajalintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 20–24 cm, siipien kärkiväli 39–44 cm ja paino 50–120 g. Lintu muistuttaa liroa, mutta on selästä tummempi, lähes musta pienin valkein täplin, ja sen koivet ovat harmaanvihreät. Yläperä on kirkkaanvalkea rajoittuen jyrkästi tummaan selkään. Kutsuääni on voimakas ja melodinen ’tjyit–vit–vit’, varoitus hakkaava ’kip–kip–kip...’. Laulu esitetään soidinlennossa, ja se on erittäin miellyttävän kuuloinen nouseva ja laskeva sarja kutsuäänimäisiä säkeitä.
Vanhin suomalainen rengastettu metsäviklo on ollut 5 vuotta, 9 kuukautta ja 2 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 11 vuoden ja 6 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäviklojen parimäärä Suomessa on 50 000–80 000. EU:n alueella pesii 150 000–200 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,2–4 miljoonaa yksilöä.
Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee syysmuutolle kesäkuusta alkaen elokuun loppuun.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäviklon elinympäristöä ovat ikkonaiset metsäalueet, eritoten korvet, joissa on järviä, lampia ja jokia. Muuttoaikoina laji on myös märillä rantaniityillä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäviklon pesä on tavallisesti puussa vanhassa rastaan tai oravan pesässä. Naaras munii toukokuussa 4 munaa, joita molemmat puolisot hautovat noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja ne joko hyppäävät maahan tai emot kantavat ne lähimmälle kosteikolle. Ne oppivat lentämään 3–4 viikon ikäisinä. Molemmat emot huolehtivat aluksi poikueesta, mutta naaras jättää huolenpidon koiraalle ennen kuin poikaset lentävät.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäviklon ravintoa ovat hyönteiset, kotilot, madot, kasvien versot ja silmut.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Tringa ochropus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Metsäviklo – Tringa ochropus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hildén, Olavi 1974: Metsäviklopuolisoiden osallistumisesta poikasten hoitoon. - Lintumies 3-4.1974 s. 116-117. SLY.
- Metsäviklo Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Metsäviklo (Tringa ochropus)
- ITIS: Tringa ochropus (englanniksi)
|