Cyril Norman Hinshelwood
| Cyril Norman Hinshelwood | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. kesäkuuta 1897 Lontoo, Iso-Britannia |
| Kuollut | 9. lokakuuta 1967 (70 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Oxfordin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Harold Hartley |
| Instituutti | Oxfordin yliopisto |
| Oppilaat | Keith J. Laidler |
| Tutkimusalue | Fysikaalinen kemia |
| Tunnetut työt | Ketjureaktio, Langmuir-Hinshelwood-mekanismi |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1956) |
Cyril Norman Hilshelwood (19. kesäkuuta 1897 Lontoo – 9. lokakuuta 1967) oli brittiläinen reaktiokineetikko.[1] Hänet palkittiin Nobelin kemianpalkinnolla vuonna 1956 kemiallisen reaktion mekanismin selvittämisestä. Vuoden 1956 palkinto oli jaettu Hilshelwoodin ja Nikolai Semjonov'in kesken.
Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen Maailmansodan aikana Hinshelwood oli kemistinä räjähdysainetehtaassa. Hän aloitti kemian opiskelut vuonna 1920 Westminsterissa. Seuraavana vuonna hän oli opinto-ohjaajana ja opetti Balliol College:ssa kemian opintoja aloittaneita opiskelijoita ja myöhemmin Trinity College:ssa hän oli vanhempana opettajana. Vuonna 1937 hänet nimitettiin kemian professoriksi Oxfordin yliopistoon (Dr Lee'n kemian professuuri), ja tätä asemaa hän piti vuoteen 1964. Hinshelwood oli puheenjohtaja useassa järjestössä: Chemical Society, Royal Society ja Classical Association. Hänet aateloitiin vuonna 1948 ja nimitettiin Ansioritarikuntaan vuonna 1960. Vuonna 1962 Hinshelwoodille myönnettiin Copley-mitali.
Tieteellinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa Hinshelwoodin tieteellisestä työstä on ollut reaktiokinetiikkaa. Hän aloitti 1920-luvulla tutkia useita kaasureaktioita, joiden uskottiin tuolloin olevan unimolekulaarisia. Hinshelwood antoi merkittävän panoksensa näiden reaktioiden mekanismin ymmärtämiseksi vuonna 1927. Samoihin aikoihin Hinshelwood kiinnostui myös tutkimaan kokeellisesti kemiallisia reaktioita kiinteällä pinnalla ja selvittämään heterogeenisen katalyysireaktion mekanismia, jota sanotaan nykyään Langmuir-Hinshelwood-prosessiksi.
Merkittävän laajennuksen tieteelliseen työhönsä Hinshelwood teki tutkimalla Harold Warris Thompsonin kanssa kaasuräjähdyksiä kuten H2/O2-kaasuseoksen palaminen. Hän selitti jo vuonna 1928 palamisreaktioiden tapahtuvan ketjureaktioina ja laajensi myöhemmin tutkimuksiaan liuosreaktioihin. Hinshelwoodilla oli merkittävä osuus tutkimuksessa, joka selvitti bakteerisoluissa tapahtuvia biokemiallisia reaktioita.[2][3] Hinshelwood julkaisi myös oppikirjoja fysikaalisesta kemiasta.[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Keith J. Laidler, The World of Physical Chemistry, s. 515, (1993), Oxford
- ↑ Sir Cyril Norman Hinshelwood, The Chemical Kinetics of the Bacterial Cell, (1946), Oxford University Press
- ↑ A. C. R. Dean ja Sir C. Hinshelwood, Growth, function and regulation in bacterial cells, (1966), Oxford University Press
- ↑ C. N. Hinshelwood, The Kinetics of Chemical Change in Gaseous Systems, (1929), Oxford At The Clarendon Press
- ↑ C. N. Hinshelwood, The Structure of Physical Chemistry, (1951), Oxford University Press
| ||||||||||||||||||||||||||
