Kansainyhteisö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansainyhteisö
Commonwealth of Nations
Kansainyhteisön jäsenvaltiot
Kansainyhteisön jäsenvaltiot
Perustettu 19. marraskuuta 1926
Päämaja Marlborough House, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Jäsenet 56 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti
Kansainyhteisön päämies Charles III
Pääsihteeri Patricia Scotland
Aiheesta muualla
Sivusto

Kansainyhteisö (engl. Commonwealth of Nations; vuodet 1926–1949 Brittiläinen kansainyhteisö, engl. British Commonwealth of Nations) on Britannian ja sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Jäsenvaltioiden joukossa on myös neljä valtiota, Gabon, Mosambik, Ruanda ja Togo, joilla ei ole brittiläistä siirtomaataustaa.

Organisaatio ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainyhteisö poikkeaa monista muista kansainvälisistä järjestöistä siinä, ettei sillä ole peruskirjaa eikä virallisia sääntöjä. Jäsenmaita sitovat yhteen yhteiset perinteet, instituutiot sekä taloudelliset siteet. Järjestön toiminta perustuu pitkälti sen jäsenten välisiin yhteisneuvotteluihin.[1] Yhteisön mailla ei ole valtaa puuttua toistensa asioihin, eivätkä yhteisön maat toimi yhdessä esimerkiksi ulkopoliittisissa kysymyksissä.

Kansainyhteisön päämies on Britannian monarkki, jonka tehtävä on lähinnä symbolinen. Hän on myös 16 jäsenvaltion valtionpäämies.[2] Kansainyhteisön keskeisin elin on jäsenvaltioiden hallitusten päämiesten tapaaminen, joka järjestetään kahden vuoden välein.[1] Sen yhteydessä eri valtioiden johtajat voivat keskustella yhteisistä haasteista ja asettaa uusia tavoitteita.[2]

Pääsihteerin johtama Kansainyhteisön sihteeristö järjestää järjestön toimintaa ja pyrkii pitämään yllä jäsenvaltioiden suhteita.[1] Sihteeristö toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa päämiesten tapaamisen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa. Sihteeristön toimisto on Lontoossa Marlborough Housessa. Hallituksen päämiehet valitsevat pääsihteerin, joka voi istua maksimissaan kaksi nelivuotista kautta.[2] Sihteeristö vastaa hallintoneuvostolle, jossa istuu jäsenvaltioiden Britannian korkeat edustajat.[1]

Britannian kuningas Charles III hallitsee myös suoranaisena valtionpäämiehenä Commonwealth realm -nimellä tunnettuja Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä Antigua ja Barbudaa, Australiaa, Bahamaa, Belizea, Kanadaa, Grenadaa, Jamaikaa, Uutta-Seelantia, Papua-Uutta-Guineaa, Saint Kitts ja Nevisiä, Saint Luciaa, Saint Vincent ja Grenadiineja, Salomonsaaria ja Tuvalua.

Yhteisön tehtävänä on kehittää jäsentensä demokratiaa sekä koordinoida kehitysyhteistyötä rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä johtamalla esimerkiksi koulutushankkeita. Kansainyhteisön maiden parhaat urheilijat puolestaan osallistuvat joka neljäs vuosi Kansainyhteisön kisoihin, joissa järjestetään kilpailuja useissa lajeissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainyhteisö-termin otti käyttöön Britannian pääministeri Archibald Philip Primrose vuonna 1884.[3] Parlamentin puhemies Joseph Chamberlain totesi vuonna 1905, että siirtomaat olivat Britannian “sisarvaltioita”.[3] Vuonna 1918 siirtomaiden päämiehet puhuivat “Vapaiden maiden liitosta” ja “Keisarillisen Kansainyhteisön yhdistyneistä kansakunnista”.[3]

Ajatus itsenäisten valtioiden Kansainyhteisöstä syntyi jo 1800-luvulla, kun Brittiläisen imperiumin sisälle syntyi uusia dominioita, joita aluksi kutsuttiin myös “herruusalueiksi”. Dominiot saivat päättää sisäisistä asioistaan, mutta olivat alisteisia Lontoon ulkopolitiikalle. Kanadan dominion perustamisen jälkeen Lontoossa järjestettiin dominiokonferenssi vuodesta 1887 lähtien.[3] Britannian ja Kanadan välillä omaksutut käytänteet otettiin sittemmin käyttöön muidenkin dominioiden kanssa ja siten niistä tuli kansainvälisen yhteisön kulmakiviä.[3]

Kanadasta luotiin dominio vuonna 1867, Australiasta 1901, Uudesta-Seelannista 1907, Newfoundlandista 1907, Etelä-Afrikasta 1910 ja Irlannista 1922.[3] Vuonna 1926 Lontoossa järjestettiin Imperial Conference.[3] Se oli Britannian ja dominioiden välinen konferenssi, jossa allekirjoitettiin Balfourin julistus.[3] Britanniasta, Irlannista, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Kanadasta, Newfoundlandista, Intiasta ja Etelä-Afrikasta tehtiin tasavertaisia maita Brittiläisessä imperiumissa.[3]    

Varsinainen Kansainyhteisö perustettiin Westminsterin säädöksellä vuonna 1931, kun brittiläinen imperiumi alkoi murtua ja koska aikaisemmin Britannian hallitsemien alueiden välinen suhde tarvitsi uuden organisaation.[4] Imperiumi oli 1800-luvun lopulla alkanut asettaa siirtomaidensa johtoon hallintoelimiä, jotka toimisivat itsenäisti sisäpolitiikassa. Ne saivat hiljalleen lisää autonomiaa. Vuoden 1926 Imperiumin konferenssi oli julkistanut jokaisen siirtomaahallituksen autonomiseksi toimijaksi. Konferenssin päätöksen mukaan kaikilla oli yhtäläinen asema brittiläisen imperiumin sisällä, ja kaikkia yhdisti uskollisuus Britannian kruunua kohtaan.[1]

Westminsterin säädös vahvisti lopullisesti Kanadan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin aseman Britannian kanssa samanarvoisina, itsenäisinä valtioina.[5] Myöhemmin Kansainyhteisöön ovat liittyneet useimmat muutkin Britannian entiset siirtomaat sitä mukaa, kun ne ovat itsenäistyneet.[5]

Kansainyhteisöä kutsuttiin Brittiläiseksi kansainyhteisöksi vuoteen 1949 asti, jolloin Lontoon julistus pudotti sanan ’brittiläinen’ pois nimestä. Intia oli sitä ennen ilmoittanut muuttavansa valtiomuotonsa tasavallaksi, mikä oli ollut vastoin Kansainyhteisön silloisia sääntöjä.[1] Lontoon julistuksen jälkeen yhteisön säännöt hyväksyivät jäsenvaltioksi myös tasavallat, sillä niiden valtionpäämiehenä ei enää välttämättä tarvinnut olla Britannian monarkki. Jäsenvaltion tarvitsi vain hyväksyä monarkki Kansainyhteisön johtajana.[4]

Kansainyhteisö kasvoi merkittävästi 1960–1980-lukujen aikana, kun monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja liittyivät järjestöön. Kansainyhteisön sihteeristö perustettiin vuonna 1965, jolloin järjestössä oli 21 jäsenvaltiota. Vuonna 1970 jäseniä oli 31 ja vuonna 1980 jo 44. Viideskymmenes jäsen liittyi vuonna 1990.[6]

Jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Kansainyhteisön jäsenvaltioista

Kansainyhteisössä on 56 jäsenvaltiota, joista kaikki paitsi neljä valtiota (Gabon, Mosambik, Ruanda, Togo) ovat aikoinaan olleet osana brittiläistä imperiumia.[7]

Nykyiset jäsenvaltiot ovat:

  1.  Antigua ja Barbuda
  2.  Australia
  3.  Bahama
  4.  Bangladesh
  5.  Barbados
  6.  Belize
  7.  Botswana
  8.  Brunei
  9.  Dominica
  10.  Etelä-Afrikka
  11.  Fidži
  12.  Gabon
  13.  Gambia
  14.  Ghana
  15.  Grenada
  16.  Guyana
  17.  Intia
  18.  Jamaika
  19.  Kamerun
  20.  Kanada
  21.  Kenia
  22.  Kiribati
  23.  Kypros
  24.  Lesotho
  25.  Malawi
  26.  Malediivit
  27.  Malesia
  28.  Malta
  29.  Mauritius
  30.  Mosambik
  31.  Namibia
  32.  Nauru
  33.  Nigeria
  34.  Pakistan
  35.  Papua-Uusi-Guinea
  36.  Ruanda
  37.  Saint Kitts ja Nevis
  38.  Saint Lucia
  39.  Saint Vincent ja Grenadiinit
  40.  Sambia
  41.  Samoa
  42.  Seychellit
  43.  Sierra Leone
  44.  Singapore
  45.  Salomonsaaret
  46.  Sri Lanka
  47.  Swazimaa
  48.  Tansania
  49.  Togo
  50.  Tonga
  51.  Trinidad ja Tobago
  52.  Tuvalu
  53.  Uganda
  54.  Uusi-Seelanti
  55.  Vanuatu
  56.  Yhdistynyt kuningaskunta

Kansainyhteisön kokoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Päiväys Valtio Kaupunki Puheenjohtaja
1887 4. huhtikuuta – 6. toukokuuta  Britannia Lontoo Robert Gascoyne-Cecil
1894 28. kesäkuuta – 9. heinäkuuta  Kanada Ottawa Mackenzie Bowell
1897 24. kesäkuuta – 8. heinäkuuta  Britannia Lontoo Joseph Chamberlain
1902 30. kesäkuuta – 11. elokuuta
1907 15. huhtikuuta – 14. toukokuuta Henry Campbell-Bannerman
1911 23. toukokuuta – 20. kesäkuuta H. H. Asquith
1917 21. maaliskuuta – 27. huhtikuuta David Lloyd George
1918 12. kesäkuuta – 26. heinäkuuta
1921 20. kesäkuuta – 5. elokuuta
1923 1. lokakuuta – 8. marraskuuta Stanley Baldwin
1926 19. lokakuuta – 22. marraskuuta
1930 1. lokakuuta – 14. marraskuuta Ramsay MacDonald
1932 21. heinäkuuta – 18. elokuuta  Kanada Ottawa R. B. Bennett
1937 14. toukokuuta – 24. kesäkuuta  Britannia Lontoo Stanley Baldwin
(28. toukokuuhun asti)
Neville Chamberlain
(28. toukokuusta alkaen)
1944 1.–16. toukokuuta 1944  Britannia Lontoo Winston Churchill
1946 23. huhtikuuta 1946 – 25. toukokuuta 1946 Clement Attlee
1949 22.–29. huhtikuuta 1949
1951 2.–12. tammikuuta 1951
1952 28. helmikuuta – 12. joulukuuta 1952 Winston Churchill
1953 3.–9. kesäkuuta 1953
1955 31. tammikuuta – 9. helmikuuta
1956 27. kesäkuuta – 6. heinäkuuta Anthony Eden
1957 26. kesäkuuta – 5. heinäkuuta Harold Macmillan
1960 3.–13. toukokuuta
1961 8.–17. maaliskuuta
1962 10.–19. syyskuuta
1964 8.–15. heinäkuuta Alec Douglas-Home
1965 17.–25. kesäkuuta 1965 Harold Wilson
1966 (tammikuussa) 10.–12. tammikuuta  Nigeria Lagos Abubakar Tafawa Balewa
1966 (syyskuussa) 6.–15. syyskuuta  Britannia Lontoo Harold Wilson
1969 7.–15. tammikuuta
1971 14.–22. tammikuuta Lee Kuan Yew
1973 2.–10. elokuuta  Kanada Ottawa Pierre Trudeau
1975 29. huhtikuuta – 6. toukokuuta  Jamaika Kingston Michael Manley
1977 8.–15. kesäkuuta  Britannia Lontoo James Callaghan
1979 1.–7. elokuuta  Sambia Lusaka Kenneth Kaunda
1981 30. syyskuuta – 7. lokakuuta  Australia Melbourne Malcolm Fraser
1983 23.–29. marraskuuta  Intia New Delhi Indira Gandhi
1985 16.–22. lokakuuta  Bahama Nassau Lynden Pindling
1986 3.–5. elokuuta  Britannia Lontoo Margaret Thatcher
1987 13.–17. lokakuuta  Kanada Vancouver Brian Mulroney
1989 18.–24. lokakuuta  Malesia Kuala Lumpur Mahathir Mohamad
1991 16.–21. lokakuuta  Zimbabwe Harare Robert Mugabe
1993 21.–25. lokakuuta  Kypros Limassol George Vasiliou
1995 10.–13. marraskuuta  Uusi-Seelanti Auckland Jim Bolger
1997 24.–27. lokakuuta  Britannia Edinburgh Tony Blair
1999 12.–14. marraskuuta  Etelä-Afrikka Durban Thabo Mbeki
2002 2.–5. maaliskuuta  Australia Coolum Beach John Howard
2003 5.–8. joulukuuta  Nigeria Abuja Olusegun Obasanjo
2005 25.–27. marraskuuta  Malta Valletta Lawrence Gonzi
2007 23.–25. marraskuuta  Uganda Kampala Yoweri Museveni
2009 27.–29. marraskuuta  Trinidad ja Tobago Port of Spain Patrick Manning
2011 28.–30. lokakuuta  Australia Perth Julia Gillard
2013 15.–17. marraskuuta  Sri Lanka Colombo Mahinda Rajapaksa
2015 27.–29. marraskuuta  Malta Valletta Joseph Muscat
2018 19.–20. huhtikuuta  Britannia Lontoo Theresa May
2022 24.–25. kesäkuuta  Ruanda Kigali Paul Kagame
2024 lokakuu  Samoa Apia Fiamē Naomi Mataʻafa

Päämiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päämies Virka-aika
Yrjö VI 28. huhtikuuta 1949 – 6. helmikuuta 1952
Elisabet II 6. helmikuuta 1952 – 8. syyskuuta 2022
Charles III 8. syyskuuta 2022 –

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteeri Virka-aika Valtio
Arnold Smith kesäkuu 1965 – 30. tammikuuta 1975  Kanada
Shridath Ramphal 1. heinäkuuta 1975 – 30. kesäkuuta 1990  Guyana
Emeka Anyaoku 1. heinäkuuta 1990 – 3. huhtikuuta 2000  Nigeria
Don McKinnon 3. huhtikuuta 2000 – 1. huhtikuuta 2008  Uusi-Seelanti
Kamalesh Sharma 1. huhtikuuta 2008 – 1. huhtikuuta 2016  Intia
Patricia Scotland 1. huhtikuuta 2016 –  Britannia /  Dominica

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestys Puheenjohtaja Valtio Virka-aika Monarkki
1. Thabo Mbeki  Etelä-Afrikka 12. marraskuuta 1999 – 2. maaliskuuta 2002 Elisabet II
2. John Howard  Australia 2. maaliskuuta 2002 – 5. joulukuuta 2003
3. Olusegun Obasanjo  Nigeria 5. joulukuuta 2003 – 25. marraskuuta 2005
4. Lawrence Gonzi  Malta 25. marraskuuta 2005 – 23. marraskuuta 2007
5. Yoweri Museveni  Uganda 23. marraskuuta 2007 – 27. marraskuuta 2009
6. Patrick Manning  Trinidad ja Tobago 27. marraskuuta 2009 – 25. toukokuuta 2010
7. Kamla Persad-Bissessar 26. toukokuuta 2010 – 28. lokakuuta 2011
8. Julia Gillard  Australia 28. lokakuuta 2011 – 27. kesäkuuta 2013
9. Kevin Rudd 27. kesäkuuta – 18. syyskuuta 2013
10. Tony Abbott 18. syyskuuta – 15. marraskuuta 2013
11. Mahinda Rajapaksa  Sri Lanka 15. marraskuuta 2013 – 9. tammikuuta 2015
12. Maithripala Sirisena 9. tammikuuta – 27. marraskuuta 2015
13. Joseph Muscat  Malta 27. marraskuuta 2015 – 19. huhtikuuta 2018
14. Theresa May  Britannia 19. huhtikuuta 2018 – 24. heinäkuuta 2019
15. Boris Johnson 24. heinäkuuta 2019 – 24. kesäkuuta 2022
16. Paul Kagame  Ruanda 24. kesäkuuta 2022 – Elisabet II
Charles III

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Commonwealth Encyclopedia Britannica. 27.7.2021. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Fast Facts: The Commonwealth (pdf) 4/2020. Commonwealth Secretariat. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i Aminoff, Jukka: Kansainyhteisö: kasvava markkina Suomen elinkeinoelämälle. Helsinki: LLA, 2023. ISBN 978-952-94-8265-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023).
  4. ↑ a b Rosenberg, Matt: Commonwealth of Nations ThoughtCo. 17.1.2020. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b Aminoff, Jukka: Kansainyhteisö: piilotettu jättiläinen. Helsinki, Finland: LSA, 2020. ISBN 978-952-69444-0-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023).
  6. ↑ Hillmer, Norman & McIntyre, W. David: Commonwealth The Canadian Encyclopedia. 23.1.2022. Historica Canada. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Why ex-French colonies are joining the Commonwealth BBC News. 28.6.2022. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenvaltiot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kansainyhteisö&oldid=22302913”