Aulikki Eerola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aulikki Eerola
Aulikki Eerola 1990-luvulla. Valokuvaaja Heikki Tuuli.
Aulikki Eerola 1990-luvulla. Valokuvaaja Heikki Tuuli.
Henkilötiedot
Syntynyt1. heinäkuuta 1948 (ikä 74)
Tuusula
Ammatti oopperalaulaja, laulutaiteen lehtori, musiikin tohtori
Puoliso Pertti Eerola
Vanhemmat Oskar Antola ja Lahja Antola s. Perälä
Muusikko
Aktiivisena 1972-
Tyylilajit lied, oratorio ja ooppera
Merkittävät teokset Soiva L. Onerva. Tohtorintutkinnon kirjallinen työ (2008).
"Runoilijarakkautta";
Lauluja L. Onervan ja Eino Leinon runoihin:
"Onerva, Pariisi ja kuvat",
"Vaiennettu Runoilija",
"Uskonnollinen ja Aatteellinen Onerva" sekä
"Ruhtinas unelmain mailla"
Palkinnot

Lappeenrannan laulukilpailuissa II palkinto vuosina 1972 ja 1975
Palkinto Robert Schumann-kilpailussa Zwickaussa 1974
Palkinto Hugo Wolf-kilpailussa Salzburgissa 1976
Suomen Valkoisen Ruusun Ritarimerkki 2013

Aulikki Saara Lilja Eerola o.s. Antola (s. 1. heinäkuuta 1948 Tuusula) on suomalainen oopperalaulaja, laulutaiteen lehtori, musiikin tohtori.[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aulikki Eerolan isä, rovasti Oskar Antola oli Eurajoen kristillisen kansanopiston johtaja ja Eurajoen yhteiskoulun rehtori. Eerolan äiti Lahja (o.s. Perälä) perusti Antolan perhekuoron 1950-luvulla. Kuoro levytti "Uudet taivaat ja uusi maa"  –äänilevyn[2] ja lauloi paljon Länsi-Suomen rukoilevaisuuden käyttämiä Siionin virsiä ja Halullisten Sielujen Hengellisiä Lauluja. Musiikin sovittajina ja johtajina olivat Aulikki ja Pertti Eerola. Kuoro esiintyi Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.

Eerolan puoliso vuodesta 1971 on urkuri, pianisti, kapellimestari Pertti Eerola. Eerolan perheeseen syntyi kolme lasta.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurajoen yhteiskoulussa ylioppilastutkinnon 1967 suorittanut Eerola opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1967. Äänialaltaan sopraano oleva Eerola suoritti seitsemän tutkintoa: kanttori-urkurin, laulunopettajan, kirkkomusiikkiosaston ja solistisen osaston päästötodistustutkinnot sekä lauludiplomin Taru Linnalan ja professori Liisa Linko-Malmion johdolla vuonna 1974 sekä jatko-opintovaiheessa musiikin lisensiaatin (2006) ja musiikin tohtorin (2008) tutkinnot. Wienin Musiikkiakatemiaan (Hochschule für Musik und darstellende Kunst Wien) ja Wienin Konservatorioon Aulikki Eerola siirtyi lukuvuosiksi 1975-77 Itävallan valtion stipendiaattina. Hänen opettajinaan toimivat kamarilaulajatar Hilde Zadek ja professori Erik Werba.[3][1]

Aulikki Eerolan tohtorinväitös 15.12.2008
Pertti ja Aulikki Eerola

Jatko-opinnoissa Eerolan aiheena oli "Soiva L. Onerva". Tutkinnon taiteellisiin opin- ja taidonnäytteisiin sisältyivät seuraavat viisi konserttia: "Runoilijarakkautta", Lauluja L. Onervan ja Eino Leinon runoihin; "Onerva, Pariisi ja kuvat", "Vaiennettu Runoilija", "Uskonnollinen ja Aatteellinen Onerva" sekä "Ruhtinas unelmain mailla" - Onerva-lauluja orkesterin ja pianon säestyksellä.[3]

Työ, kilpailut ja esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sibelius-Akatemiassa Aulikki Eerola on toiminut laulunopettajana 1982 ja laulutaiteen lehtorina vuodesta 1983 lähtien. Niin ikään hän on työskennellyt vastuu- ja asiantuntijatehtävissä sekä pedagogina laulun mestarikursseilla Suomen lisäksi myös Wienin (Universität für Musik und darstellende Kunst Wien), Berliinin (Universität der Künste Berlin), Bremenin (Hochschule für Künste Bremen) ja Grazin (Universität für Musik und darstellende Kunst Graz) musiikkiyliopistoissa sekä Yhdysvalloissa Wisconsin-Madison yliopistossa (University of Wisconsin–Madison).[3][1]    

Konsertteja, oopperaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensikonsertin Helsingissä Eerola piti 1975. Hän on esiintynyt lähes kaikissa Johanneksen Kamariorkesterin ja -kuoron konserteissa solistina. Pertti Eerolan kanssa hän on esiintynyt lied-laulajana kotimaan lisäksi Wienissä, useimmissa Keski-Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Venäjällä sekä  kotimaassa oratorio- ja orkesterisolistina.[1]

Oopperadebyyttinsä Aulikki Eerola teki Savonlinnan Oopperajuhlilla 1977 Mozartin Taikahuilun Paminan roolissa. Hän oli kiinnitettynä Savonlinnan Oopperajuhlille 1977-85 ja on vieraillut myös Suomen Kansallisoopperassa. Eerola on esittänyt suomalaista mm. Taneli Kuusiston, Oskar Merikannon ja Erkki Melartinin laulumusiikkia. Melartinin Koivuaaria Aino-oopperasta on soinut Yleisradion ohjelmissa lähes puolivuosisadan.[1]

Vuonna 1983 Eerolalla oli Lontoossa Purcell Roomissa konsertti. The Times-lehti kiitti laulajattaren Sibelius- ja Fauré-osastoja. Ranskalaisen laulumusiikin tulkitsijana Eerola onkin ollut edelläkävijä Suomessa. Ohjelmistoon ovat kuuluneet Debussyn, Faurén ja Poulencin lauluja. Harvinaisempaa Georges Auricin, Ernest Chaussonin ja Henri Duparcin tuotantoa on hän myös laulanut.[1]

Eerolaa konserteissa ovat johtaneet mm. kapellimestarit Paavo Berglund,  Charles Farncombe, Pertti Eerola, Jussi Jalas, Okko Kamu, Jorma Panula, Paavo Rautio ja Ulf Söderblom. Lied-pianistina ovat toimineet Pertti Eerola, Irwin Gage, Ralf Gothoni, Pentti Koskimies ja Erik Werba.[1]

Tallenteilla, radioaalloilla, palkittuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eerola on levyttänyt oratorioita, messuja sekä lied-ohjelmistoa sekä kantaesittänyt suomalaissäveltäjien teoksia. Diskografia sisältää kolmisenkymmentä äänitettä. Radionauhoituksia ja -konsertteja Eerola on tehnyt 1972 alkaen Yleisradion ohella myös BBC:lle sekä mm. Itävallan, Ranskan, Saksan, Tanskan, Puolan ja Ruotsin radioihin.[3]

Eerola voitti Lappeenrannan laulukilpailuissa II palkinnon vuosina 1972 ja 1975. Zwickaussa 1974 pidetyssä Robert Schumann -kilpailussa hänet palkittiin niin ikään, kuten myös Hugo Wolf-kilpailussa Salzburgissa 1976. Kilpailuissa pianistina oli Pertti Eerola.[1]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmella taiteilijalla on ollut vahva vaikutus Eerolan toiminnalle. Martti Talvela kutsui hänet Savonlinnan Oopperajuhlien esiintyjäksi. Laulutekniikan opetusta hän on koko uransa ajan saanut wieniläiseltä Hilde Zadekilta. Professori Matti Lehtisen innostamana Eerola haki Sibelius-Akatemiaan laulutaiteen lehtorin virkaan.[4]

Eerolalle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarimerkki 2013.[3]

Laulajatohtori Eerolalle sopivat tutkimuskohteensa L. Onervan runon sanat ”Tahdon loistaa, tahdon laulaa / kiitoslaulun elämälle.”[5]

Kantaesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aulikki Eerola on tilannut  (valinnut runot) ja  kantaesittänyt seuraavat L. Onervan runoihin sävelletyt teokset: Kaj-Erik Gustafssonin laulusarjat "Yksin" ja "Böner"; Pertti Eerolan laulusarjat "Sydänkannel" ja "Iltatähti"; Ilkka Kuusiston laulusarjan Seitsemän laulua L. Onervan runoihin; Jaakko Kuusiston orkesterilaulut "Toivomus" ja "Yölintu"; Jorma Panulan laulusarjan; Uljas Pulkkiksen Neljä laulua L. Onervan runoihin; Harri Ahmaksen "Kumartakaa valkeaa" - Messu sopraanolle ja baritonille, kuorolle ja orkesterille.

Eerola on kantaesittänyt seuraavat teokset: Jouko Heikkilän laulusarjan Katri Valan ja Einari Vuorelan runoihin; Jouko Heikkilän Hannan laulun Aleksis Kiven runoon; Ilkka Kuusiston laulusarjan "Äiti ja lapsi" Aleksis Kiven runoihin ja Olli Kortekankaan Messun sopraanolle Raamatun teksteihin.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aulikki Eerola, Tell the story. Haastateltavana laulutaiteen professori Harry van der Kamp. Sibis : Sibelius-Akatemian lehti 1998 : 2, s. 28-29
  • Aulikki Eerola, Runoilija L. Onervan syntymästä 125 vuotta. Finaali : Sibelius-Akatemian jatko-opiskelijoiden lehti 2007 : 1, s. 22-33
  • Soiva L. Onerva . Tohtorintutkinnon kirjallinen työ (240sivua). Sibelius-Akatemia 2008.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Suomen musiikin historia : Esittävä säveltaide. Matti Huttunen ja muita. Toimitus: Liisa Aroheimo-Marvia, Martti Haapakoski. WSOY 2002
  2. Uudet taivaat ja uusi maa, Äänilevy. Antolan Perhekuoro, joht. Aulikki Eerola. Pertti Eerola (urut). Karas-Sana 1977.
  3. a b c d e Aulikki Eerolan ansioluettelo (CV)
  4. Aulikki Eerola on kouluttanut laulajia oopperatähdistä Paula Vesalaan. Kulttuuri. HS.fi
  5. L. Onerva: Ihminen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]