Kim Borg

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kim Borg kuvattuna vuonna 1965.

Kim Borg (7. elokuuta 1919 Helsinki28. huhtikuuta 2000 Humlebæk, Tanska) oli suomalainen oopperalaulaja (basso) ja lauluprofessori.[1] Borgia pidetään yhtenä aikansa arvostetuimmista suomalaistaiteilijoista.

Borg valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1946, mutta sen jälkeen hän keskittyi laulu- ja musiikkiopintoihin Sibelius-Akatemiassa. Luonteeltaan leikkisä ja räiskyvä Borg kutsui itseään taustaansa viitaten "ikuiseksi teekkariksi".

Läpimurtonsa Borg teki Kööpenhaminan kuninkaallisessa teatterissa vuonna 1952. Vuonna 1959 hän esiintyi ensimmäisenä suomalaisena mieslaulajana arvostetussa New Yorkin Metropolitanissa. Hänet palkittiin vuonna 1962 Pro Finlandia -mitalilla. Borg lopetti aktiivisen laulajanuransa jo 1960–1970-luvun taitteessa ja toimi sen jälkeen Kööpenhaminan kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun professorina 1972–1989. Hän opetti laulu-uralle aikovia omassa televisio-ohjelmassaan Suomessa.

Kim Borgin huippusuorituksiin kuuluivat muun muassa nimirooli Musorgskin oopperassa Boris Godunov, Ruhtinas Greminin rooli Pjotr Tšaikovskin Jevgeni Oneginissa, ylipappi Sarastro W. A. Mozartin Taikahuilussa sekä Mefisto Charles Gounod’n Faustissa. Borg teki 1950- ja 1960-luvulla useita levytyksiä saksalaiselle Deutsche Grammophon -levymerkille.

Borg käytti värikästä ja syvää bassoaan erittäin intensiivisesti, väkevästi eläytyen. Lisäksi hänessä oli todellista lavakarismaa, mikä olikin yksi hänen suosionsa salaisuuksista.

Kim Borgin veljiä olivat arkkitehti Olli Borg ja musiikkituottaja Jaakko Borg. Heidän isänsä oli arkkitehti Kaarlo Borg.

Kim Borg kuoli Humlebækissa lähellä Kööpenhaminaa.

Salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carlson O.
  • Poro Timo
  • Tähtinen Hj.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kim Borg laulaa kansanlauluja (1959)
  • Joululauluja (1959)
  • Kim Borg (1960)
  • Hengellisiä lauluja ja virsiä (1964)
  • Kim Borg (1979)
  • Lieder (1987)
  • Kim Borg: The Golden Years 1952-1956. Fuga (2008)
  • Kim Borg: The Opera Album. Fuga (2010)
  • Kim Borg: Immortal Recordings 1952-1954. Finlandia Classics (2013)
  • Hartaita lauluja. Finlandia Classics (2013)
  • Kim Borg: The Lied Album. Finlandia Classics (2015)
  • Kim Borg: Suomalaisia lauluja. Finlandia Classics (2015)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 27–29. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.