Kerttu Mustonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kerttu Mustonen

Kerttu Mustonen (21. maaliskuuta 1891 Nurmes21. toukokuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen laulujen sanoittaja ja kirjailija. Hän teki yhteistyötä muun muassa Toivo Kärjen, Eugen Malmsténin ja George de Godzinskyn kanssa.[1]

Muutettuaan Helsinkiin 1920-luvulla Mustonen työskenteli päätoimisesti konttoristina ja kirjanpitäjänä eri yrityksissä, pisimpään – noin 15 vuotta – erään vienti- ja tuontiliikkeen palveluksessa. Näihin aikoihin hän julkaisi kertomuksia eri lehdissä, myöhemmin myös radiohupailuja, elokuvakäsikirjoituksia ja myös yhden kaunokirjallisen teoksen.[2]

Mustosen sanoittajanura lähti liikkeelle sattumalta, kun hän kirjoitti työpaikkansa pikkujoulujuhlaa varten uudet sanat "Oolannin sota" -lauluun ja sai siihen mukaan hämmästyttävän monet yrityksen kaikkiaan 70 työntekijästä. Tämä suoritus teki vaikutuksen Mustosen työtoveriin, joka toimi samaan aikaan tilapäisesti erään tanssiorkesterin pianistina, ja tämä kehotti häntä tekemään käännökset muutamaan brittiläiseen iskelmään. Mustosen ensimmäinen huomiota herättänyt sanoitus oli Eugen Malmsténin vuonna 1935 levyttämä "Heipä hei, vaikka kärryt kaatukoon". Sota-aikana Mustonen aloitti yhteistyön Toivo Kärjen kanssa, ja hänen aiemmin iloisiin ja hilpeisiin sanoituksiinsa tulivat mukaan surumieliset sävyt, elämän koko kirjo.[2] Kärki oli silloin rintamalla, eikä hän siten päässyt tekemään yhteistyötä Mustosen kanssa samalla tavalla kuin myöhemmin varsinkin Reino Helismaan kanssa pitkissä palavereissä vaan Mustosen "sanat tulivat takaisin rintamalle vastauskirjeissä". Kärjen myöhempi näkemys Mustosesta oli jokseenkin kriittinen: "Teknisesti [sanoitukset] eivät olleet niin ihmeellisiä mutta tunnelma oli tavoitettu." Hän sanoo Mustosesta, että tämä oli "hyvin eloisa ihminen mutta luultavasti onneton".[3]

Luonteeltaan Mustonen on muistettu iloisena ja räiskyvänä persoonana, vaikka hänen viimeisiä vuosiaan varjosti vakava sairaus. Hänen viimeiseksi julkaistuksi sanoituksekseen jäi Kipparikvartetin levyttämä "Heinäsirkka ja unikko" vuodelta 1954.[2]

Mustosen salanimiä olivat muun muassa Vuokko ja Marjaana. Lisäksi hän käytti salanimeä Jouko Kukkonen, joka oli myös oikea henkilö.[4] Toivo Kärjen mukaan nimimerkki on "J. Kukkonen"[3].

Mustonen kertoi omasta sanoitustyöstään vuonna 1941 seuraavasti: ”Hauskempaa iltatyötä tuskin tiedän! Oikein hekumoitsen kun levittelen eteeni uusia nuotteja. Soitan ne sitten viululla pari kertaa läpi – ja sitten alkaa sanojen nikartelu. Idean teksteihini saan melkein aina sävelestä, ainoastaan Eugen Malmsténin sävellyksiin olen saanut idean häneltä. Toisinaan sanat syntyvät hyvin helposti, toisinaan ne voivat olla suurenkin työn takana. Usein on sattunut, että jo sävelestä kuulen iskelmän nimen – siis pääidean. Yleensä tekstejä tehdessäni koetan pitää pääasiana sitä, että saisin ne syntymään hyvälle kielelle – mikäli siinä onnistun on eri asia. Suomen kieli on taipuisa, sanarikas. Löytyy suunnattomat määrät kauniita sanoja, jotka jo lausuttuna kaiullisesti ovat musiikkia. Jos onnistun tällaisia sanoja käyttelemään sopivissa paikoissa musiikin kanssa, on iloni kaksinkertainen.”[2]

Kuuluisia Kerttu Mustosen sanoittamia lauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maarit Niiniluoto: Mustonen, Kerttu (1891–1959) (maksullinen) 28.2.2001. Kansallisbiografia.fi. Viitattu 4.10.2010. Biografiasampo
  2. a b c d Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 173–175. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
  3. a b Maarit Niiniluoto: Toivo Kärki – Siks oon mä suruinen, s. 100. Tammi 1982 ISBN 951-30-5435-7
  4. Harri Hirvi: Musiikin salanimiä ja nimimerkkejä (Archive.org) 3.7.2007. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Viitattu 4.10.2010. Archive.is

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]