Kerttu Mustonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kerttu Mustonen

Kerttu Mustonen (21. maaliskuuta 1891 Nurmes – 21. toukokuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen laulujen sanoittaja ja kirjailija. Hän teki yhteistyötä muun muassa Toivo Kärjen, Eugen Malmsténin ja George de Godzinskyn kanssa.[1]

Muutettuaan Helsinkiin 1920-luvulla Mustonen työskenteli päätoimisesti konttoristina ja kirjanpitäjänä eri yrityksissä, pisimpään – noin 15 vuotta – erään vienti- ja tuontiliikkeen palveluksessa. Näihin aikoihin hän julkaisi kertomuksia eri lehdissä, myöhemmin myös radiohupailuja, elokuvakäsikirjoituksia ja myös yhden kaunokirjallisen teoksen.[2]

Mustosen sanoittajanura lähti liikkeelle sattumalta, kun hän kirjoitti työpaikkansa pikkujoulujuhlaa varten uudet sanat "Oolannin sota" -lauluun ja sai siihen mukaan hämmästyttävän monet yrityksen kaikkiaan 70 työntekijästä. Tämä suoritus teki vaikutuksen Mustosen työtoveriin, joka toimi samaan aikaan tilapäisesti erään tanssiorkesterin pianistina, ja tämä kehotti häntä tekemään käännökset muutamaan brittiläiseen iskelmään. Mustosen ensimmäinen huomiota herättänyt sanoitus oli Eugen Malmsténin vuonna 1935 levyttämä "Heipä hei, vaikka kärryt kaatukoon". Välirauhan aikana Mustonen aloitti yhteistyön Toivo Kärjen kanssa, joulukuussa 1940 levytettiin Eero Väreen laulamana 8 Kärjen-Mustosen kappaletta, mm. valssi "Olit Karjala kaunein maa", tango "On elon retki näin" ja foxtrot "Keinutellen".[3] Mustosen aiemmin iloisiin ja hilpeisiin sanoituksiin tulivat mukaan surumieliset sävyt, elämän koko kirjo.[2] Yhteistyö jatkui intensiivisenä jatkosodan aikana. Kärki oli silloin rintamalla, eikä hän siten päässyt tekemään yhteistyötä Mustosen kanssa samalla tavalla kuin myöhemmin varsinkin Reino Helismaan kanssa pitkissä palavereissä vaan Mustosen "sanat tulivat takaisin rintamalle vastauskirjeissä". Kesäkuussa 1942 Eero Väre lauloi levylle 11 Kärjen-Mustosen kappaletta kuten foxtrotit (joita oli 7) "Maantien laitaa" ja "Tuuli tuon kertokoon", valssit (joita oli 3) "Meripojan motti" ja "Kirje korsusta" mutta vain yhden tangon, "Muistojen tie".[4] Yhteistyö jatkui maaliskuussa 1944, jolloin Olavi Virta levytti 10 Kärjen-Mustosen kappaletta, joukossa tango "Siks oon mä suruinen" ja valssi "Auringonnousu Laatokalla".[5] Kärjen sota-aikaisissa mustakantisissa muistikirjoissa oli vielä 4 Mustosen sanoittamaa kappaletta, jotka oli tarkoitus levyttää kesäkuussa 1944, esim. valssi "Valkopurje kuutamossa" ja foxtrot "Onko kuultu kummempaa", mutta ne jäivät tuolloin levyttämättä. 2000-luvulla kaikki nämäkin on saatu levylle.[6]

Sotien jälkeen Mustonen oli Kärjen tärkein sanoittaja. Suurin osa yhteistyön tuloksista oli nyt tangoja kuten "Tule hiljaa" ja "Liljankukka" (1945), "Jos muistelet mua" ja "Ei onnea suurempaa" (1946), "Anna-Liisa" (1947), "Laulava sydän" ja "Toukokuu" (1948), "Katkennut sävel" (1949). Kaikkiaan Kärjen-Mustosen kappaleita levytettiin 55 vuosina 1939-1949.[7] Kärjen myöhempi näkemys Mustosesta oli tällainen: "Teknisesti [sanoitukset] eivät olleet niin ihmeellisiä mutta tunnelma oli tavoitettu." Hän sanoo Mustosesta, että tämä oli "hyvin eloisa ihminen mutta luultavasti onneton".[8]

Luonteeltaan Mustonen on muistettu iloisena ja räiskyvänä persoonana, vaikka hänen viimeisiä vuosiaan varjosti vakava sairaus. Hänen viimeiseksi julkaistuksi sanoituksekseen jäi Kipparikvartetin levyttämä "Heinäsirkka ja unikko" vuodelta 1954.[2]

Mustosen salanimiä olivat muun muassa Vuokko ja Marjaana. Lisäksi hän käytti salanimeä Jouko Kukkonen, joka oli myös oikea henkilö.[9] Toivo Kärjen mukaan nimimerkki on "J. Kukkonen"[8]. Asia on epäselvä, joidenkin kappaleiden osalta ei ole varmaa tietoa, kumpi oli todellinen sanoittaja.[10] Ensimmäiset tällä nimellä levytetyt sanoitukset ovat nimittäin heinä-elokuulta 1939, jolloin oikea Jouko Kukkonen olisi ollut vasta 18-vuotias, mikä vaikuttaa epäilyttävältä.[11]

Mustonen kertoi omasta sanoitustyöstään vuonna 1941 seuraavasti: ”Hauskempaa iltatyötä tuskin tiedän! Oikein hekumoitsen kun levittelen eteeni uusia nuotteja. Soitan ne sitten viululla pari kertaa läpi – ja sitten alkaa sanojen nikartelu. Idean teksteihini saan melkein aina sävelestä, ainoastaan Eugen Malmsténin sävellyksiin olen saanut idean häneltä. Toisinaan sanat syntyvät hyvin helposti, toisinaan ne voivat olla suurenkin työn takana. Usein on sattunut, että jo sävelestä kuulen iskelmän nimen – siis pääidean. Yleensä tekstejä tehdessäni koetan pitää pääasiana sitä, että saisin ne syntymään hyvälle kielelle – mikäli siinä onnistun on eri asia. Suomen kieli on taipuisa, sanarikas. Löytyy suunnattomat määrät kauniita sanoja, jotka jo lausuttuna kaiullisesti ovat musiikkia. Jos onnistun tällaisia sanoja käyttelemään sopivissa paikoissa musiikin kanssa, on iloni kaksinkertainen.”[2]

Kuuluisia Kerttu Mustosen sanoittamia lauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Maarit Niiniluoto: Mustonen, Kerttu (1891–1959) (maksullinen) 28.2.2001. Kansallisbiografia.fi. Viitattu 4.10.2010. Biografiasampo
  2. ↑ a b c d Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 173–175. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
  3. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 84-90. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
  4. ↑ Kärki 2015, s. 103-109
  5. ↑ Kärki 2015, s. 140-147
  6. ↑ Kärki 2015, s. 152-154
  7. ↑ Kärki 2015, s. 84,171-181,187-190,198,207,225
  8. ↑ a b Maarit Niiniluoto: Toivo Kärki – Siks oon mä suruinen, s. 100. Tammi 1982 ISBN 951-30-5435-7
  9. ↑ Harri Hirvi: Musiikin salanimiä ja nimimerkkejä (Archive.org) 3.7.2007. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Viitattu 4.10.2010. Archive.is
  10. ↑ Kärki 2015, s. 70
  11. ↑ Rainer Strömmer: Suomalaisten 78-kierroksen äänilevyjen luettelo 1901-1961, s. 46. Helsinki: Suomen Äänitearkisto ry, 2012. ISBN 978-951-9222-29-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kerttu_Mustonen&oldid=21441722”