Mikko Heiniö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mikko Kyösti Heiniö (s. 18. toukokuuta 1948 Tampere) on suomalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä. Hän opiskeli sävellystä Suomessa Joonas Kokkosen ja Berliinissä Witold Szalonekin johdolla. Lisäksi hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1984. Heiniö on toiminut musiikkitieteen professorina Turun yliopistossa 19862005.

Heiniö on säveltänyt yhdeksän pianokonserttoa (mm. Hermes sopraanolle, pianolle ja jousiorkesterille (1994), Khora pianolle ja viidelle lyömäsoittajalle (2001) ja Kuukonsertto pianolle, mezzosopraanolle ja orkesterille (2008). Hänen teoslistaansa kuuluu myös kaksi sinfoniaa (Possible Worlds ja Yön ja rakkauden lauluja), orkesterilaulusarja Syyskesän laulu ja kolme oopperaa: Riddaren och draken, Käärmeen hetki ja Eerik XIV. Lisäksi Heiniön tuotantoon kuuluu eri kokoonpanoille sävellettyä kamari- ja vokaalimusiikkia, mm. Sextet (2000) laulajalle ja viidelle soittajalle. Mikko Heiniö on myös säveltänyt lukuisia kuoroteoksia.

Heiniö asuu Turussa ja toimii vapaana taiteilijana. Hänen toisen oopperansa Käärmeen hetki kantaesitys oli 15. syyskuuta 2006 Suomen kansallisoopperassa. Eerik XIV oli Turun kaupungin tilausteos säveltäjä Mikko Heiniöltä ja libretisti Juha Siltaselta Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 kunniaksi.

Sävellystyönsä ohessa Heiniö toimii luottamustehtävissä Säveltäjien tekijänoikeustoimisto Teostossa. Hän oli Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtaja vuosina 1992-2010. Hän on myös julkaissut useita kirjoja ja lukuisia artikkeleita suomalaisesta musiikista.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Concerto grosso op. 17 jousille ja cembalolle (1975)
  • Tredicia op. 23 (1976)
  • Konsertto orkesterille op. 40 (1982)
  • Possible Worlds - A Symphony op. 49 (1987)
  • Dall' ombra all' ombra op. 58 (1992)
  • Minne op. 64 jousiorkesterille (1996)
  • Sinfonia nro 2 Yön ja rakkauden lauluja op. 66 baritonille ja orkesterille (teksti Lassi Nummi) (1997)
  • On the Rocks op. 68 (1998)
  • Sonata da chiesa op. 81 vaskille, celestalle ja lyömäsoittimille (2005)
  • Maestoso op. 88 (2008)
  • Event Horizon op. 93 puhallinorkesterille (2012)

Konsertot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pianokonsertot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heiniön pianokonsertoista vain numerot 1-3 ja 5 ovat perinteiseen tapaan konsertoivia teoksia pianosolistille ja sinfoniaorkesterille.

  • Nro 1 op. 4 (1971, esityskiellossa)
  • Nro 2 op. 13 (1973, esityskiellossa)
  • Nro 3 op. 39 (1981)
  • Nro 4: Genom kvällen op. 48 pianolle, sekakuorolle ja jousiorkesterille (teksti Bo Carpelan) (1986)
  • Nro 5 op. 53 (1989)
  • Nro 6: Hermes op. 61, tanssikuvia pianolle, sopraanolle ja jousiorkesterille (1994)
  • Nro 7: Khora op. 74, tanssikuvia pianolle ja 5 lyömäsoittajalle (2001)
  • Nro 8: Kuukonsertto / Månkonsert op. 87 mezzosopraanolle, pianolle ja orkesterille (Edith Södergran ja Carl Snoilsky) (2008)
  • Nro 9: Nonno op. 91 vahvistetulle pianolle ja big bandille (2011)

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Käyrätorvikonsertto op. 32 (1978)
  • Envelope op. 76 trumpetille ja orkesterille (2002)
  • Alla madre op. 85, konsertto viululle ja orkesterille (2007)
  • Urkukonsertto op. 95 (2012-13)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sarja huilulle ja kahdelle kitaralle op. 16 (1974)
  • Lindgreniana soolo-oboelle op. 18 (1975)
  • Trio oboelle, fagotille ja cembalolle op. 19 (1976)
  • Sarja soolofagotille op. 21 (1976)
  • Akasa 6 pasuunalle op. 27 (1977)
  • Notturno di fiordo huilulle ja harpulle op. 31 (1978)
  • Duo viululle ja pianolle op. 34 (1979)
  • Deductions I pianolle op. 35 (1979)
  • Champignons à l'herméneutique huilulle ja kitaralle op. 36 (1979)
  • Minimba 1 3-4 kitaralle op. 41 (1982)
  • Kolme repetitiivistä unta pianolle op. 42 (1982)
  • Pianotrio op. 51 (1988)
  • In G sellolle ja pianolle op. 52 (1988)
  • Ritornelli pianolle op. 55 (1991)
  • Pianokvintetto op. 59 (1993)
  • ReLay viululle ja sellolle op. 67 (1998)
  • Treno della notte klarinetille, sellolle ja pianolle op. 73 (2000)
  • Café au lait huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle op. 82 (2006)
  • Canzona jousitriolle op. 83 (2006)
  • Pianokvartetto The Voice of the Tree op. 84 (2006)
  • Viisi preludia kitaralle op. 96 (2013)
  • Through Green Glass kitaralle op. 98 (2014)
  • April Evenings for Black Twins kahdelle pianolle op. 99 (2015)

Vokaalimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tre böner baritonille ja pianolle op. 20 (teksti Elmer Diktonius) (1976)
  • Kolme kansanlaulua kaksoissekakuorolle op. 28 (1977)
  • Landet som icke är lapsikuorolle ja pianolle op. 37 (Edith Södergran) (1980)
  • Framtidens skugga sopraanolle ja vaskille op. 38 (Edith Södergran) (1980)
  • Vuelo de alambre sopraanolle ja orkesterille op. 43 (chileläisten poliittisten vankien runoja) (1983)
  • Mannerkantaatti sopraanolle, baritonille, sekakuorolle ja orkesterille op. 45 (Lassi Nummi) (1985)
  • I den ljusa natten mieskuorolle op. 47 (Bo Carpelan) (1985)
  • Genom kvällen ks. pianokonsertot
  • Minimba 2 mieskuorolle op. 50 (1988)
  • Tuulenkuvia / Wind Pictures sekakuorolle ja orkesterille op. 56 (eri tekstejä) (1991)
  • Luceat sekakuorolle op. 57 (Requiem-teksti) (1992)
  • Skålbordun mieskuorolle op. 60 (ruots. kansanlauluja) (1993)
  • Non-Stop sekakuorolle op. 63 (1995)
  • Sinfonia nro 2 Yön ja rakkauden lauluja ks. orkesteriteokset
  • Sextet baritonille, huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle op. 72 (2000)
  • Pikavuaro Turkku sekakuorolle op. 75 (Heli Laaksonen) (2002)
  • Tomumieli mieskuorolle ja djembeille op. 77 (Lassi Nummi) (2003)
  • The Bishop's Spring Dream mieskuorolle op. 80 (Juha Siltanen) (2005)
  • Kuukonsertto / Månkonsert ks. pianokonsertot
  • Syyskesän laulu baritonille ja orkesterille op. 89 (Lassi Nummi) (2008-09)
  • Maria Suite sekakuorolle op. 92 (eri tekstejä) (2011)
  • Isoisän runoja mieskuorolle op. 94 (Lassi Nummi) (2012)

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tie vuorelle. WSOY 1966
  • Sointuanalyysin ongelmia. Synkooppi, Helsinki. 1979. ISSN 0357-7627
  • Aikamme suomalaista musiikkia: 100 sävellyksen radioesittelyt vuosilta 1979–1981. Musiikki-Fazer, Helsinki. 1982. ISBN 951-757-107-0
  • Innovaation ja tradition idea: näkökulma aikamme suomalaisten säveltäjien musiikkifilosofiaan. (Väitöskirja.) Suomen Musiikkitieteellinen Seura, Helsinki. 1984. ISBN 951-99521-8-7
  • Uusklassismin reseptio ja Suomen luova säveltaide 30-luvulta 50-luvun puoliväliin. Musiikki 1-2 ja 3-4/1985. ISSN 0355-1059.
  • 12-säveltekniikan aika. Dodekafonian ja sarjallisuuden reseptio ja Suomen luova säveltaide 1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin. Musiikki 3-4/1986. ISSN 0355-1059.
  • Vår tids finländska tonsättare och deras bakgrund. Svensk översättning Caterina Stenius. Finlands Tonsättare, Helsingfors. 1986. ISBN 951-99745-7-1
  • Lastenkamarikonserteista pluralismiin: postmoderneja piirteitä uudessa suomalaisessa musiikissa. Musiikki 1–2/1988. ISBN 951-95336-3-X
  • Kontekstualisoiminen taidemusiikin tutkimuksessa. Musiikki 1/1992. ISSN 0355-1059
  • Suomalaisia säveltäjiä. Toimittaneet Mikko Heiniö, Pekka Jalkanen, Seija Lappalainen, Erkki Salmenhaara. Otava, Helsinki. 1994. ISBN 951-1-12641-5
  • Suomen musiikin historia 4: Aikamme musiikki 1945–1993. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-20126-X
  • Sanat sävelistä: kirjoituksia säveltäjän työstä, teoksista ja miljööstä 1979–1996. WSOY, Helsinki. 1997.
  • Karvalakki kansakunnan kaapin päällä: kansalliset attribuutit Joonas Kokkosen ja Aulis Sallisen oopperoiden julkisuuskuvassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 1999. ISBN 951-746-074-0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.