Oskar Antola
| Oskar Antola | |
|---|---|
 Oskar Antola Kuva: Aulikki Eerolan arkisto |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. joulukuuta 1914 Laitila |
| Kuollut | 30. maaliskuuta 1976 (61 vuotta) Eurajoki |
| Ammatti | kirjanpitäjä, rahastonhoitaja, pappi, kirkkoherra ja rehtori |
| Arvonimi | rovasti (1968) |
| Vanhemmat | Isak Antola ja Ida Antola s. Grundström |
| Puoliso | Lahja Antola s. Perälä |
| Lapset | lapsia 12 |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | merkantti, merkonomi, sacri ministerii kandidaatti |
Oskar Daniel Antola (4. joulukuuta 1914 Laitila – 30. maaliskuuta 1976 Eurajoki) oli suomalainen pappi, kirjanpitäjä, rahastonhoitaja, kirkkoherra ja rehtori.[1]
Lapsuuden perhe ja opintie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oskar Antola syntyi kodisjokelaisen kylälukkarin, maanviljelijä Isak Antolan ja Ida Antolan s. Grundströmin yksitoistalapsiseen rukoilevaisperheeseen. Hän oli lapsista neljänneksi nuorin.
Antola opiskeli ensin Rauman kauppakoulussa ja valmistui merkantiksi 1933. Seuraava opinahjo oli Rauman kauppaopisto, josta hän valmistui merkonomiksi 1935. Hän jatkoi opintojaan ansiotyön ohella suorittamalla yksityisoppilaana ylioppilastutkinnon Keravan yhteiskoulussa 1943. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1943, valmistui sacri ministerii kandidaatiksi (ylempi teologinen tutkinto) 1947 ja vihittiin papiksi samana vuonna. Vuonna 1948 hän jatkoi teologisia opintoja Zürichin yliopistossa. Antola auskultoi oppikouluja varten 1950 ja kansanopistoja varten 1956.[1]
Antolan perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antola solmi avioliiton Lahja Perälän kanssa vuonna 1942. Eurajoella Lahja Antola toimi kanslisti-taloudenhoitajana.[1]
Menehtyneiden pienten kaksosten jälkeen Oskar ja Lahja Antola saivat kymmenen lasta.[1] Vanhemmat panostivat koulutukseen. Kaikilla oppikoulu päättyi ylioppilastutkintoon isän johtamassa koulussa, sitten alkoivat jatko-opinnot kellä missäkin. Lahja Antola perusti Antolan perhekuoron, johon kuuluivat lapset ja myöhemmin myös näiden puolisoita. Kuoro levytti Uudet taivaat ja uusi maa –äänilevyn.
Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilastehtävissä 1936–1945
Antola toimi Porin Rykmentin Esikunnan kirjurina vuosina 1936–1938, Valtion Ruutitehtaan kirjanpitäjänä 1938–1941, asevarikko 2:n kirjanpitäjänä 1941–1942 sekä Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin rahastonhoitajana 1942–1945.[1]
Papin tehtävissä 1948–1956
Antola toimi Tuusulan seurakunnan ylimääräisenä pappina 1948–1951 ja Suomen Kirkon Sisälähetysseuran matkapappina 1951–1953. Hänet valittiin Konginkankaan kirkkoherraksi, jota virkaa hän hoiti 1953–1955.[1]
Rehtorina 1956–1976
Antola siirtyi Eurajoen kristillisen kansanopiston rehtoriksi, jota virkaa hän hoiti 1955–1969. Vuosivälin 1955–1976 hän oli myös kansanopiston alueella toimineen Eurajoen yhteiskoulun rehtori.[1]
Kansanopistotyössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kihlapari Lahja ja Oskar Antola.
Kuva: Aulikki Eerolan arkisto
Kuva: Päivikki Antolan arkisto
Kansanopisto antaa sekä yleissivistävää että ammatillista koulutusta yleensä täysi-ikäisille ihmisille, pohjakoulutuksesta riippumatta. Sisäoppilaitoksena toimivan Eurajoen kristillisen opiston taustayhteisönä on Länsi-Suomen rukoilevaisuus. Antolan mukaan kansanopiston tehtävänä oli kasvattaminen aikaa ja iäisyyttä varten.[2]
Antola tuli 1926 perustetun kansanopiston rehtoriksi vuosiksi 1955–1969.[1] Eurajoen kristillisellä kansanopistolla ja yhteiskoulussa järjestettiin opetustyön ohessa seuroja ja herännäisjuhlia. Antolan avuja olivat spontaanit saarnat, seurapuheet, musikaalisuus ja sielunhoito.[3] Eurajoen kristillisen kansanopiston ja yhteiskoulun rehtorina Antola suoritti rikkaan ja antoisan elämäntyönsä nuorison kasvattajana ja Länsi-Suomen rukoilevaisliikkeen keskeisenä henkilönä.'[2]
Yhteiskoulutyössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurajoen kristillisen kansanopiston kannatusyhdistys perusti yksityisen Eurajoen yhteiskoulun 1945. Koulu oli viisiluokkainen keskikoulu Antolan tullessa rehtoriksi 1955. Koulun toimintaan vaikutti voimakkaasti Länsi-Suomen rukoilevaisuus. Kuuluivathan omistajat ja taustayhteisö tähän hengelliseen liikkeeseen. Antolan aikana alkuvuodet yhteiskoulu toimi ”sisaroppilaitoksen” kansanopiston rakennuksessa vuoteen 1958, jolloin valmistui oma koulutalo. Koulutaloa laajennettiin 1961. Lukio-oikeudet yhteiskoulu sai vuonna 1959 ja ensimmäiset ylioppilaansa 1962. Mainittakoon, että esimerkiksi lukuvuonna 1970–1971 koulussa oli 27 opettajaa, 508 oppilasta ja ylioppilaita valmistui 28. Antolan aikana yhteiskoulu kehittyi voimakkaasti ja vaati hänen työpanostaan entistä enemmän. Kansanopiston johtajuus siirtyi seuraajalle vuonna 1969. Yhteiskoulun rehtorina Antola oli vuoteen 1976, jona vuonna hänen elämänsä päättyi. Koulun taustayhteisönä 1971–1976 oli Eurajoen yhteiskoulun kannatusyhdistys.[4]
Sivu- ja luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laukaan Säästöpankin Lievestuoreen konttorin valvojana Antola oli 1941–1942. Suomen Punaisen Ristin sotavammasairaalan pastorin tehtävää hän hoiti 1948–1949. Eurajoen kirkkoneuvoston jäsenenä Antola oli 1956–1970 sekä kirkkovaltuuston jäsenenä 1962–1976. Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton valtuuskunnan jäsenenä Antola toimi 1963–1976 sekä Kirkon Nuorison päätoimikunnan jäsenenä 1965–1967 ja 1969–1971. Eurajoen kunnanvaltuuston jäsenenä hän oli 1961–1968 ja varapuheenjohtajana 1966–1968. Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana hän oli 1965–1968.[1]
Vanhaa hartauskirjallisuutta harrastanut Antola oli myös Länsi-Suomen Herännäislehden toimituskunnan jäsen.[1]
Sotilasarvoltaan Antola oli yliluutnantti. Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkki 4. luokan Vapaudenristi (VR 4) myönnettiin Antolalle.[1]
Rovastin arvon hän sai vuonna 1968.[1]
Antola oli paitsi pappi ja kasvattaja myöskin erittäin laajalti matkustellut maailmankansalainen, tarkoitustaan Jumalan sanaa aseena voimakkaasti toteuttava saarnamies, aito ja lämmin ihminen.[2]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uudet taivaat ja uusi maa. Antolan Perhekuoro, johtajana Aulikki Eerola, Pertti Eerola (urut). Äänilevy. Karas-Sana, 1977.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuulkaa ystävät: Oskar Antolan puheita ja rukouksia. Alkusanat ja toimittaja Päivikki Suojanen. Antrokirjat 1993.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
