Okko Kamu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Okko Kamu
Okko Kamu (vas.) ja pianotaiteilija Eero Heinonen ennen konserttia Kuusankoskitalon Kuusaasalissa 12. tammikuuta 1987.
Okko Kamu (vas.) ja pianotaiteilija Eero Heinonen ennen konserttia Kuusankoskitalon Kuusaasalissa 12. tammikuuta 1987.
Henkilötiedot
Syntynyt7. maaliskuuta 1946 (ikä 78)
Helsinki
Ammatti kapellimestari
viulisti
Muusikko
Tyylilajit länsimainen taidemusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet viuluView and modify data on Wikidata

Okko Tapani Kamu (s. 7. maaliskuuta 1946 Helsinki [1]) on suomalainen kapellimestari.[2] Hän on esiintynyt myös viulistina ja kamarimuusikkona. Kamulle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1999 ja professorin arvonimi vuonna 2011.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamu aloitti viulunsoiton kaksivuotiaana ja opinnot kuusivuotiaana Sibelius-Akatemiassa,[4] jossa hän opiskeli vuosina 1952–1969. Hänen viulunsoiton opettajansa oli Onni Suhonen ja hän soitti Suhonen-kvartetissa 1964–1972. Vuonna 1967 hän teki opintomatkan Wieniin. Kamu toimi Helsingin kaupunginorkesterin 2. viulun varaäänenjohtajana 1965–1966 ja Suomen Kansallisoopperan ensimmäisenä konserttimestarina 1966–1968.

Okko Kamua juhlivat Jorma Panula, Mauno Nelimarkka ja Helena Panula (1969). Kuva: Hannu Lindroos

Kamu voitti ensimmäiset Herbert von Karajan -kapellimestarikilpailut Berliinissä vuonna 1969, mikä avasi hänelle ovet maailmalle. Hän toimi Tukholman kuninkaallisen oopperan vierailevana kapellimestarina 1969–1970. Hänet kiinnitettiin Radion sinfoniaorkesterin kapellimestariksi vuonna 1970 ja ylikapellimestarina hän toimi vuosina 1972–1977. Kamu on toiminut myös Oslon filharmonikkojen (1975–1979), Helsingin kaupunginorkesterin (1981–1988), Helsingborgin sinfoniaorkesterin (1990–1999) ja Suomen Kansallisoopperan (1996–1999) ylikapellimestarina.

Kesällä 2011 Suomen lähes kaikki parhaat kapellimestarit kokoontuivat soittaakseen yhdessä ”demokraattista kamarimusiikkia” ilman kapellimestaria Okko Kamun isännöimässä Musiikkia! Ruovesi -tapahtumassa. ”Omia” instrumenttejaan soittaneiden kapellimestareiden kokoonpanoon kuuluivat Kamun lisäksi muun muassa Osmo Vänskä, Pietari Inkinen, Sakari Oramo, Jukka-Pekka Saraste ja Susanna Mälkki. Kapellimestariensemble muun muassa kantaesitti Leif Segerstamin sävellyksen. [5]

Kamu on ollut paljon Aasiassa ja esiintyi vuonna 2006 Aasian nuoriso-orkesterin ja Singaporen sinfoniaorkesterin kanssa. Hän työskenteli 2017 asti Singaporen sinfoniaorkesterin kapellimestarina ja toimi myös Sinfonia Lahti -orkesterin ylikapellimestarina 2011–2016.[6][7][8] Hän jäi eläkkeelle vakinaisista viroistaan 2017.[9]

Okko Kamu Sinfonia Lahden kapellimestarina Naantalin Musiikkijuhlilla vuonna 2011. Viulistina Elina Vähälä.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okko Kamun isä Väinö Kamu oli taiteilija, äiti Eine Syrjänen laulaja, kontrabasisti ja viulunrakentaja, veli Esa Kamu alttoviulisti[10] ja sisar Monna Kamu, laulaja ja pianonsoiton opettaja.[11][12]

Kamu on ollut useita kertoja naimisissa. Ensimmäinen puoliso säveltäjä Marjatta Meritähti ja heillä on tytär muusikko ja näyttelijä Ona Kamu.[13][14] 70-luvulla Kamu meni naimisiin solistitanssija Arja Niemisen kanssa ja heillä on liitosta kaksi lasta.[1][15] Tämän jälkeen hän oli naimisissa Susanne Kamun kanssa 20 vuotta ja heillä on kolme lasta.[16]

Kamu avioitui lokakuussa 2017 Savonlinnan oopperajuhlien pr-päällikön, luokanopettaja Katriina Koiviston kanssa.[17]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuka kukin on 2007. Otava 2006.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b 344 (Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1978) runeberg.org. Viitattu 30.11.2018.
  2. ↑ Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 77–79. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.
  3. ↑ Okko Kamu sai professorin arvonimen Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 24.11.2017.
  4. ↑ Suomen Kulttuurirahasto: Palkinnot 2010.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Okko+Kamu+sai+Ruovedelle+ainutkertaisen+kapellimestariryhm%C3%A4n/1135267511933
  6. ↑ Okko Kamu Lahteen ylikapellimestariksi Satakunnan Kansa. Arkistoitu 27.2.2015. Viitattu 28.4.2009.
  7. ↑ Okko Kamu: Avoliitto päättyi eroon Ilta-Sanomat. Arkistoitu 22.1.2016. Viitattu 22.1.2016.
  8. ↑ Okko Kamu – Kaukoidästä ja kylläisyydestä | Rondo Classic rondolehti.fi. Arkistoitu 30.11.2018. Viitattu 30.11.2018.
  9. ↑ Kaakon Viestintä Oy: Okko Kamu nauttii elämästä ja työnteosta eläkkeellä - Länsi-Savo lansi-savo.fi. 15.6.2017. Viitattu 30.11.2018.
  10. ↑ Valokuvaaja Kaapo Kamu: "Muotokuva on aina myös kuvaajan omakuva" yle.fi. Viitattu 30.11.2018.
  11. ↑ Anneli Tuominen-Halomo: Monna Kamu jättää Espoon musiikkiopiston Länsiväylä. Arkistoitu 1.12.2018. Viitattu 30.11.2018.
  12. ↑ Pia Kaitasuo: Kalevan arkistosta: Ajattoman tulkitsija Monna Kamu Kaleva.fi. 1.5.2013. Viitattu 1.12.2018.
  13. ↑ Suna Vuori: Ona Kamu sai tarpeekseen joka tuutista silmille työntyvästä seksistä – ja teki siitä teatteriesityksen.. Helsingin Sanomat, 26.4.2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.12.2018.
  14. ↑ Ilkka Kuosmanen: Töitään vähentävä Okko Kamu aikoo matkustella jatkossa sielunsa kyllyydestä ESS.fi. 11.5.2016. Viitattu 1.12.2018.
  15. ↑ Irma Vienola-Lindfors: Irma Vienola-Lindfors Arja Niemisen ballerinasäteily keräsi katseet (Julkaistu Tanssi 1/96) Suomen taidetanssin historiaa. 12.2.2018. Viitattu 1.12.2018.
  16. ↑ Tiina Grönroos: Född med silversked i munnen och guldskål i handen svenska.yle.fi. 30.10.2013. Viitattu 1.12.2018.
  17. ↑ Iltasanoamt.fi 10.10.2017 viitattu
  18. ↑ Yle.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Okko_Kamu&oldid=22162320”