Bardi (sävellys)

Bardi, op. 64, on Jean Sibeliuksen vuonna 1913 säveltämä sinfoninen runo.

Keväällä 1913 Sibelius alkoi suunnitella pienelle orkesterille karaktäärikappaletta, jonka nimeksi olisi tullut Der Ritter und die Najade. Hänen luonnoksistaan kehittyi kuitenkin lopulta sävelruno Bardi, jonka ensiversion säveltäjä johti Filharmonisen orkesterin konsertissa maaliskuun lopussa. Vastaanotto oli orkesterin keskinkertaisuudenkin vuoksi pidättyvä, ja Sibelius muokkasi teosta edelleen. Teoksesta piti tulla kaksiosainen fantasia tai jopa triptyykki, mutta Sibelius päätyi lopulta tekemään alkuperäisversiosta vielä suljetumman kokonaisuuden.

Sibeliuksen mukaan teoksen otsikko viittaa runonlaulajaan muinaisskandinaavisessa hengessä, ei erityisesti Kalevalan hahmoon. Erik Tawaststjerna arvelee kuitenkin, että Runebergin samanniminen runo on innoittanut säveltäjää. Teoksessa on hyvin vähän teema-aineistoa. Sen orkestraatio on kamarimusiikillista ja harmonia täynnä jännitteitä. Harpulla on teoksessa solistinen osuus. Kappaleen yhtä aikaa juhlalliseen ja pelottavaan huipennukseen Sibeliusta innoitti muinaisskandinaavisen lurin sointi.