Bardi (sävellys)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Bardi, op. 64, on Jean Sibeliuksen vuonna 1913 säveltämä sinfoninen runo.

Sibelius alkoi keväällä 1913 suunnitella pienelle orkesterille karaktäärikappaletta, jonka nimi olisi ollut Der Ritter und die Najade. Luonnoksista kehittyi lopulta sävelruno Bardi, jonka ensiversion säveltäjä johti maaliskuun lopussa Filharmonisen orkesterin konsertissa. Vastaanotto oli orkesterin keskinkertaisuudenkin vuoksi pidättyvä, ja Sibelius muokkasi teosta edelleen. Siitä piti tulla kaksiosainen fantasia tai jopa triptyykki, mutta lopulta Sibelius päätyi tekemään alkuperäisversiosta vielä suljetumman kokonaisuuden.[1]

Sibeliuksen mukaan teoksen otsikko viittaa runonlaulajaan yleensä muinaisskandinaavisessa hengessä, ei erityiseen Kalevalan hahmoon. Erik Tawaststjerna arvelee kuitenkin, että Runebergin samanniminen runo on innoittanut säveltäjää. Teoksessa on hyvin vähän teema-aineistoa, orkestraatio on kamarimusiikillista ja harmonia on täynnä jännitteitä. Harpulla on teoksessa solistinen osuus. Kappaleen yhtä aikaa juhlallisesta ja pelottavasta huipennuksesta Sibelius on kertonut, että häntä innoitti muinaisskandinavisen lurin sointi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erik Tawaststjerna: Jean Sibelius 3, s. 319–320. Suomentanut Erkki Salmenhaara. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1971. ISBN 951-1-10416-0.
  2. Erik Tawaststjerna: Jean Sibelius 3, s. 328–332. Suomentanut Erkki Salmenhaara. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1971. ISBN 951-1-10416-0.