Onni Suhonen
Onni Suhonen (5. helmikuuta 1903 Hamina – 14. maaliskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen viulisti ja viulunsoiton opettaja. Hän opiskeli 1911–1916 Viipurin musiikinystäväin musiikkikoulussa ja 1918–1924 Viipurin musiikkiopistossa opettajanaan Boris Sirpo. Suhonen suoritti loppututkinnon 1924 ja lähti opiskelemaan vuosiksi 1924–1926 Budapestin musiikkikorkeakouluun, jossa suoritti diplomin Jenö Hubayn mestariluokalla. Vuosina 1928–1929 hän opiskeli Pariisissa Léon Nauwinckin ja Lucien Capet’n oppilaana.
Suhonen esiintyi Budapestissa 1926, piti ensikonserttinsa Helsingissä 1927 ja esiintyi Pariisissa 1928. Hän esiintyi kotimaassa omin konsertein ja oli orkesterikonserttien solistina. Suhonen toimi Viipurin musiikkiopiston viulunsoiton opettajana 1929–1939, Sibelius-Akatemian viulunsoiton opettajana 1943–1950 ja lehtorina 1950–1972. Hän oli myös Helsingin kaupunginorkesterin ensiviulun soittaja 1943–1966. Suhonen sai Wihurin säätiön tunnustuspalkinnon 1971, professorin arvonimen 1972 ja säveltaiteilijain valtionpalkinnon 1984.
Suhonen oli merkittävä solistien ja etenkin kamarimuusikoiden kouluttaja, jonka kouluttamia viulisteja ovat Ari Angervo, Roy Asplund, Pekka Helasvuo, Aarre Hemming, Jouko Ignatius, Esa Kamu, Okko Kamu, Juhani Numminen, Eila Patomaa, Ylermi Poijärvi, Paavo Rautio, Kaija Saarikettu, Leena Siukonen-Penttilä ja Seppo Tukiainen.
Suhonen-kvartetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onni Suhosen mukaan nimetty Suhonen-kvartetti oli 1960-luvulla Suomen nimekkäin kvartetti. Siinä soittivat Okko Kamu ensimmäistä viulua, Ari Angervo toista viulua, Ylermi Poijärvi alttoviulua ja Risto Fredriksson selloa. Kolme ensin mainittua kvartetin jäsentä olivat myös Suhosen viuluoppilaita. Suhonen toimi kvartetin opettajana ja harjoittajana. Kvartetti perustettiin 1964 Jean Sibeliuksen satavuotisjuhlassa soitettua Voces Intimae -kvarteton esitystä varten ja kvartetti teki konserttikiertueita Suomessa ja Ruotsissa. Kvartetin viimeinen työ oli sille omistetun Aulis Sallisen neljännen jousikvarteton Quiet Songs levytys vuonna 1972.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuomi Elmgren-Heinonen: Suuri musiikkikirja, Otava 1959
- Lajos Garam: Viulun mestareita, Hellasedition 1985
- Otavan iso musiikkitietosanakirja 5, Otava 1979
| ||||||||||
