Boris Sirpo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boris Sirpo 1930-luvun alussa.

Boris Osipovitš Sirpo (aik. Sirob, alk. Wolfson; 3. huhtikuuta 1893 Vladikavkaz, Venäjä25. tammikuuta 1967 Portland, Oregon, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen suomalainen viulisti, kapellimestari ja musiikkipedagogi.

Boris Sirpo opiskeli viulunsoittoa ja orkesterinjohtoa Moskovan ja Pietarin konservatorioissa, myöhemmin Saksassa ja Itävallassa. Sirpo tuli Suomeen vuonna 1912 Helsingin Filharmonisen orkesterin viulunsoittajaksi.

Vuonna 1918 Sirpo perusti Viipurin musiikkiopiston, jonka johtajana hän toimi talvisodan syttymiseen saakka 1939. Hän teki johtamansa Viipurin musiikkiopiston kamariorkesterin kanssa vuonna 1932 laajan konserttimatkan Alankomaihin, Belgiaan ja Ranskaan. Vuosina 1922−1924 ja 1929−1939 hän toimi Viipurin Musiikin Ystäväin orkesterin johtajana.

Vaikka Sirpo oli ennen kaikkea viulistien opettaja − hänen oppilaistaan kuuluisin lienee Heimo Haitto −, hän oli musiikkiopiston johtajana myös monien muiden taiteilijoiden, kuten pianistien Orest Bodalewin ja Cyril Szalkiewiczin, ”löytäjä”. Opettajana Sirpo oli erittäin vaativa ja ankara.

Talvisodan puhjettua Sirpo siirtyi Yhdysvaltoihin, Portlandin kaupunkiin Oregonin osavaltioon musiikinopettajaksi ja kapellimestariksi, ja siellä hän työskenteli kuolemaansa saakka. Yhdysvalloista hän teki johtamansa kuoron ja orkesterin kanssa konserttivierailun Suomeen vuonna 1955. Vuonna 1964 Sirpo kutsuttiin Lahden musiikkiopiston (entisen Viipurin musiikkiopiston, nykyisen Lahden konservatorion) johtajaksi, mutta hän kieltäytyi tehtävästä heikentyneen terveytensä vuoksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haapanen, Toivo ym. (toim.): Musiikin tietokirja. Helsinki: Otava, 1948.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 394. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]