Adygeia

Адыгэ Республик1 Республика Адыгея2
lippu vaakuna
Viralliset kielet	adygei ja venäjä
Pääkaupunki	Maikop
Suurin kaupunki	Maikop (155 200 asukasta)
Presidentti Pääministeri	Aslan Thakušinov Murat Kumpilov
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	7 600 km² ei tietoa
Väkiluku (2010)  – yhteensä  – väestötiheys	439 996 58,5 / km²
Valuutta	Venäjän rupla (RUB)
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 (MSK)
Muodostuminen  – Aut. alue  – tasavalta	24. elokuuta 1922 3. heinäkuuta 1991
Kansallislaulu	Adygeian kansallishymni
Kotisivu	http://www.adygheya.ru (Arkistoitu – Internet Archive)
1Adygenkielinen nimi - Adyge Respublik 2Venäjänkielinen nimi - Respublika Adygeja

Adygeia on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Kaukasiassa Itä-Euroopassa sisämaassa lähellä Mustanmeren rannikkoa Kuban- ja Laba-jokien sekä Kaukasuksen välissä. Tasavaltaa ympäröi joka puolelta Krasnodarin aluepiiri.

Historia

Varhaisempaa historiaa

Adygeita kutsuttiin yleisesti tšerkesseiksi aina 1900-luvun alkuun asti. Alue kuului 800- ja 900-luvuilla Alanian valtioon ja tuona aikana alueelle muodostui adygei-tšerkessiläinen ”kantakansa”. Mongolit valloittivat adygeiden asuinalueet 1200-luvulla.

Osana Tšerkessiaa

Alue kuului sittemmin Tšerkessian valtioon, joka käsitti laajan alueen Länsi-Kaukasiasta, aina Asovanmereltä Georgian Mustanmeren rannikolle asti. Valtion pääkaupunkina oli Mustanmeren rannikkokaupunki Sotši. Tšerkessia oli vuosisatojen ajan Kabardian poliittisen vaikutuksen alaisena. Lisäksi se oli ajoittain Turkin suojeluksen alainen. Adygeit käännytettiin kristinuskosta islamiin 1700-luvuilla Osmaanien valtakunnan taholta.

Osana Venäjän keisarikuntaa

Venäjän keisarikunta ryhtyi valloittamaan aluetta 1800-luvun alkupuolella, mutta vasta 1858 Venäjä sai valloitettua Tšerkessian. Tämän jälkeen seurasi Tšerkessian tuhoaminen, jonka seurauksena peräti 90 % tšerkessikansasta (johon adygeitkin tuolloin luettiin) joko tapettiin tai ajettiin pois kotimaastaan. Suurin osa, yli 400 000 henkeä, vaelsi 1858–1864 Turkin alueelle, jossa heidät asutettiin eri puolille valtakuntaa. Loput 10 % onnistuivat säilymään lähinnä Kaukasian vuoristoalueilla.

Osaksi Neuvostoliittoa

Adygeit taistelivat venäläisiä vastaan myös Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan yhteydessä. Tosin tuolloin he taistelivat ajoittain ”valkoisten” venäläisten kanssa bolševikkeja vastaan. Adygeia julistautui itsenäiseksi 1917, mutta bolševikit valloittivat maan seuraavana vuonna. Neuvostohallitus perustettiin Maikopiin tammikuussa 1918 ja saman vuoden toukokuussa perustettiin Kubanin-Mustanmeren neuvostotasavalta, joka sittemmin liitettiin Venäjän neuvostotasavaltaan.

Tšerkessien (Adygeiden) autonominen alue perustettiin 24. elokuuta 1922 ja 13. elokuuta 1928 se nimettiin uudelleen Adygeiden autonomiseksi alueeksi, jonka pääkaupunki oli Krasnodar. Alueen rajoja muutettiin 1936, jolloin Krasnodar jäi alueen ulkopuolelle ja Maikopista tuli pääkaupunki. Samalla Adygeiden autonominen alue tuli kuulumaan Krasnodarin aluepiiriin.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset valloittivat Adygeiden autonomisen alueen loppukesästä 1942. Pääkaupunki Maikop siirtyi saksalaisille 8. elokuuta 1942. Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin seuraavana vuonna.

Osana Venäjän federaatiota

Neuvostoliiton alettua hajota Adygeiden autonominen alue julistautui Adygean tasavallaksi 3. heinäkuuta 1991 ja jäi Venäjän federaation yhteyteen. Tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin tammikuussa 1992 Aslan Džarimov. Presidentti, Hazret Sovmen, valittiin 13. tammikuuta 2002 ja hänen seuraajansa Aslan Thakušinov vuoden 2006 lopussa.

Sovmen ja muu Adygeian poliittinen eliitti on kansallisuudeltaan adygeita. Tämän vuoksi tasavaltaan on perustettu oppositiopuolue, Slaavilainen unioni, joka väittää että etnisiä venäläisiä syrjitään Adygeiassa. Slaavilainen unioni on ehdottanut Adygeian liittämistä Krasnodarin aluepiiriin, mutta puolueen ehdotus on saanut vain vähän kannatusta Venäjän federaation johdossa, Kremlissä.

Maantiede

Adygeian pohjoisosat ovat kumpuilevaa alankoa, joka muuttuu etelään päin mentäessä mäkiseksi ylängöksi ja lopulta Kaukasusvuoristoksi. Alueen korkein vuori on Tšuguš (3 238 m). Muita yli 2 000 metrin korkuisia vuoria ovat Fišt, Ošten, Pseaškho ja Šepsi.

Maa on mustanmullan aluetta ja siellä kasvaa runsaasti mäntyvaltaista metsää. Metsät peittävät lähes 40 prosenttia maan pinta-alasta.

Adygeia kuuluu pääasiassa Kubanin vesistöalueeseen. Kuban muodostaa osittain Krasnodarin aluepiirin vastaisen rajan pohjoisessa. Adygeian alueella virtaa useita Kubanin sivujokia, kuten Belaja, Tšohrak, Dah, Fars, Hodz, Kiša, Laba, Psekups, Pšiš ja Sahrai. Laba muodostaa osittain Krasnodarin vastaisen rajan idässä. Adygeian alueella ei ole juurikaan suuria järviä, mutta alueella on useita tekojärviä.

Tasavallan ilmasto on leuto. Pääkaupungin Maikopin keskilämpötila on tammikuussa −1,6 ˚C ja heinäkuussa +22,2 ˚C. Keskimääräinen sademäärä on 700 mm.

Talous

Maatalous on yhä tärkeä elinkeino Adygeissa. Maatalous tuottaa vehnää, maissia, auringonkukkia, teetä, sokerijuurikasta, punajuurta, tupakkaa, vihanneksia ja viiniä. Lisäksi harjoitetaan karjataloutta (nautoja, lampaita ja sikoja) ja mehiläistentarhausta. Osa maanviljelysalueista on keinokastelun varassa. Tärkeitä teollisuudenaloja ovat metsä-, puunjalostus-, elintarvike- ja koneenrakennusteollisuutta. Tasavalta tuottaa myös maakaasua.

Adygeian teollisuustuotannon osuus koko Venäjän teollisuustuotannosta vuonna 2002 oli 0,04 % ja vähittäiskaupan liikevaihdosta 0,15 %.

Väestö

Adygeian asukasluku on 439 996 (2010) ja sen osuus koko Venäjän federaation väestöstä on 0,31 prosenttia. Suurin kaupunki on pääkaupunki Maikop (155 200 as.), jossa asuu noin kolmasosa tasavallan väestöstä. Maikopin lisäksi maassa on vain yksi muu kaupunki, Adygeisk (12 500 as.). Kaupungeissa ja muissa taajamissa asuu kaikkiaan 52 % väestöstä. Väestöstä on miehiä 206 463 ja naisia 237 848.

Kulttuuri

Uskonnoltaan adygeit ovat pääasiassa muslimeita ja muut kristittyjä.

Adygeiden perinteisen kulttuurin sallittiin jatkua neuvostoaikana, huolimatta venäläistämispolitiikasta. Adygeit kuitenkin kärsivät maatalouden kollektivisoinnista 1930-luvulla ja uskonnon tukahduttamisesta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uskonnolliset perinteet ovat kuitenkin alkaneet elpyä. Adygen kirjakieli kehitettiin Venäjän vallankumouksen jälkeen. Sitä kirjoitettiin ensin arabialaisilla aakkosilla vuodesta 1918 lähtien. Vuonna 1927 siirryttiin latinalaisiin aakkosiin ja 1938 kyrillisiin aakkosiin.

Maikopissa toimivat Adygeian valtion yliopisto (entinen Adygeian kasvatustieteellinen instituutti) ja Teknologinen instituutti. Adygeiassa on kahdeksan valtion tukemaa ja 23 paikallista museota. Näistä merkittävin on Adygiean kansallismuseo, jossa on ainutlaatuisia arkeologisia, kansatieteellisiä ja luonnontieteellisiä kokoelmia. Museossa on myös adygeiden diasporasta kertova osasto.

Etniset ryhmät

Adygeian alkuperäisasukkaat adygeit ovat läheistä sukua kabardeille ja tšerkesseille, jotka asuvat läheisissä Kabardi-Balkariassa ja Karatšai-Tšerkessiassa. Venäläisten muutto alueelle alkoi jo Venäjän keisarikunnan aikana ja se jatkui edelleen Neuvostoliiton aikana. Tämä johti siihen, että adygeit menettivät suurimman väestöryhmän aseman venäläisille. Kaikkiaan Adygeiassa asuu yli 80 eri etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä.

Adygeian etniset ryhmät 1989 ja 2002

	1989		2002
kansa	määrä	osuus %	määrä	osuus %
venäläiset		68,0	288 280	64,5
adygeit		22,1	108 115	24,2
armenialaiset		2,4	15 268	3,4
ukrainalaiset		3,2	9 091	2,0
kurdit		*	3 631	0,8
tataarit		*	2 904	0,7
muut		4,3	19 820	4,4
yhteensä		100	447 109	100

* Sisältyy muihin

Liikenne

Tasavallan läpi kulkee 3 rautatielinjaa ja pääkaupungissa on lentokenttä.

Hallinnollinen jako

Adygeian piirijako (englanniksi).

Adygeia on jaettu hallinnollisesti 7 piiriin ja 2 kaupunkialueeseen. Piirit jakaantuvat 5 kaupunkityyppiseen taajamaan ja 46 maaseutupiirikuntaan, joissa on 224 maaseutuasutusta.

Kaupunkialueet

• Maikop
• Adygeisk

Piirit

• Giaginskajan piiri
• Košehablin piiri
• Krasnogvardeiskojen piiri
• Maikopin piiri
• Šovgenovin piiri
• Tahtamukain piiri
• Teutšežin piiri

Politiikka

Adygeian perustuslaki hyväksyttiin 10. maaliskuuta 1995.

Adygeian tasavallan valtionpäämies on presidentti, jonka virkakausi on viisi vuotta. Voidakseen asettua ehdolle presidentinvaaliin ehdokkaan tulee osata adygen kieltä. Presidentti Hazret Sovmenin virkakausi kesti 2002–2006. Presidentti johtaa hallitusta ja nimittää pääministerin kansallisen neuvoston hyväksynnällä. Vuonna 2006 Adygeian pääministerinä toimii Asfar Hagur. Presidentti Putin nimitti 6. joulukuuta 2006 Adygeian presidentiksi Aslan Thakušinovin, minkä parlamentti vahvisti 13. joulukuuta äänin 52/53.

Adygeian parlamentti Khase on kaksikamarinen, jonka molemmissa kamareissa on 27 edustajaa, jotka valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Kamarien nimet ovat tasavallan neuvosto ja edustajien neuvosto.

Adygeialla on kolme edustajaa Venäjän federaation parlamentissa, kaksi federaation neuvostossa (ylempi kamari) ja yksi duumassa (alempi kamari).

Neuvostokaudella aluetta hallitsi paikallinen kommunistipuolue, joka oli Neuvostoliiton Kommunistipuolueen alaosasto. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Adygein poliittinen valta jäi pääasiassa entiselle kommunistieliitille.

Aiheesta muualla

• Adygean valtionyliopiston sivut