Édith Cresson
| Édith Cresson | |
|---|---|
 Édith Cresson vuonna 2007. |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | François Mitterrand |
| Edeltäjä | Michel Rocard |
| Seuraaja | Pierre Bérégovoy |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. tammikuuta 1934 Boulogne-Billancourt |
| Tiedot | |
| Puolue | Sosialistinen puolue |
Édith Cresson (o.s. Campion, s. 27. tammikuuta 1934 Boulogne-Billancourt) on ranskalainen poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä 1991–1992.[1] Hän oli Ranskan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa naispääministeri, ja myös lyhytaikaisin pääministeri. Vuonna 1999 hänen toimintansa johti Santerin komission eroon.lähde?
Cresson on virkamiehen tytär. Hän valmistui École des hautes études commercialesista, suoritti tohtorin tutkinnon väestötieteessä ja työskenteli tutkijana CFP:llä.
Hän liittyi 1965 Mitterrandin seuraajiin avustamaan presidentinvaalikampanjassa ja liittyi sosialistipuolueeseen 1971. Vuonna 1974 hän pääsi puolueen sihteeristöön vastuullaan nuoriso- ja opiskelija-asiat. Hänet valittiin Thurén pormestariksi vuonna 1977, europarlamenttiin 1979 ja Ranskan kansalliskokoukseen 1981. Vuonna 1983 Cresson valittiin kotikaupunkinsa Châtellerault’n pormestariksi, mitä paikkaa hän piti vuoteen 1997 asti.
Mitterrandin vaalivoiton 1981 jälkeen Cressonista tuli maatalousministeri, missä asemassa hän taisteli maanviljelijöiden ”konservatiivisuutta ja naisvihaa” vastaan joskus jopa väkivaltaisesti.lähde? Maatalousministerinä häntä seurasi maanviljelijöiden kanssa rauhan tehnyt Michel Rocard. Cresson siirtyi kauppa- ja turismiministeriöön ja piti useita ministerinasemia hallituksessa. Vuonna 1988 Cressonista tuli eurooppaministeri, mutta hän arvosteli Rocardia hallituksen oikeistolaisuudesta ja jätti hallituksen 1990.
15. toukokuuta 1991 Cresson nimitettiin Ranskan pääministeriksi. Hänen viranhoitoaan ei pidetty onnistuneena,lähde? ja se kesti alle vuoden. Cresson korotti sosiaaliturvaa ja arvonlisäveroa, vaikka oli julistanut vastustavansa epäsuoria veroja, eikä löytänyt ratkaisua nuorisotyöttömyyteen. Hän jätti pääministerin aseman 2. huhtikuuta 1992 sosialistien hävittyä paikallisvaalit.
Cresson tunnettiin monista rasistisiksikin leimatuista lausahduksistaan. Hän lausui joka neljännen brittimiehen olevan homoseksuaali ja vertasi japanilaisia muurahaisiin.[2]
Cresson nimitettiin 1995 Jacques Santerin johtamaan Euroopan komissioon, jossa hän oli tiede-, tutkimus-, koulutus- ja nuorisokomissaari.[3] Komissio joutui eroamaan väärinkäytössyytösten vuoksi maaliskuussa 1999. Cresson oli vastuussa Leonardo Da Vinci -ohjelmasta, jonka toteuttamiseen komissiolla ei ollut voimavaroja, joten Cresson palkkasi siihen yksityisen Agenor-yrityksen. Yhtiö järjesti itselleen edullisia sopimuksia, väärensi kuitteja ja palkkasi perheenjäseniä runsaskätisin palkkioin, mistä Cresson ei ilmoittanut komissiolle. Cresson palkkasi myös hammaslääkäriystävänsä AIDS-asiantuntijaksi.[2] Nämä ja muut väärinkäytösepäilyt johtivat 1999 Santerin komission eroon. Cressonia vastaan nostettiin syyte, mutta Brysselin alueoikeus hylkäsi sen vuonna 2004. Euroopan unionin tuomioistuin kuitenkin tuomitsi Cressonin virka-aseman väärinkäytöstä ja tuttaviensa suosimisesta 2006.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- EY-tuomioistuin totesi ex-komissaari Cressonin syylliseksi. Helsingin Sanomat. 11.7.2006. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 24.4.2021.
- World: Europe – Cresson: The 'careless' commissioner BBC News. 16.3.1999. Viitattu 24.4.2021. (englanniksi)
- The Court declares that Mrs Edith Cresson acted in breach of her obligations as a European commissioner Press Release No 56/06. 11.7.2006. European Commission. Viitattu 24.4.2021. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Edith Cresson Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.4.2021.
- ↑ a b Sancton, Thomas: Edith Cresson – How to Lose Friends and Alienate People. Time. 1999. Arkistoitu 24.2.2002. Viitattu 18.4.2021.
- ↑ Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 13. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
- ↑ Entinen komissaari Cresson tuomittiin suosimisesta Yle Uutiset. 11.7.2006. Viitattu 18.4.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Archives – Profil d'Edith Cresson European Commission. Viitattu 24.4.2021. (ranskaksi)
| ||||||||
| Michel Debré (1959–1962) • Georges Pompidou (1962–1968) • Maurice Couve de Murville (1968–1969) • Jacques Chaban-Delmas (1969–1972) • Pierre Messmer (1972–1974) • Jacques Chirac (1974–1976) • Raymond Barre (1976–1981) • Pierre Mauroy (1982–1984) • Laurent Fabius (1984–1986) • Jacques Chirac (1986–1988) • Michel Rocard (1988–1991) • Édith Cresson (1991–1992) • Pierre Bérégovoy (1992–1993) • Édouard Balladur (1993–1995) • Alain Juppé (1995–1997) • Lionel Jospin (1997–2002) • Jean-Pierre Raffarin (2002–2005) • Dominique de Villepin (2005–2007) • François Fillon (2007–2012) • Jean-Marc Ayrault (2012−2014) • Manuel Valls (2014−2016) • Bernard Cazeneuve (2016–2017) • Édouard Philippe (2017–2020) • Jean Castex (2020–) |
|