Édith Cresson
| Édith Cresson | |
|---|---|
 Édith Cresson vuonna 2007. |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | François Mitterrand |
| Edeltäjä | Michel Rocard |
| Seuraaja | Pierre Bérégovoy |
| Tiedot | |
| Syntynyt |
27. tammikuuta 1934 Boulogne-Billancourt |
| Puolue | Sosialistinen puolue |
Édith Cresson (o.s. Campion, s. 27. tammikuuta 1934 Boulogne-Billancourt) on ranskalainen poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä 1991–1992. Hän oli Ranskan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa naispääministeri, ja myös lyhytaikaisin pääministeri. Vuonna 1999 hänen toimintansa johti Santerin komission eroon.lähde?
Cresson on virkamiehen tytär. Hän valmistui École des hautes études commercialesista, suoritti tohtorin tutkinnon väestötieteessä ja työskenteli tutkijana CFP:llä.
Hän liittyi 1965 Mitterrandin seuraajiin avustamaan presidentinvaalikampanjassa ja liittyi sosialistipuolueeseen 1971. Vuonna 1974 hän pääsi puolueen sihteeristöön vastuullaan nuoriso- ja opiskelija-asiat. Hänet valittiin Thurén pormestariksi vuonna 1977, europarlamenttiin 1979 ja Ranskan kansalliskokoukseen 1981. Vuonna 1983 Cresson valittiin kotikaupunkinsa Châtellerault’n pormestariksi, mitä paikkaa hän piti vuoteen 1997 asti.
Mitterrandin vaalivoiton 1981 jälkeen Cressonista tuli maatalousministeri, missä asemassa hän taisteli maanviljelijöiden ”konservatiivisuutta ja naisvihaa” vastaan joskus jopa väkivaltaisesti.lähde? Maatalousministerinä häntä seurasi maanviljelijöiden kanssa rauhan tehnyt Michel Rocard. Cresson siirtyi kauppa- ja turismiministeriöön ja piti useita ministerinasemia hallituksessa. Vuonna 1988 Cressonista tuli eurooppaministeri, mutta hän arvosteli Rocardia hallituksen oikeistolaisuudesta ja jätti hallituksen 1990.
15. toukokuuta 1991 Cresson nimitettiin Ranskan pääministeriksi. Hänen viranhoitoaan ei pidetty onnistuneena,lähde? ja se kesti alle vuoden. Cresson korotti sosiaaliturvaa ja arvonlisäveroa, vaikka oli julistanut vastustavansa epäsuoria veroja, eikä löytänyt ratkaisua nuorisotyöttömyyteen. Hän jätti pääministerin aseman 2. huhtikuuta 1992 sosialistien hävittyä paikallisvaalit.
Cresson tunnettiin monista rasistisiksikin leimatuista lausahduksistaan. Hän lausui joka neljännen britin olevan homoseksuaali ja vertasi japanilaisia maailmaa valloittaviin muurahaisiin.lähde?
Cresson nimitettiin 1995 Euroopan komissioon, jossa hän oli tiede-, tutkimus-, koulutus- ja nuorisokomissaari Jacques Santerin komissiossa.[1] Komissio joutui eroamaan väärinkäytössyytösten vuoksi. Cresson oli vastuussa Leonardo Da Vinci -ohjelmasta, jonka toteuttamiseen komissiolla ei ollut voimavaroja, joten Cresson palkkasi siihen yksityisen Agenor-yrityksen. Yhtiö järjesti itselleen edullisia sopimuksia, väärensi kuitteja ja palkkasi perheenjäseniä runsaskätisin palkkioin, mistä Cresson ei ilmoittanut komissiolle. Cresson palkkasi myös hammaslääkäriystävänsä AIDS-asiantuntijaksi.lähde? Nämä ja muut väärinkäytösepäilyt johtivat 1999 Santerin komission eroon. Cressonia syytettiin tapahtuneesta, mutta belgialainen oikeus hylkäsi syytteet 2004. EY-tuomioistuin kuitenkin tuomitsi Cressonin virka-aseman väärinkäytöstä ja tuttaviensa suosimisesta 2006.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Entinen komissaari Cresson tuomittiin suosimisesta (YLE)
- EY-tuomioistuin totesi ex-komissaari Cressonin syylliseksi (HS)
- How to Lose Friends and Alienate People (TIME)
- Cresson: The 'careless' commissioner (BBC)
- The Court declares that Mrs Edith Cresson acted in breach of her obligations as a European commissioner
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 13. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||
| Michel Debré (1959–1962) • Georges Pompidou (1962–1968) • Maurice Couve de Murville (1968–1969) • Jacques Chaban-Delmas (1969–1972) • Pierre Messmer (1972–1974) • Jacques Chirac (1974–1976) • Raymond Barre (1976–1981) • Pierre Mauroy (1982–1984) • Laurent Fabius (1984–1986) • Jacques Chirac (1986–1988) • Michel Rocard (1988–1991) • Édith Cresson (1991–1992) • Pierre Bérégovoy (1992–1993) • Édouard Balladur (1993–1995) • Alain Juppé (1995–1997) • Lionel Jospin (1997–2002) • Jean-Pierre Raffarin (2002–2005) • Dominique de Villepin (2005–2007) • François Fillon (2007–2012) • Jean-Marc Ayrault (2012−2014) • Manuel Valls (2014−2016) • Bernard Cazeneuve (2016–2017) • Édouard Philippe (2017–) |
