Louis Eugène Cavaignac

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Louis Eugène Cavaignac
Louis Cavaignac, A. Rousseaun piirros vuodelta 1850.
Louis Cavaignac, A. Rousseaun piirros vuodelta 1850.
Henkilötiedot
Syntynyt 15. lokakuuta 1802
Pariisi, Ranska
Kuollut 28. lokakuuta 1857 (55 vuotta)
Sarthe, Ranska
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Ranskan lippu Ranska
Sotilasarvo Kenraali

Louis Eugène Cavaignac (15. lokakuuta 1802 Pariisi28. lokakuuta 1857 Sarthe)[1] oli ranskalainen kenraali ja poliitikko, joka toimi Ranskan tilapäisenä valtionpäämiehenä vallankumousvuoden 1848 aikana ja murskasi kesäkuun kansannousuna tunnetun työläiskapinan Pariisissa.

Louis Eugène Cavaignacin isä Jean-Baptiste Cavaignac oli jakobiini, joka toimi yleisen turvallisuuden valiokunnan jäsenenä Ranskan vallankumouksen aikana. Cavaignac peri isältään tasavaltalaisaatteen.[1] Myös hänen vanhempi veljensä Éléonore-Louis Godefroi Cavaignac oli tunnettu tasavaltalainen. Louis Cavaignac kävi polyteknillistä koulua Pariisissa ja valmistui Ranskan sotilasakatemiasta Metzissä. Hän osallistui ranskalaisen sotilasretkikunnan mukana Kreikan vapaussotaan vuonna 1828.[2] Hän joutui tasavaltalaisen esiintymisensä seurauksena erotetuksi armeijasta vuonna 1831. Setänsä avulla hän pääsi takaisin palvelukseen, minkä jälkeen hänet lähetettiin vuonna 1832 Algeriaan. Hän ansioitui Algerian asteittain edenneessä valloituksessa 1830–1840-luvuilla. Hänet nimitettiin 1847 Oranin kuvernööriksi ja Ranskassa tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen 1848 Algerian kenraalikuverööriksi. Hänet myös ylennettiin divisioonankenraaliksi. Vallankumouksen seurauksena Cavaignac valittiin vielä samana keväänä myös Ranskan uuteen kansalliskokoukseen Lotin departementin edustajana ja hänet nimitettiin 15. toukokuuta 1848 uuden tasavaltaisen hallituksen sotaministeriksi.[2][1]

Kansallisten työpajojen sulkeminen ja sosialististen edustajien erottaminen kansalliskokouksesta johtivat 23. kesäkuuta 1848 suuren työläiskapinan puhkeamiseen Pariisissa. Kansalliskokous antoi tällöin Cavaignacille valtuudet kapinoinnin tukahduttamiseen. Hän suoriti toimeksiannon kolmessa päivässä ankarin ottein, muun muassa käyttämällä tykistöä työläiskapinallisten barrikadeja vastaan, ja sai siten lempinimen ”kesäkuun teurastaja”. Noin 1 500 kapinallista kuoli ja 12 000 vangittiin.[3][1] Kansalliskokous nimesi Cavaignacin 28. kesäkuuta toistaiseksi ylimmän toimeenpanovallan käyttäjäksi. Joulukuussa hän oli ehdolla toisen tasavallan ensimmäisissä presidentinvaaleissa, mutta hävisi selvin luvuin Louis-Napoleon Bonapartelle.[1] Cavaignac sai vaalissa 1 469 156 ääntä ja Bonaparte 5 572 834. Cavaignac luovutti ylimmän toimeenpanovallan presidentinvirkaan astuneelle Bonapartelle 20. joulukuuta 1848, ja jatkoi sen jälkeen kansalliskokouksen jäsenenä.[2]

Cavaignac oli yksi Louis-Napoleon Bonaparten vastaisen tasavaltalaisen opposition johtajista ja hänet vangittiin lyhyeksi aikaa joulukuun 1851 vallankaappauksen yhteydessä. Pian tämän jälkeen presidentti Bonaparte julistautui keisariksi nimellä Napoleon III ja Cavaignac vetäytyi politiikasta. Hänet valittiin parlamentin alahuoneeseen eli lainsäätäjäkuntaan vuosina 1852 ja 1857, mutta ei ottanut paikkaa vastaan kummallakaan kertaa sillä hän kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa keisarille. Hän kuoli pian jälkimmäisen vaalin jälkeen.[1][2]

Louis Cavaignacin poika Jacques Marie Eugène Godefroy Cavaignac oli tunnettu poliitikko kolmannen tasavallan aikana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Louis-Eugène Cavaignac (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.4.2013.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1905), s. 1314–1315 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 16.10.2015.
  3. June Days (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]