Emma Bonino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emma Bonino
Emma Bonino vuonna 2018
Emma Bonino vuonna 2018
Italian senaatin senaattori
4.3.2018– [1]
Italian ulkoministeri
28.4.2013–22.4.2014
Johtaja Romano Prondi
Pääministeri Enrico Letta
Edeltäjä Mario Monti
Seuraaja Federica Mogherini
Italian ulkomaankaupan ja eurooppaministeri
17.5.2006–7.5.2008
Edeltäjä Giorgio La Malfa
Seuraaja Andrea Ronchi, Claudio Scajola
EU:n terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komissaari
25.1.1995–16.9.1999
Edeltäjä Christiane Scrivener
Seuraaja David Byrne
Kansanedustaja
5.7.1976– [1]
Vaalipiiri Latium
Henkilötiedot
Syntynyt 9. maaliskuuta 1948 (ikä 72)
Bra, Italia
Tiedot
Puolue Più Europa
Sotilaspalvelus
Kunniamerkit Kunnialegioona[2], OMRI[3]
Aiheesta muualla
www.emmabonino.it

Emma Bonino (s. 9. maaliskuuta 1948 Bra, Cuneon maakunta[4]) on italialainen pitkän linjan poliitikko. Hän on johtava vaikuttaja Italian radikaaleissa, joka ajaa taloudellista ja sosiaalista liberalismia.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensi kertaa Bonino tuli valituksi Italian edustajainhuoneeseen vuonna 1976. Vuonna 2017 Bonino oli yhdessä muiden eurooppamielisten pienpuolueiden kanssa perustamassa uutta vaaliliittoa +Europa, joka osallistui Italian vuoden 2018 parlamenttivaaleihin omana listanaan.

1990-luvun alussa Bonino johti Monikansallista radikaalipuoluetta. Italian radikaalipuolueen seuraaja Italian radikaalit perustettiin vuonna 2001. Bonino on tehnyt työtä yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien puolesta muun muassa ajamalla naisen oikeutta aborttiin ja vastustamalla kuolemanrangaistuksen käyttöä.

Toukokuussa 2008 Boninosta tuli yksi Italian senaatin varapuheenjohtajista. Hän on lisäksi toiminut muun muassa Euroopan parlamentin jäsenenä (1979–2006)[4], Euroopan komissiossa kuluttaja- ja kalastuskommissaarina (1995–1999)[5], Italian Eurooppa-asiain ja kansainvälisen kaupan ministerinä (2006–2008) sekä Italian ulkoministerinä (2013–2014).

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonino opiskeli kieliä Bocconin yliopistossa Milanossa ja valmistui vuonna 1972 [6]. Vuonna 1998 hän sai Asturian ruhtinaan palkinnon.

Bonino on saanut lukuisia kunnianosoituksia, joista merkittävimpiä ovat esim. Italian tasavallan ansioristi (suurristin ritari, 2015) ja Ranskan Kunnialegioona (komentaja, 2009).

Bonino on naimaton eikä hänellä ole omia lapsia. Vuonna 1975 Bonino ilmiantoi itsensä poliisille käytyään läpi abortin, joka oli tuohon aikaan laitonta Italiassa. Hän kuitenkin toimi väliaikaisena sijaisvanhempana kahdelle lapselle. Bonino on kertonut yrittäneensä saada lasta hedelmöityshoitojen avulla tässä kuitenkaan onnistumatta.[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Senatori 2020. Senato della Repubblica. Viitattu 16.1.2020. (italiaksi)
  2. Ecco tutti i politici del PD (e affini) che hanno ricevuto la Legion d’Onore francese 22.1.2019. Silenzi e Falsità. Viitattu 16.1.2020. (italiaksi)
  3. Dettaglio decorato 21.12.2015. Presidenza della Repubblica. Viitattu 16.1.2020. (italiaksi)
  4. a b Emma Bonino. Parlamentin jäsenet. Viitattu 16.7.2017.
  5. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 13. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
  6. Emma Bonino CV emmabonino.it.
  7. Ahrens, Kathleen (toim.): Politics, Gender and Conceptual Metaphors, s. 38–39. New York: Palgrave, 2009. ISBN 9780230245235. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.