Emma Bonino
| Emma Bonino | |
|---|---|
 Emma Bonino vuonna 2017 |
|
| Italian senaatin senaattori | |
|
4.3.2018– [1]
|
|
| Italian ulkoministeri | |
|
28.4.2013–22.4.2014
|
|
| Pääministeri | Enrico Letta |
| Edeltäjä | Mario Monti |
| Seuraaja | Federica Mogherini |
| Italian ulkomaankaupan ja eurooppaministeri | |
|
17.5.2006–7.5.2008
|
|
| Pääministeri | Romano Prodi |
| Edeltäjä | Giorgio La Malfa |
| Seuraaja | Andrea Ronchi, Claudio Scajola |
| EU:n terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komissaari | |
|
25.1.1995–16.9.1999
|
|
| Edeltäjä | Christiane Scrivener |
| Seuraaja | David Byrne |
| Kansanedustaja | |
|
5.7.1976– [1]
|
|
| Vaalipiiri | Latium |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. maaliskuuta 1948 Bra, Italia |
| Kansalaisuus |
italialainen |
| Tiedot | |
| Puolue | Più Europa |
| Muut puolueet | Italian radikaalit (2001–) |
| Tutkinnot | Bocconin yliopisto |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Emma Bonino (s. 9. maaliskuuta 1948 Bra, Cuneon maakunta[2]) on italialainen pitkän linjan poliitikko. Hän on johtava vaikuttaja Italian radikaaleissa, joka ajaa taloudellista ja sosiaalista liberalismia.
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensi kertaa Bonino tuli valituksi Italian edustajainhuoneeseen vuonna 1976. Vuonna 2017 Bonino oli yhdessä muiden eurooppamielisten pienpuolueiden kanssa perustamassa uutta vaaliliittoa +Europa, joka osallistui Italian vuoden 2018 parlamenttivaaleihin omana listanaan. Bonino on toiminut siitä saakka senaattorina.
1990-luvun alussa Bonino johti Monikansallista radikaalipuoluetta. Italian radikaalipuolueen seuraaja Italian radikaalit perustettiin vuonna 2001. Bonino on tehnyt työtä yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien puolesta muun muassa ajamalla naisen oikeutta aborttiin ja vastustamalla kuolemanrangaistuksen käyttöä.
Toukokuussa 2008 Boninosta tuli yksi Italian senaatin varapuheenjohtajista. Hän on lisäksi toiminut muun muassa Euroopan parlamentin jäsenenä (1979–2006)[2], Euroopan komissiossa kuluttaja- ja kalastuskommissaarina (1995–1999)[3], Italian Eurooppa-asiain ja kansainvälisen kaupan ministerinä (2006–2008) sekä Italian ulkoministerinä (2013–2014).
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bonino opiskeli kieliä Bocconin yliopistossa Milanossa ja valmistui vuonna 1972.[4]
Bonino on naimaton eikä hänellä ole omia lapsia. Vuonna 1975 Bonino ilmiantoi itsensä poliisille käytyään läpi abortin, joka oli tuohon aikaan laitonta Italiassa. Hän kuitenkin toimi väliaikaisena sijaisvanhempana kahdelle lapselle. Bonino on kertonut yrittäneensä saada lasta hedelmöityshoitojen avulla tässä kuitenkaan onnistumatta.[5]
Tammikuussa 2015 Bonino ilmoitti kärsivänsä keuhkosyövästä ja saavansa siihen kemoterapiaa.[6] Saman vuoden toukokuussa hän kertoi parantuneensa.[7]
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian tasavallan ansioritarikunta (suurristi, 2015)[8]
Kunnialegioona (Ranska, komentaja, 2009)[9]
Toukokuun ritarikunta (Argentiina, suurristi, 1995)[4]
Ruhtinas Branimirin ritarikunta (Kroatia, 2002)[4]
Lisäksi Boninolle on myönnetty Asturian ruhtinaan palkinto (1998)[10] ja Pohjoinen–etelä-palkinto (1999)[11].
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Bonino ja Sandro Pertini rauhan marssilla Roomassa vuonna 1985. -
Bonino yhdysvaltalaisen virkaveljensä John Kerryn kanssa vuonna 2013. Kummatkin maansa ulkoministereitä. -
Bonino yhdessä muiden sekalaisiin ryhmiin kuuluvien senaattorien kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Senatori 2020. Senato della Repubblica. Viitattu 16.1.2020. (italiaksi)
- ↑ a b Emma Bonino. Parlamentin jäsenet. Viitattu 16.7.2017.
- ↑ Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 13. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
- ↑ a b c Emma Bonino CV emmabonino.it. Arkistoitu 29.4.2016.
- ↑ Ahrens, Kathleen (toim.): Politics, Gender and Conceptual Metaphors, s. 38–39. New York: Palgrave, 2009. ISBN 9780230245235. (englanniksi)
- ↑ Bonino says has lung tumor ANSA.it. 12.1.2015. Viitattu 9.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Bonino gets cancer all-clear ANSA.it. 21.5.2015. Viitattu 9.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Le onorificenze della Repubblica Italiana Palazzo del Quirinale. Viitattu 3.4.2021. (italiaksi)
- ↑ Ecco tutti i politici del PD (e affini) che hanno ricevuto la Legion d'Onore francese Silenzi e Falsità. 22.1.2019. Viitattu 3.4.2021. (italiaksi)
- ↑ Emma Bonino, Olayinka Koso-Thomas, Graça Machel, Fatiha Boudiaf, Rigoberta Menchú, Fatana Ishaq Gailani and Somaly Mam The Princess of Asturias Foundation. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Previous laureates of the North-South Prize North-South Centre. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (italiaksi), (englanniksi)
| ||||||||||
| ||||||||||||||
