Italian kansalaisuus
Italian kansalaisuus on laillinen suhde yksittäisen henkilön ja Italian tasavallan välillä. Maassa noudatetaan pääsääntöisesti ius sanguinis -periaatetta.
Kansalaisuuden saaminen syntymällä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syntyperäisiä Italian kansalaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden vanhemmista vähintään toinen on Italian kansalainen lapsen syntyessä. Myös sellaiset lapset saavat kansalaisuuden ius soli -periaatteella, mikäli lapsen vanhemmat ovat tuntemattomia tai eivät pysty siirtämään omaa mahdollista kansalaisuuttaan lapselle.[1]
Vuonna 2025 Italia kiristi kansalaisuuslakiaan siten, että syntyperäistä kansalaisuutta ei voi enää hakea isoisovanhempien kansalaisuuden perusteella. Nykyään vähintään yhdellä vanhemmista tai isovanhemmista pitää olla Italian kansalaisuus, minkä lisäksi henkilöltä vaaditaan italian kielen taitoa mittaavan kokeen läpäisemistä.[2]
Kansalaisuuden saaminen hakemuksella ja lateraalisopimuksen nojalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hakemuksen perusteella Italian kansalaisuuden voi saada henkilö, joka täyttää seuraavat ehdot:[3][4]
- vähintään 18-vuotias
- asunut Italiassa laillisesti vähintään 10 vuotta
- osaa tyydyttävästi italiaa
- pystyy todistamaan muiden maiden kansalaisuutensa
- nuhteettomuusvaatimus
- on maksanut 200 euron käsittelymaksun
Vaadittua oleskeluaikaa lyhennetään seuraavasti:[3][5]
- Italian kansalaisen kanssa naimisissa oleva hakija: kolme vuotta (puolittuu, mikäli parilla on yhteisiä lapsia)
- Täysi-ikäinen hakija, jonka vanhempi tai isovanhempi on Italian kansalainen: kolme vuotta
- Täysi-ikäinen hakija, jonka on adoptoinut Italian kansalainen: viisi vuotta
- Italian valtion palkkalistoilla oleva hakija: viisi vuotta
- Toisten EU-maiden kansalaiset: neljä vuotta
- Pakolaiset ja valtiottomat henkilöt: viisi vuotta
Lateraalisopimuksen mukaan kaikki sellaiset henkilöt, jotka ovat Vatikaanin kansalaisia saavat automaattisesti Italian kansalaisuuden menettäessään Vatikaanin kansalaisuuden ja mikäli henkilöllä ei ole minkään muun maan kansalaisuutta.[6]
Kaksoiskansalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italia sallii kaksoiskansalaisuuden.[7] Italian kansalaiset ovat automaattisesti myös Euroopan unionin kansalaisia.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cittadinanza 2023. Ministero dell'Interno. Viitattu 19.6.2023. (italiaksi)
- ↑ Italy slams door on people hoping to claim citizenship through great-grandparents 1.4.2025. CNN. Viitattu 26.9.2025. (englanniksi)
- 1 2 Italian citizenship 2023. Comune di Vicenza. Arkistoitu 19.6.2023. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Altre info 2023. Ministero del Lavoro e delle Politiche Sociali. Viitattu 19.6.2023. (italiaksi)
- ↑ Becoming an Italian Citizen 2023. Ministero degli Affari Esteri e della Cooperazione Internazionale. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Patti lateranensi, 11 febbraio 1929 (art. 9) 2024. The Holy See. Viitattu 26.6.2024. (italiaksi)
- ↑ FAQ | Frequently Asked Questions about Italian Dual Citizenship from IDC Italian Dual Citizenship. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
- ↑ EU citizenship 2023. European Commission. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)