Ius soli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ius soli (myös jus soli, lat. ’maaperän oikeus’) on oikeus maan kansalaisuuteen niille, jotka syntyvät maassa. Sen vastakohtana usein pidetään ius sanguinisia (latinaa "veren oikeus"). Ius solissa kansalaisuuden saavat automaattisesti kaikki maassa syntyneet ihmiset vanhempien kansalaisuudesta riippumatta, kun taas ius sanguinisissa kansalaisuuden saa automaattisesti vain, jos jompikumpi vanhemmista on maan kansalainen.

Ius solin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ius soli on pääperiaatteena muun muassa Argentiinassa, Brasiliassa, Kanadassa, Jamaikassa, Meksikossa, Pakistanissa, Uruguayssa ja Yhdysvalloissa. Yleensäkin Ius soli on erittäin yleinen käytäntö Amerikan kaksoismantereella, kun muualla päin maailmaa se on harvinaisempi. Ius solia on aikaisemmin noudatettu puhtaasti myös muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Australiassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa ja Ranskassa, mutta nykyään nämä maat vaativat sen, että edes toisella vanhemmista on pysyvä oleskelulupa maassa. Nykyään myös Saksassa on tällainen laki, mutta Saksa toteutti aikaisemmin pääperiaatteenaan ius sanguinisia, joten nykyisin Saksan voidaan sanoa lähentyneen kansalaisuusperiaatteissaan ius solia. Intia ja Malta ovat taas maita jotka aikaisemmin käyttivät kansalaisuusperiaatteenaan ius solia, mutta ovat myöhemmin siirtyneet käyttämään ius sanguinisia.

Ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ius soli johtaa kuitenkin usein käytännön ongelmiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikki laittomien siirtolaisten Yhdysvalloissa syntyneet lapset saavat maan kansalaisuuden. Tämä ongelmallisista muun muassa karkotustapauksissa. Laki mahdollistaa myös niin kutsutun "kansalaisuusshoppailun", jossa köyhien maiden asukkaat pyrkivät saamaan varakkaan maan kansalaisuuden lapselleen synnyttämällä lapsensa siellä. Tämä on yksi syy minkä takia monet teollisuusmaat ovatkin muuttaneet kansalaisuuslakejaan. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloissa on hyvin epätodennäköistä että lakia voidaan muuttaa, koska sen periaatteet on kirjattu Yhdysvaltain perustuslakiin.

Ius solia toteuttavat maat ja alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Ius soli käytössä
  Rajoitettu Ius soli käytössä
  Ius soli lakkautettu

Ilman rajoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajoitetuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuisissa maissa jotka käyttivät ennen ius solia kansalaisuusperiaatteenaan, on lakia muokattu ulkomaalaisten vanhempien osalta. Näissä maissa vaaditaan nykyisin että kansalaisuuden saamiseksi edes jommalla kummalla vanhemmalla kuuluu olla pysyvä oleskelulupa tai vanhempien maassaoloajalle on asetettu raja. Maan perässä on päivämäärä milloin lainmuutos on astunut voimaan.

  • Australian lippu Australia [27] (Australiasta syntynyt henkilö sai 20.8.1986 lähtien Australian kansalaisuuden syntymästä vain, jos vähintään yksi vanhempi on Australian kansalainen tai hänellä on pysyvä asuinpaikka tai kun hän asuu Australiassa kymmenen ensimmäisen vuoden ajalta riippumatta heidän vanhempansa kansalaisuudesta ).
  • Bahrainin lippu Bahrain: (Ulkomaalaisen isälle syntyneet lapset, joilla on voimassa oleskelulupa, jotka ovat syntyneet Bahrainissa , ovat oikeutettuja kansalaisuuteen).[28]
  • Kambodža (Vuonna 1996 Kambodža muutti lakia myöntämällä kansalaisuudeltaan ainoastaan Kambodžassa laillisesti asuville ulkomaalaisten vanhempien lapsille jotka ovat syntyneet maassa).[29]
  • Kolumbia (Kolumbiassa syntynyt lapsi on maan kansalainen, kun yksi vanhemmista on Kolumbian kansalainen tai hänellä on laillinen asuinpaikka massa).[1]
  • Dominikaanisen tasavallan lippu Dominikaaninen tasavalta (Perustuslakia muutettiin 26. tammikuuta 2010. Tarkastuksessa laajennettiin vuoden 2004 siirtolaislain määritelmää - joka jätti kansalaisuuden ulkopuolelle sellaiset henkilöt, jotka olivat syntyneet "kauttakulkumatkalla" mukaan lukien "ulkomailla asuvat" (mukaan lukien henkilöt, jolla on vankeusrangaistus ja paperittomat työntekijät).[30][31][32][33][34][35]
  • Egyptin lippu Egypti (Egyptin arabitasavallan kansalaisuuslain 4 artiklan mukaan Egyptissä syntyneet saavat kansalaisuuden syntymähetkellä, jos isä on syntynyt Egyptissä).[36]
  • Ranskan lippu Ranska: (Ranskassa syntyneet lapset (myös merentakaisilla alueiila) jotka ovat syntyneet Ranskassa ulkomaalaiselle vanhemmalle voivat hankkia automaattisesti Ranskan kansalaisuuden syntymähetkellä. Ulkomaisten vanhempien syntyneet lapset voivat pyytää kansalaisuutta riippuen heidän ikäisyydestään ja asumisajastaan).
  • Saksan lippu Saksa (Poikkeuksena syntymäoikeuden lisääntymiseen kohdistuvaan rajoittavuuteen ennen vuotta 2000 Saksalla oli kansalaisuuslaki, joka perustui kokonaan jus sanguinisiin, mutta 1. tammikuuta 2000 tai sen jälkeen syntyneet lapset, jotka eivät ole saksalaisia, saavat Saksan kansalaisuuden syntymähetkellä, jos vähintään yksi vanhempi (ja hänellä oli tämä asema vähintään kolme vuotta) ja vanhempi asui Saksassa vähintään kahdeksan vuoden ajan)
  • Kreikka (Kreikan kansalaisuuslakiin perustuvien aikaisempien ja historiallisten kansalaisuuslainsäädäntöjen lisäksi vuoden 2004 Kreikan kansalaisuuslain säännöksissä todetaan, että "Kreikan alueella syntynyt henkilö voi saada syntymästään Kreikan kansalaisuuden, jos hän ei hanki samalla ulkomaalaista kansalaisuutta tai kansalaisuus on tuntematon).[37] [38] [39]
  • Hongkong (Hongkongin suvereniteetin siirtämisestä heinäkuusta 1997 lähtien useimmat poliittiset oikeudet ja kelpoisuudet, useimpien etuuksien saamiseen myönnetään pysyvälle asukkaille kansalaisuudesta riippumatta. Vastaavasti Kiinan kansantasavallan kansalaiset, jotka eivät ole pysyviä asukkaita (kuten Manner-Kiinan ja Macaon kansalaiset), eivät ole oikeutettuja näihin oikeuksiin ja etuoikeuksiin. Peruslain mukaan kaikki alueella syntyneet Kiinan kansantasavallan kansalaiset ovat alueen pysyviä asukkaita ja heillä on oikeus oleskeluun Hongkongissa.[40][41][42]
  • Iran (Iranin siviililain 976 §: n 4 momentti mukaan Iranissa syntyneille ulkomaalaisille myönnetään kansalaisuus jos toinen tai molemmat vanhemmat itse ovat syntyneet Iranissa ).[43]
  • Irlanti ( Lakia muutettiin 1. tammikuuta 2005 siten, että vähintään yksi vanhemmista on Irlannin kansalainen; tai Britannian kansalainen; asukas, jolla on pysyvä oleskeluoikeus Irlannissa tai Pohjois-Irlannissa; tai maassa laillsesti asuva jolla on asuinpaikka, joka asuu kolmessa viimeisen neljän vuoden aikana maassa (pois lukien opiskelijat ja turvapaikanhakijat) [27]
  • Malesian lippu Malesia (Malesiassa syntynyt henkilö, joka on syntynyt 16 päivänä syyskuuta 1963 tai sen jälkeen, vähintään yhden vanhemman ollessa Malesian kansalainen tai pysyvä asuinpaikka on automaattisesti Malesian kansalainen)
  • Marokon lippu Marokko (Marokossa syntynyt henkilö, joka on syntynyt Marokossa ja jonka maahantulo on laillista, voi rekisteröityä Marokon kansalaiseksi kahden vuoden ajan ennen aikuisikää.[44])
  • Namibian lippu Namibia (Namibiassa syntynyt namibialaisiin vanhempiin tai ulkomaalaisten lapsi joka asuu Namibiassa, on automaattisesti Namibian kansalainen)
  • Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti:[27] (Uudesta-Seelannissa syntynyt henkilö voi hankkia Uudesta-Seelannin kansalaisuuden 1 . tammikuuta 2006 jälkeen vain, jos vähintään yksi vanhempi oli Uuden-Seelannin kansalainen tai pysyvä asuinpaikka massa (sisältää myös Australian kansalaisiin ) [45]
  • Portugalin lippu Portugali (Portugalissa syntynyt lapsi, jolla ei ole toisen maan kansalaisuutta, on Portugalin kansalainen. Myös ulkomaalaiset , jotka eivät ole palvelleet heidän valtioitaan syntymähetkellä, on syntynyt Portugalin kansalainen, jos henkilö ilmoittaa haluavansa olla portugalilainen ja jos toinen vanhemmista on oleskellut Portugalissa laillisesti vähintään viisi vuotta syntymähetkellä).[46]
  • Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka:[27] (Etelä-Afrikasta Etelä-Afrikan kansalaisille tai pysyvästi asuville henkilöille myönnetään automaattisesti Etelä-Afrikan kansalaisuudesta 6.10.1995 lähtien).
  • Espanjan lippu Espanja (Espanjassa ulkomaalaisille vanhemmille syntynyt lapsi voi hankkia Espanjan kansalaisuuden (jus soli), jos kummallakin vanhemmalla on pysyvä asuinpaikka ja laillinen kotipaikka Espanjassa lapsen syntymähetkellä)
  • Sudanin lippu Sudan (Ennen 1994 syntynyt henkilö saa Sudanin kansalaisuuden syntymähetkellä, jos hänen isänsä syntyi Sudanissa. Jos hänen isänsä ei syntynyt Sudanissa, hän voi pyytää ministeriöltä Sudanin kansalaisuutta).[47][48]
  • Thaimaan lippu Thaimaa (Thaimaa sovelsi puhdasta jus soli -järjestelmää ennen vuotta 1972. Burmasta tuleva laittoman maahanmuuton vuoksi kansalaisuutta koskeva lakia muutettiin siten, että molemmat vanhemmat asuisivat laillisesti ja asuivat Thaimaahan vähintään viisi vuotta, jotta heille myönnettäisiin Thaimaan kansalaisuus .[49][50] Lisäksi jus soli -jäsenyydestä peräisin oleva Thaimaan kansalaisuus voi olla Thaimaan kansalaisuuden poissulkemista erilaisissa olosuhteissa (kuten ulkomailla asuvien), mikä ei koske ihmisiä, joilla on Thaimaan kansalaisuus jus sanguinisin vuoksi).[51]
  • Tunisian lippu Tunisia (Tunisiassa syntyneet henkilöt ovat syntymä hetkellä kansalaisia, jos heidän isänsä ja isoisä ovat syntyneet Tunisiassa. Lisäksi henkilön on ilmoitettava, ennen kuin hän tulee aikuiseksi (20 vuotta), että hän haluaa olla Tunisian kansalainen) .[52]
  • Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia (1.1.1983 lähtien vähintään yhden vanhemman on oltava Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen tai hänen on oltava laillisesti maassa tai lapsen 10. vuosipäivänä riippumatta heidän kansalaisuudesta)

Ius solista luopuneet valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä maat ovat aikaisemmin käyttäneet kansalaisuusperiaatteenaan ius solia, mutta vaativat nykyisin että edes toisella vanhemmista on maan kansalaisuus. Maan perässä on päivämäärä milloin lainmuutos on astunut voimaan.

  • Intia ( Muutettu jus solia 3. joulukuuta 2004 laittoman maahanmuuton torjumiseksi naapurimaasta Bangladeshista. Jus solista oli jo asteittain luovuttu Intiassa vuodesta 1987 lähtien.[53])
  • Maltan lippu Malta ( Muutti kansalaisuusperiaatetta jus sanguineksi 1. elokuuta 1989, koska se myös rajoitti oikeuden moninkertaiseen kansalaisuuteen)[54]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Katherine Culliton-Gonzalez, Born in the Americas: Birthright Citizenship and Human Rights, Harvard Human Rights Journal (2012), Vol. 25, pp. 135-36.
  2. Constitution of Antigua and Barbuda: CHAPTER VIII CITIZENSHIP | PERSONS WHO AUTOMATICALLY BECOME CITIZENS AFTER COMMENCEMENT OF THIS CONSTITUTION | Section 113
  3. Constitution of Barbados: CHAPTER II CITIZENSHIP Persons born in Barbados after 29 November 1966: Section 4:
  4. It is the Department's view that the legislation should be amended to stipulate that (as in the United Kingdom and the Bahamas) children born in Barbados will not be deemed to be citizens of Barbados, unless at least one parent at the time of the birth, has permanent status in Barbados. In addition persons born in Barbados should not be deemed to be citizens where the parents are residing illegally in Barbados. (PDF) foreign.gov.bb. Viitattu 23 February 2017.
  5. Constitution of Belize: PART III Citizenship, section 24 '
  6. Article 12a of the Federal Constitution (translated) says that Brazilians include Neoconstitucionalismo – Análise histórica JusBrasil. ”a) os nascidos na República Federativa do Brasil, ainda que de pais estrangeiros, desde que estes não estejam a serviço de seu paí”
  7. Legislationline legislationline.org. Viitattu 23 February 2017.
  8. CODE DE LA NATIONALITE - ORDONNANCE No. 33/PG.-INT. - DU 14 AOUT 1962 - PORTANT CODE DE LA NATIONALITE TCHADIENNE « de la nationalité d'origine - CHAPITRE II - Art. 12 -
  9. Manby, B. (2012). Citizenship Law in Africa: A Comparative Study. Open Society Foundations, 36. ISBN 978-1-936133-29-1. Viitattu 13 February 2018. 
  10. CODE DE LA NATIONALITE - ORDONNANCE No. 33/PG.-INT. - DU 14 AOUT 1962 - PORTANT CODE DE LA NATIONALITE TCHADIENNE
  11. Constitution of the Republic of Chile, chap. II, art. 10, par. 1 (Spanish text; English version without recent changes)
  12. The Constitution of Costa Rica: Title II ARTICLE 13: of twenty-five..."
  13. The Constitution of the Commonwealth of Dominica Chapter VII Citizenship 98
  14. Fiji Constitution: chapter 3, Section 10 Citizenship by birth:
  15. Constitution of Jamaica Chapter II Citizenship 3B.-(1):
  16. The Constitution of Lesotho, chap. IV, sec. 38 | CHAPTER IV CITIZENSHIP: 38.
  17. CONSTITUCIÓN POLÍTICA DE LOS ESTADOS UNIDOS MEXICANOS )
  18. Faryal Nazir, Section 3.1.1 in Report on Citizenship Law: Pakistan,
  19. UN Refugee Agency: Pakistan Citizenship Act, 1951 Section 4. Citizenship by birth:
  20. CONSTITUCIÓN POLÍTICA DE LA REPÚBLICA DE PANAMÁ DE 1972, REFORMADA POR LOS ACTOS REFORMATORIOS DE 1978, Y POR EL ACTO CONSTITUCIONAL DE 1983 – TITULO II: NACIONALIDAD Y EXTRANJERIA: ARTICULO 8.
  21. s:Constitution of the Republic of Trinidad and Tobago/Chapter 2
  22. Constitution of Tuvalu Part III Section 45. Citizenship by birth:
  23. America's Founding Documents | National Archives archives.gov. 12 October 2016. Viitattu 23 February 2017.
  24. Ryan, John M.. "Letters: U.S. citizenship", Silver City Sun-News, 27 August 2009. Luettu 6 September 2009. 
  25. Uruguay: Whether a person who obtained Uruguan citizenship because her father was a citizen of Uruguay, can bring a dependent child to Uruguay; the status of the child in Uruguay, (Uruguay 1996, Art. 74)"
  26. Constitution of Venezuela (English translation) Chapter II, Nationality and Citizenship, Section One: Nationality, Article 32: Are Venezuelans* by birth: (1) Any person who was born within the territory of the Republic.
  27. a b c d Mancini, JoAnne (September 2008). "'Citizenship Matters': Lessons from the Irish citizenship referendum". American Quarterly 60 (3): 575–599. American Quarterly. doi:10.1353/aq.0.0034. 
  28. Part one of Bahraini citizenship refworld.org. Viitattu 12 March 2015.
  29. title Law on Nationality of 20 August 1996 (unofficial translation)published by the United Nations High Commission for Refugees CHAPTER II KHMER NATIONALITY/CITIZENSHIP BY BIRTH
  30. The Constitution and the Right to Nationality in the Dominican Republic – Human Rights Brief Human Rights Brief hrbrief.org. 29 October 2010. Viitattu 23 February 2017.
  31. A Crisis of Nationality: Dominicans of Haitian Descent (PDF) opensocietyfoundations.org. October 2013. Viitattu 23 February 2017.
  32. "Dominican Republic To End Citizenship Of Those Whose Parents Entered Illegally", Huffington Post, 27 September 2013. 
  33. "A storm in Hispaniola", The Economist, 7 December 2013. 
  34. Inventario extranjeros Registro Civil RD 1929 – 2007 by Junta Central Electoral (JCE) issuu.com. 7 November 2013. Viitattu 23 February 2017.
  35. immigrationplan domrep.org. Viitattu 23 February 2017.
  36. [1]
  37. Greek Nationality Code (Law 3284 of 2004) et.gr. Viitattu 23 February 2017.
  38. Law 4332 of 2015
  39. Athens Macedonian News Agency: News in English, 16-07-04 hri.org. 4 July 2016. Viitattu 23 February 2017.
  40. Chen, Albert H. Y. (2011). "The Rule of Law under 'One Country, Two Systems': The Case of Hong Kong 1997–2010". National Taiwan University Law Review 6 (1): 269–299. Viitattu 4 October 2011. 
  41. "Babies Born in Hong Kong to Mainland Women", September 2011. Luettu 4 October 2011. Archived from the original on 25 November 2011. 
  42. "內地來港產子數目5年急增25倍 香港擬收緊綜援", 10 March 2008. Luettu 5 October 2011. Archived from the original on 18 January 2012. 
  43. Civil Code of Iran (last amended 1985) United Nations High Commission for Refugees. Viitattu 23 June 2012.
  44. الاستقبال-الأجانب في المغرب-الأجانب المقيمون-اكتساب الجنسية المغربية service-public.ma. Viitattu 23 February 2017.
  45. 1000 kids face deportation or being orphaned for breaching New Zealand visa rules visabureau.com. 7 October 2011. Viitattu 23 February 2017.
  46. Portuguese Nationality Act : Law 37/81, of 3 October : Consolidated version, as amended by Organic Law 2/2006, of 17 April (PDF) eudo-citizenship.eu. Viitattu 23 February 2017.
  47. The Sudanese Nationality Act 1994 and Sudanese Nationality Act (Amendment) 2011 (English Translation) (PDF) refworld.org. Viitattu 23 February 2017.
  48. [2]
  49. Thailand Office of the Solicitor General. Viitattu 22 June 2012.
  50. Yang, Bryant (2009). "Life and Death Away from the Golden Land: The Plight of Burmese Migrant Workers in Thailand". Thailand Law Journal 12 (1). Viitattu 22 June 2012. 
  51. "Amendments to the Nationality Act 2008" (27 February 2008). Government Gazette of Thailand 125. Viitattu 22 June 2012. 
  52. 1 -لمن يمكن إسناد الجنسية التونسية باعتبارها جنسية (PDF) e-justice.tn. Viitattu 23 February 2017.
  53. Sadiq, Kamal (2008). Paper Citizens: How Illegal Immigrants Acquire Citizenship in Developing Countries. Oxford University Press, 10. ISBN 978-0-19-537122-2. 
  54. Bauböck, Rainer (2007). Citizenship policies in the new Europe. Amsterdam University Press, 247. ISBN 978-90-5356-922-1.