Ius sanguinis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ius sanguinis (/ jus saŋguinis /, latinaksi [juːs ˈsaŋɡwɪnɪs]; latinaa, suom. "veren oikeus") on syntyperäinen oikeus tietyn maan kansalaisuuteen niille, joiden vanhemmat ovat kyseisen maan kansalaisia. Sen vastakohtana pidetään usein ius solia (latinaa, suom. "maaperän oikeus"). Ius solissa kansalaisuuden saavat automaattisesti kaikki maassa syntyneet ihmiset vanhempien kansalaisuudesta riippumatta. Ius sanguinisissa kansalaisuuden saa automaattisesti vain, jos jompikumpi vanhemmista on maan kansalainen.

Ius sanguinis on kansalaisuuden pääperusteena niin Suomessa kuin suurimmassa osassa Euroopan maita, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa pääperusteena on ius soli. Monien maiden kansalaisuuslaeissa on kuitenkin nykyään vaikutteita kummastakin periaatteesta: tällaisia maita ovat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Kreikka, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja nykyisin myös Saksa.

Koska ius sanguinissa oikeus kansalaisuuteen perustuu veren kautta, monissa periaatetta noudattavassa maassa on paluumuuttolaki eli Lex sanguinis, joka mahdollistaa kansalaisuuden saannin monenkin polven siirtolaisille, kuten Saksassa Volgan saksalaisille, Israelissa kaikille juutalaisille tai Suomessa inkerinsuomalaisille. Sen lisäksi paluumuuttolaki on muun muassa Unkarissa, Armeniassa, Azerbaidžanissa, Venäjällä ja Japanissa.

Valtiot joissa Jus sanguinis on käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiot joissa Lex sanguinis on käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Acquisition of citizenship cic.gc.ca. 25.7.2013. (englanniksi)
  2. Dans quels cas un enfant est-il Français ? service-public.fr. (ranskaksi)
  3. Nationality Law: Article 976 Iran Data Portal. Viitattu 6 October 2015.
  4. "Tokyo court upholds deportation order for Thai teenager born and raised in Japan". Luettu 6 December 2016. 
  5. Constitution of Poland
  6. Emigrantom z 1968 roku zostaną zwrócone obywatelstwa Wprost. 4 March 2008. Viitattu 6 October 2015. (puolaksi)
  7. "Das Einbürgerungs-Protokoll: Diese 92 Fragen musste Funda Yilmaz beantworten", az Aargauer Zeitung. ((saksaksi)) 
  8. agencies, swissinfo.ch and. "Decision to deny citizenship to Turkish woman reversed", SWI swissinfo.ch. ((englanniksi)) 
  9. "Swiss vote for relaxed citizenship laws", BBC News, 2017-02-12. ((englanniksi)) 
  10. Federal Decree on the Simplified Naturalisation of Third-Generation Immigrants admin.ch. (englanniksi)
  11. Acquisition of U.S. Citizenship by a Child Born Abroad travel.state.gov. Viitattu 19 March 2018.
  12. Constitution of the Republic of Armenia International Constitutional Law Project. 5 July 1995. Viitattu 6 October 2015.
  13. Tannenbaum, Jessie (2009-05-01). "Analysis of the Aliens and Nationality Law of the Republic of Liberia". 
  14. Constitution of Lithuania: Article 32(4) International Constitutional Law Project. 25 October 1992. Viitattu 6 October 2015.
  15. https://www.scribd.com/doc/188517608/The-1982-Burmese-Nationality-Law-Myanmar-Version
  16. Welcome home, 500 years later: Spain offers citizenship to Sephardic Jews latimes.com.