Émile Combes

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Émile Combes, ajankohta tuntematon.

Justin Louis Émile Combes (6. syyskuuta 1835 Roquecourbe25. toukokuuta 1921 Pons)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1902–1905. Hänen hallituksensa merkittävin aikaansaannos oli kirkon ja valtion erottaminen vuonna 1905.

Combes opiskeli nuorena pappisseminaarissa ja julkaisi vuonna 1860 väitöskirjansa La Psychologie de saint Thomas d’Acquin (Tuomas Akvinolaisen psykologia). Hän kuitenkin hylkäsi kirkon ennen pappisvihkimystään ja siirtyi opiskelemaan lääketiedettä. Hänet valittiin vuonna 1875 Ponsin kaupungin pormestariksi. Combes valittiin senaattiin vuonna 1885 Charente-Inférieuren departementista ja liittyi kirkonvastaisuudestaan tunnettuun radikaalipuolueeseen. Hän toimi opetusministerinä Léon Bourgeoisin hallituksessa 1895–1896 ja tuki myöhemmin pääministeri Waldeck-Rousseaun hallitusta.[1]

Vuonna 1902 Combesista tuli Waldeck-Rousseaun seuraaja pääministerinä. Dreyfus-jutun vaikutukset politiikassa kannustivat uutta hallitusta sekulaariin politiikkaan. Se sääti lait, joilla lähes kaikki uskonnolliset sääntökunnat lakkautettiin Ranskassa ja katolisen kirkon julkiset tehtävät varsinkin kansanopetuksessa poistettiin. Seurauksena oli Ranskan ja Vatikaanin välisten diplomaattisuhteiden katkeaminen. Combes kirjoitti hallituksensa linjauksia puolustaneet teokset Une Campagne laïque (1904) ja Une Deuxième Campagne laïque (1905). Hänen politiikkansa huipentui joulukuussa 1905 hyväksyttyyn lakiin kirkon ja valtion erottamisesta, joskin siinä vaiheessa hän ei enää ollut itse pääministerinä.[1]

Combesin hallitus kaatui affaire des fiches de délation (”ilmiantolappujen tapaus”) -nimellä tunnettuun skandaaliin, kun paljastui että kirkonvastaisena tunnettu sotaministeri, kenraali Louis André oli hankkinut vapaamuurariryhmiltä ilmiantoja taantumuksellisiksi ja katolisiksi epäillyistä armeijan upseereista. Combes kuitenkin pysyi arvostettuna tasavaltalaisten keskuudessa ja lokakuussa 1915 hänet kutsuttiin korkeasta iästään huolimatta salkuttomaksi ministeriksi Aristide Briandin hallitukseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Émile Combes (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]