William Henry Waddington

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Henry Waddington.

William Henry Waddington (11. joulukuuta 1826 Saint-Rémy-sur-Avre12. tammikuuta 1894 Pariisi)[1] oli ranskalainen muinaishistorian tutkija, diplomaatti ja poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuonna 1879.

Waddingtonin isä oli englantilainen tehtailija, joka oli muuttanut Ranskaan vuonna 1780. Waddington kävi koulunsa Ranskassa ja Englannissa, opiskellen viimeksi Cambridgen Trinity Collegessa. Hän matkusti itäisen Välimeren alueella, julkaisi tutkimuksia antiikin Roomasta sekä muinaisesta Lähi-idästä ja hänet valittiin Académie des Inscriptions et Belles-Lettres -akatemiaan vuonna 1865. Waddingon valittiin kolmannella yrittämällä Ranskan edustajainkamariin vuonna 1871 ja senaattiin 1876. Hän toimi lyhytaikaisesti opetusministerinä toukokuussa 1873 sekä maaliskuusta 1876 toukokuuhun 1877. Joulukuussa 1877 hänet nimitettiin ulkoministeriksi ja hän edusti Ranskaa Berliinin kongressissa 1878.[1]

Maltilliset tasavaltalaiset vahvistivat Ranskassa asemiaan tammikuun 1879 parlamenttivaaleissa ja uudeksi presidentiksi valittu Jules Grévy nimitti Waddingtonin pääministeriksi seuraavassa kuussa. Waddington valikoitui ilmeisesti varovaisuutensa ja värittömyytensä vuoksi. Hän säilytti myös ulkoministerin paikkansa ja keskittyi enemmän Ranskan ulkosuhteisiin kuin hallituksen johtamiseen. Opetusministeri Jules Ferryn pyrkimykset vähentää katolisen kirkon vaikutusvaltaa kouluissa johtivat Waddingtonin hallituksen kaatumiseen joulukuussa 1879. Waddington oli myöhemmin Ranskan lähettiläänä Lontoossa 1883–1893 ja hoiti vuonna 1884 Egyptin asemasta maiden välillä käytyjä neuvotteluita. Hän putosi senaatista vuoden 1893 vaaleissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helmuth Rogge: William Henry Waddington (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]