Laurent Fabius

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laurent Fabius
Fabius 4 février 2013.jpg
Ranskan pääministeri
17. heinäkuuta 198420. maaliskuuta 1986
Presidentti François Mitterrand
Edeltäjä Pierre Mauroy
Seuraaja Jacques Chirac
Ranskan ulkoministeri
16. toukokuuta 2012 – 11. helmikuuta 2016
Edeltäjä Alain Juppé
Seuraaja Jean-Marc Ayrault
Tiedot
Syntynyt 20. elokuuta 1946 (ikä 70)
Pariisi
Puolue Sosialistinen puolue
Puoliso Françoise Castro

Laurent Fabius O.Q. (s. 20. elokuuta 1946 Pariisi) on ranskalainen sosialistipuolueen poliitikko. Hän oli maan pääministeri 17. heinäkuuta 1984 – 20. maaliskuuta 1986. Vuonna 2012 Fabius valittiin ulkoministeriksi Jean-Marc Ayrault’n hallitukseen.[1] Hän jatkoi tehtävässä myös Manuel Vallsin hallituksessa vuonna 2014. Fabius siirtyi ulkoministerin tehtävästä perustuslakineuvoston jäseneksi helmikuussa 2016.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fabius on kotoisin Pariisista ja on varakkaan juutalaisen taidekauppiaan, André Fabiuksen poika. Hänen äitinsä oli yhdysvaltalainen Louise Mortimer, joka oli maallinen katolilainen. Fabius opiskeli Institut d'études politiques de Paris’ssa ja Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration), minkä jälkeen ryhtyi Conseil d'Étatin auditoijaksi. Vuonna 1978 hänet valittiin Ranskan kansalliskokoukseen Seine-Maritimesta sosialistipuolueen edustajana.

Kun François Mitterrand valittiin presidentiksi vuonna 1981, Fabius nimitettiin budjetista vastaavaksi ministeriksi. Vuodesta 1983 hän oli teollisuusministeri ja 1984 pääministeri. Pääministeriksi tullessaan hän oli vain 37-vuotias ja viidennen tasavallan nuorin pääministeri. Fabius ajoi markkinatalouden hyväksyvää sosialismia, Euroopan yhdentymistä ja uudistuksia. Kun sosialistipuolue hävisi vaalit 1986, hän erosi.

Fabius nähtiin Lionel Jospinin kilpailijana Mitterrandin manttelinperijäksi. Hän ei päässyt puolueen johtoon 1988 eikä 1990 Mitterrandin tuesta huolimatta. Hänet nimitettiin 1988 kuitenkin kansalliskokouksen puhemieheksi (1988–1992) ja valittiin Euroopan parlamenttiin 1989–1992. Vuonna 1992 hänestä tuli viimein puoluejohtaja, mutta hän erosi 1993 katastrofaalisen vaalitappion jälkeen.

Fabius palasi kansalliskokouksen puhemieheksi 1997–2000 ja talous- ja teollisuusministeriksi 2000–2002. Myöhemmin Fabius on muuttanut politiikkaansa vasemmistolaisemmaksi ja euroskeptiseksi.lähde? Vuonna 2006 Fabius oli ehdolla sosialistipuolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2007 vaaleihin. Fabius kuitenkin hävisi sekä Dominique Strauss-Kahnille että puolueen ehdokkaaksi valitulle Ségolène Royalille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ranskan uusi hallitus nimitettiin Yle Uutiset. 16.5.2012. Viitattu 2.4.2014.
  2. Berg, Antti & Liimatainen, Karoliina: Hollande kierrättää taas Ranskan ministereitä – uudeksi ulkoministeriksi nousee Jean-Marc Ayrault HS.fi. 11.2.2016. Viitattu 15.4.2017.