Cahokia

Cahokia

Muinainen kaupunki ja nykyinen Unescon maailmanperintökohde.

Sijainti	Illinoisin alueella Yhdysvalloissa Yhdysvallat ja Ramey state (en) (käännä suomeksi)
Lähin kaupunki	Coillinsville
Pinta-ala	8,9 km²
Asukasluku	20 000 (1100)

Hallinto

Tyyppi	Arkeologinen kohde, Illinoisin osavaltionpuisto, muinaiskaupunki
Perustettu	1050
Luokitus	National Historic Landmark Yhdysvalloissa (19. heinäkuuta 1964), National Register of Historic Places -luetteloitu kohde (d) (15. lokakuuta 1966)
Hallinto	Illinois National preservation Agency

Cahokia oli muinainen intiaanien kaupunki Yhdysvalloissa, Illinoisin osavaltiossa St. Louisin kaupungin lähellä. Siellä oli temppelikumpuja, jotka toivat mieleen Mesoamerikan pyramidit. Näin ollen uskotaan, että Cahokiaa hallitsi papistoon kytkeytynyt ylimystö, jonka ohjauksessa kumpujen huipulla uhrattiin ihmisiä. Cahokia oli myös oman aikakautensa suurimpia metropoleja, ja sen väkiluvun on arveltu olleen vuosina 1050–1150 vähintään 20 000, mahdollisesti jopa 50 000. Kaupungin väestön nopea kasvu kääntyi jyrkkään laskuun 1200-luvun aikana. Yhtenä todennäköisena syynä tähän ovat olleet luonnonkatastrofit ja Cahokian metsät tuhonneen arkkitehtuurin lyhytnäköisyys.

Cahokian synty ja kukoistus

Cahokian muinaiskulttuurista ei ole olemassa kirjallisia todisteita, vaan kaikki tieto perustuu arkeologisiin tutkimuksiin ja niissä tehtyihin löytöihin. Cahokian ensimmäisen asutuksen uskotaan alkaneen vuoden 650 vaiheilla ja liittyvän myöhäiseen metsämaan perinteeseen (engl. Late Woodland Tradition). Kumpuja alettiin rakentaa mahdollisesti vuonna 1050, ja niitä rakentanut muinaiskansa tunnetaan historiassa kummunrakentajien nimellä. Yksinomaan Cahokian alueelle rakennettiin yli sata kumpua, jotka kohosivat tasaisesta maastosta monumentaalisina maamerkkeinä kunnioituksena maailmankaikkeutta kohtaan.

Taiteilijan näkemys muinaisesta Mississipin korkeakulttuurista. Kuvan kaupunki kumpuineen ja niiden päällä olevine rakennuksineen vastaa Cahokiasta saatuja arkeologisia tutkimustuloksia.

Mississippin kulttuuriin liittyvä Cahokia oli alueen tärkein uskonnollin keskus. Talot oli rakennettu riviin suuren torin ympärille, ja kaupungin laidoilla levisi laajoja peltoalueita sekä useita kyliä. Cahokian ylhäisön ylelliset asunnot olivat kaupungin seremoniakeskusta ympäröivillä kukkuloilla ja työväestön vaatimattomat asunnot puolestaan kauempana keskustasta. Laitakaupunki oli joka suuntaan yltävä rakennusten, kumpujen ja pienten torien muodostama kokonaisuus. Cahokian länsirajalta erkani haja-asutus, joka kumpuineen ylsi nykyisen St. Louisin itäosiin.

Pitääkseen kaupungin nopeasti kasvavan väestön kurissa Cahokian eliitti kehitti luokkajaon, jossa ylimpään arvoasteikkoon kuuluvat ylimykset kontrolloivat alempia luokkia, huolehtivat kaupungin hallinnosta, valvoivat viljelyksiä ja kokosivat työvoimaa rakennushankkeisiin. Cahokian kummunrakentajien pääarkkitehti halusi jättää tunnusomaisen merkkinsä jälkipolville ja rakennutti osan kummuista neliöpohjaisiksi pyramidin tavoin muotoilluiksi monitasoisiksi rakennelmiksi. Malli on tuttu muinaisesta Egyptistä. Merkillepantavaa on myös, että monet Cahokian tunnusomaisista piirteistä muistuttavat Meksikon ja Keski-Amerikan vanhan sivilisaation kulttuuria.

Kaupankäynti ympäristön kansojen kanssa oli vilkasta. Suurilta järviltä kuljetettiin paljon kuparia, joka oli tärkeä tuote. Kiiltävää muskoriittimineraalia, joka tunnetaan paremmin kissankultana tuotiin Appalakeilta ja laavakivi, jota on löytynyt kaivauksissa, on peräisin Kalliovuorilta asti. Monet tutkijat uskovat Kanadan Albertassa sijainneen biisonien teurastuspaikan Head-Smashed-inin olleen eräänlainen liha- ja nahkatuotteiden kauppakeskus, joka oli yhteydessä Cahokian kauppaverkostoon. Kaikkein kauempaa tulivat kuitenkin merisimpukat ja barrakudan leukaluut, jotka on jäljitetty Meksikonlahdelle. Tämä kertoo kauppaverkoston laajuudesta. Cahokiaan johtikin monia maa- ja vesireittejä. Rahaa tai siihen verrattavaa valuuttaa ei ollut käytössä, mutta lahjoja vaihdettiin puolin ja toisin. Se oli hyödyllinen tapa tukahduttaa jännitteitä ja ylläpitää rauhaa heimojen välillä. Cahokian sisällä anteliaisuus lisäsi arvovaltaa. Lahjalla saatettiin ostaa myös alamaisen uskollisuus.

Hedelmällisen maaperän vaikutuksesta Cahokia kasvoi nopeasti Mississippi-, Missouri- ja Illinoisjokien yhtymäkohdassa. Maissinviljelyn uskotaan olleen kaupankäynnin ohella paikallisten asukkaiden pääelinkeino. Muita maanviljelystuotteita olivat tupakka, ohra, hirssi, kurpitsa, mustakoiso, pihatatar, auringonkukka ja papu.

Kummut

Piirros Munkkien kummusta vuodelta 1907. Kumpu nimettiin 1700-luvulla ranskalaisten munkkien rakentaessa kappelin sen länsireunalle.

Suurin Cahokian kummuista on Monks Mound, Munkkien kumpu, jonka pohja on 316 metriä pitkä ja 241 metriä leveä. Kummun korkeus on 30,5 metriä, ja se on Pohjois-Amerikan suurin tunnettu esihistoriallinen keinotekoinen maakumpu.

Kaivausten mukaan kummun huipulla oli aikoinaan puinen temppeli tai päällikön palatsi. Kummun eräällä sivulla oli laajennettu alataso eräänlaiseksi näyttämöksi ja seremoniakeskukseksi papeille, jotka hengellisissä menoissaan raottivat uskonnollisten salaisuuksiensa verhoa lukuisille katsojille. Hyvin lähellä kumpua oli puisista pylväistä koottu kehä, jota kutsutaan nimellä "Woodhenge", koska pylväitten asettelu tuo mieleen muinaisenglantilaisen Stonehengen kiviympyrän. Kaupungin johtajat tai astrologit havainnollistivat väestölle paaluympyrän avulla, miten he saivat yhteyden aurinkoon tai johonkin suureen tuntemattomaan voimaan. Paalut osoittivat kalenterin tavoin auringonnousut kesä- ja talvipäivänseisauksien sekä kevät- ja syyspäiväntasauksien aikaan.

Puisista pylväistä uudelleen pystytetty Woodhedge.

Uudelleen rakennettu paaluvarustus.

Munkkien kumpua ja Cahokian ydinkeskustaa ympäröi paaluvarustus, jonka rakentaminen on tapahtunut vähintään neljänä eri aikakautena. 3,6 kilometriä pitkään varustukseen kuului useita vartiotorneja, jotka on rakennettu kolmeen kertaan uudelleen. Rakennelma oli päällystetty savella mahdollisen tulipalon varalle. Kuuden metrin korkuinen paalutus on puolustuksen lisäksi todennäköisesti toiminut sosiaalisena sulkuporttina eliitin ja tavallisen väestön välillä.

Cahokiasta on löydetty yli 120 maakumpua, joiden päälle on muinoin rakennettu sekä temppeleitä että ylimystön asuntoja. Maakumpujen alta on kaivettu esiin myös hautoja, joukossa useiden kymmenien nuorten naisten joukkohauta. Lisäksi on löydetty selviä merkkejä keinotekoisista järvistä tai vesialtaista. Kumpujen kätköistä on paljastunut myös taide-esineitä, saviruukkuja, hiilipiirroksia ja "Lintumiehen" muistolevy", josta on tullut eräs Munkkien kummun symboleista. Siitä, miksi muinaiset intiaanit kaiversivat kuvia pieniin litteisiin hiekkakiviin, on esitetty monia eri teorioita. Erään version mukaan laatassa oleva kuva toimi kantajansa passina matkustettaessa paikasta toiseen. Siitä oli luettavissa omistajan asema ja auktoriteetti.

Uskonto

Cahokialaisten uskonnosta ei tiedetä paljon. Heidän on kuitenkin todettu palvoneen mesoamerikkalaisia jumalia, joista tärkein oli yltäkylläisen sadon tuoja aurinko. Heidän uskontonsa oli täynnä symbolismia. Se kuvastuu Cahokiasta ylös kaivetuissa taide-esineissä, joissa esiintyy auringonsäteiden ja lintujen lisäksi lukuisia myyttisiä olentoja. Cahokialaisten maailmassa on uskottu olleen kaksi suurta vastakkaista voimaa: pimeys ja valo. Valon ylhäältä tuleva maailma oli luotettava ja tasaisen rauhallinen, pimeyden voimien alhaalta tulevan maailman ollessa epäluotettava ja kaoottinen. Munkkien kumpu yhdisti nämä maailmat. Se muodosti kosmisen portaikon maanalaisen ja taivaallisen maailman välille ja yhdisti nämä maanpäälliseen maailmaan. Cahokialaiset uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään. Kunnioitetuimmat kaupungin asukkaat haudattiin hautakumpujen huipulle monien lahjojen ja arvotavaroiden kera.

Cahokialaiseen uskontoon kuuluivat ihmisuhrit. Tämä asia tuli julki, kun erään hallitsijan haudan alapuolelta löytyneet nuorten naisten luurangot lähetettiin tutkittaviksi. Oikeuslääketieteelliset tutkimukset osoittivat, ettei yksikään haudan 53 naisesta ollut synnyttänyt. Arkeologien mukaan naiset olivat neitsyitä, jotka oli uhrattu täydentämään kuolleen valtiaan tuonpuoleista elämää.

Vapaa-aika

Taiteilijan näkemys Chunkey-pelaajasta.

Monet vapaa-ajan harrastukset muodostivat osan Cahokian rikkaasta kulttuurista. Tanssit, musiikki ja laulu kuuluivat olennaisesti kaupunkilaisten huveihin. Esiin kaivettu suuri kenttä on hengellisten seremonioiden ja rituaalien ohella uskottu toimineen myös erilaisten joukkuepelien kenttänä. Myös taitoa vaativat pelit miellyttivät cahokialaisia. Suosituin ja arvostetuin urheilulaji oli chunkey. Siihen tarvittiin kiekkomainen kivi ja muutama keihäs tai seiväs. Avustajan vierittäessä kiveä pitkin kenttää yritti kaksi kilpailijaa kerrallaan heittää keihäänsä mahdollisimman lähelle sitä paikkaa, johon kivi pysähtyisi. Chunkeyn pelaamisen on todettu kuuluneen varhaiseen Mississipin kulttuuriin, ja myöhempinä aikoina peli oli yleinen ajanviete useiden intiaanikansojen keskuudessa läntisiä tasankoja myöten. Siitä oli monia muunnelmia, ja se tunnettiin useilla eri nimillä.

Mitä Cahokiassa tapahtui?

Cahokian kaupunki ja sen ympäristö autioituivat äkillisesti ennen vuotta 1400 tuntemattomasta syystä. Syitä ovat saattaneet olla sodat, kulkutaudit, peltojen sadon väheneminen tai vieraan kansan hyökkäys seudulle. Eräiden tutkijoiden mukaan kummunrakentajat olivat jääneet idästä ja lännestä työntyvien sotaisten intiaanikansojen jalkoihin ja paenneet etelään. Samoilta ajoilta arkeologit ovat löytäneet merkkejä sotien lisääntymisestä koko Mississippin kulttuurin alueelta.

Mahdollista on myös punataudin ja tuberkuloosin kaltaisten tautien leviäminen Cahokiaan epidemian tavoin. Kaupungin terveydenhoitojärjestelmä tuskin oli kovinkaan kehittynyt. Vuoden 1250 paikkeilla maapalloa ravistellut pieni jääkausi on niin ikään saattanut vahingoittaa Cahokiaa ja sen ympäristöä kylmentämällä ilmastoa. Ilmastonmuutokset lyhensivät kesien pituutta ja aiemmin ylijäämää tuottaneet sadot pienenivät hyvin merkittävästi.

Myös paaluaidan rakentaminen kaupungin keskustan ympärille on saattanut epäsuorasti olla yhtenä syynä Cahokian tuhoon. Kun kaupungin ympäriltä kaadettiin kymmeniä tuhansia puita aidan rakentamiseksi, monet kasvit ja eläimet menettivät elintilaansa. Puiden juuret eivät sitoneet enää maata, ja tuloksena oli eroosion nopea lisääntyminen. Cahokialaisten itse aiheuttama muutos kaupunkinsa ympäristössä saattoi käydä heille kohtalokkaaksi. Saaliseläimet kuten peurat kaikkosivat kaukaisemmille alueille, ja joet ja purot liettyivät. Cahokialaisten luurankoja tutkittaessa on pantu merkille, että he olivat joutuneet turvautumaan varsin yksipuoliseen ravintoon, maissiin. Lihan syönnin väheneminen kertoo riistan niukkuudesta.

Joskus 1200-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Cahokiaa ravisutti maanjäristys. Munkkien kummun vasen sivu sortui kokonaan, ja monet puusta ja rappauslaastista tehdyt rakennelmat luhistuivat. Uuneista levisi tulipalo, jossa paloi osa Cahokiaa, ja maanjäristyksessä vapautuneet vesimassat tulvivat kaupunkiin aiheuttaen pienois-tsunamin.

Dioraama Cahokiasta. Nuori nainen arkisissa askareissaan hienontamassa maissia.

Cahokian hallitsijat pyrkivät korjaamaan vahingot turvautumalla asiantuntijoiden apuun ja kaupungin tuhoutuneen osan uudelleenrakentamiseen. Tulvat olivat kuitenkin ehtineet synnyttää uusia kanavia. Ratkaisut ongelmiin, kuten pengerretyt kukkuloiden rinteet, padotut joet, ja vieläpä Cahokian siirtäminen, eivät kasvattaneet kaupunkia enää entisiin mittoihinsa. Onkin mahdollista, että cahokialaiset näkivät ruohon vihreämpänä oman kaupunkinsa ulkopuolella. Talojen tulisijoista tupruava savu, vuosi vuodelta lisääntyneet jäteongelmat ja yksipuoliseksi muuttunut ravinto saivat väestön miettimään tulevaisuuttaan, joka ei näyttänyt sellaiselta kuin he olisivat halunneet.

Kyllästyneenä kaupunkinsa kasvaviin ongelmiin yhä useampi oli valmis astumaan uuteen, toisenlaiseen elämään. Joillekin se saattoi olla siirtyminen Mississippi-joen länsipuolisille tasangoille, jossa he voisivat seurata biisonilaumoja ja syödä punaista lihaa. Joillekin se saattoi olla pelkkä halu elää pienimuotoista leirielämää vapaana kaupungin sykkeestä. Ehkä Cahokian "vallanpitäjien" voima kävi riittämättämäksi pitämään kurissa suurta työväenluokkaa, joka oli kyllästynyt alistettuun asemaansa. Tiedemiehet uskovat, että Cahokian valtiomuoto kääntyi itseään vastaan ja johti sisällissotaan.

Cahokian yhteiskunta alkoi hajota väestön jättäessä asteittain kaupunkinsa, jonka vaikutus sen ympäristöön oli ollut ilmeinen. Pieniä, samaan muottiin rakennettuja kaupunkeja on löytynyt Mississipin alueelta useita, näistä pohjoisimmat Wisconsinissa sijainneet Aztalan ja Trempealeau. Ensimmäinen eurooppalaisten kuvaus Aztelanista oli Nathaniel Hyerin kirjoitus vuodelta 1837. Hän erehtyi pitämään löytämiään kumpuja muinaisten asteekkien pyramiditemppeleinä ja nimesi paikan näiden perusteella. Myöhemmät tutkimukset osoittivat Aztalanin olevan kuin Cahokia pienoiskoossa, ja paikka tunnetaankin nykyään Wisconsinin historiallisena puistona. Sieltä on kaivauksisa löydetty samanlaisia ruukkuja kuin Cahokiasta. Vaikka esineet ovat saattaneet kulkeutua Aztalaniin kaupankäynnin myötä, on vaihtoehtona yleisemmin pidetty sitä, että osa Cahokiasta lähteneistä maastamuuttajista kulki Mississippiä pitkin pohjoiseen ja rakensi Aztalanin metsämaan kulttuuripiirin alueelle. Tutkimuksissa on löytynyt selviä merkkejä siitä, että kahden kulttuurin kohtaaminen ei ole sujunut rauhallisesti.

Aztalanille kävi samoin kuin Cahokialla ja kaikille muille kummunrakentajien asuttamille kaupungeille. Ne autioituivat. Vain lukuisat kummut jäivät jälkipolville todistamaan elämästä, jota joskus oli niiden ympärillä.

Jesuiittojen tulo

Nimen Cahokia antoivat kaupungille illinois-intiaanit jälkikäteen, koska tyhjilleen jääneen alueen olivat asuttaneet heidän liittokuntaansa kuuluvat cahokiat. Nimi tarkoittaa villihanhia. Cahokian kaupungin alkuperäistä nimeä ei tiedetä sen enempää kuin sitäkään, keitä sen rakentaneet muinaiset kummunrakentajat olivat.

Kuparista tehtyjä taideteoksia muinaisesta Cahokiasta.

Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Cahokiaan vuonna 1673. Ranskalaiset tutkimusmatkailijat Louis Jolliet ja Jacques Marquette laskivat Mississippijokea kohti etelää ja tulivat illinoisien hallitsemille alueille. Tältä ajalta ovat ensimmäiset muistiinpanot jokien varsille rakennetuista kummuista. Ranskalaisten kysyessä kumpujen alkuperästä illinoisit kertoivat, ettei yksikään heidän heimoistaan ollut rakentanut niitä.

Myöhemmin, kun ranskalaiset jesuiitat saivat jalansijaa illinoisien liittokuntaan kuuluneiden cahokioiden ja tamaroiden kylissä, he aloittivat käännytystyönsä näiden parissa. Seuraavan vuosisadan alkupuolella jesuiitat perustivat suurimman kummun läntiselle sivulle kappelin tarkoituksenaan rakentaa paikalle suuri luostari. Paikka ristittiin munkkien kummuksi, ja sillä nimellä se tunnettiin myöhempinä aikoina. Itse luostarin rakentaminen jäi munkeilta haaveeksi, sillä ympäristön sodat ja monet taudit saivat heidät luopumaan hankkeestaan.

1740-luvulla Cahokiasta tuli pohjoisen Mississippin jokilaakson ranskalaisten strateginen keskus kaupankäynnissä intiaanien kanssa. Vuonna 1763 Uuden-Englannin joukot valtasivat Suurten järvien ranskalaislinnakkeiden ohella myös Cahokian. Ranska onnistui saamaan Cahokian takaisin, mutta kaupankäynnin pääpaino siirtyi läheiseen St. Louisiin, jonne oli levinnyt Ranskan Louisianan alainen siirtokunta. Vuonna 1769 Cahokia nousi hetkeksi julkisuuteen, kun kapinanjohtajana kuuluisuutta saavuttanut ottawien päällikkö Pontiac surmattiin siellä.

Vuonna 1778 Yhdysvaltain armeija otti Cahokian haltuunsa ranskalaisilta ilman sotilaallista vastarintaa. Seuraavan vuosisadan alussa kuvernööri William Henry Harrison, josta myöhemmin tuli Yhdysvaltain presidentti, nimitti Cahokian käräjätalon luoteisterritorion oikeudelliseksi ja hallinnolliseksi keskukseksi. Vuonna 1814 Cahokia luopui tästä asemastaan Kolme vuotta myöhemmin alkanut Mississippin tulviminen ajoi Cahokian asukkaat etsimään turvakseen korkeampaa maaperää. He perustivat St. Louisin itälaidalle Illinois Cityn. Tämä kaupunki liitettiin 58 vuotta myöhemmin St. Louisiin.

Cahokian arvoituksen etsijät

Muinaistutkijat jatkavat edelleen varhaista Cahokiaa koskevan epätietoisuuden selvittämistä ja yrittävät rakentaa ehyempää kuvaa kaupungista ja sen kohtalosta. He ovat käyneet läpi lukemattomia teorioita siitä, mitkä syyt autioittivat kaupungin ja keitä sen asukkaat olivat. Cahokiaan on yritetty liittää moniakin tunnettuja intiaanikansoja, kuten omahat, joiden perimätieto kertoo heidän asuneen lähellä St. Louisia sijainnutta korkeaa kukkulaa. Intiaanitutkijat ovat yhdistäneet materiaalisen kulttuurin ja historiallisten seikkojen perusteella myös osaget ja poncat sille kulttuurialueelle, jossa Cahokia sijaitsi. Lisäksi molempien kansojen uskonnossa oli maata ja taivasta edustavat vastakkaisryhmät kuten cahokialaisilla. Tutkijoitten harmiksi sen enempää omahilla, osageilla kuin poncillakaan ei ole tietämystä suuresta muinaisesta kaupungista. Tämä vaiteliaisuus on saanut jotkut arkeologit esittämään teorian, että intiaanit eivät halua puhua Cahokian tapahtumista.

Aurinkoa palvovat ala-Mississipin natchezit ovat viimeisin yhdysside kummunrakentajiin. Heidän kastijärjestelmää käyttävä yhteiskuntansa keskittyi suuren maakummun ympärille. Uusi-Ranska hajotti natchezit vuonna 1730, ja heidän alkuperäinen kulttuurinsa katosi ennen kuin sitä ehdittiin lähemmin tutkia. Tasankojen maanviljely- ja ratsastuskulttuuria edustavien Nebraskan pawneiden uskonnossa näkyi piirteitä cahokialaisuudesta. Tämä ilmeni nuorten tyttöjen uhraamisena. Mississipin alueen esihistoriallisiin heimoihin kuuluneet chickasawit, choctawit ja cherokeet eivät ole tunnustaneet olevansa muinaisten cahokialaisten jälkeläisiä. Heidänkin kulttuuristaan on kuitenkin löytynyt yhtäläisyyksiä ainakin kummunrakentajiin, tästä on hyvänä todisteena espanjalaisen löytöretkeilijä Hernando de Soton muistiinpanot 1500-luvulta.

Yhdysvaltalainen lääkäri Benjamin Smith Barton kirjoitti vuonna 1787 , että kummunrakentajat olivat viikinkejä, jotka olivat asettuneet uuteen maailmaan. Väitettä tukivat tarinat viikingeistä, jotka olivat purjehtineet Pohjois-Amerikkaan noin vuonna 1000 ja perustaneet kaupungin nimeltä Vinland. Tämä paikka on myöhemmin löytynyt Kanadasta ja tunnetaan nykyään nimellä L'Anse aux Meadows (Meduusalahti). Smithsonian-instituutti käsitteli varhaisimmissa 1800-luvun julkaisuissaan paljon Cahokiaa ja kallistui Bartonin linjoille kummunrakentajien alkuperän suhteen. Kirjailija Josiah Priest paneutui aiheeseen vuonna 1838 ja esitti väitteen, jonka mukaan kummut oli rakennettu egyptiläisten, kiinalaisten ja norjalaisten toimesta. Cahokian autioitumista ja kummunrakentajien katoamista perusteltiin mm. arveluilla intiaanien järjestämistä hyökkäyksistä, jotka olivat tuhonneet muinaiset valkoiset siirtolaiset.

Useimmat myöhemmän ajan tutkijat uskovat, että niin cahokialaiset kuin muutkin kummunrakentajat hajaantuivat sadoiksi ryhmiksi ja vaelsivat eri suuntiin. Se, mitä he pakenivat, jää vaille lopullista vastausta.

Nykypäivän Cahokia

Cahokia Mounds kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, johon se liitettiin vuonna 1983. Suojelukohteena on säilytetty kaikkiaan 68 kumpua. Vierailijat voivat kavuta munkkien kummun huipulle tai tutustua moniin muihin muinaisen kaupungin entisöityihin nähtävyyksiin. Tähän tarjoaa mahdollisuuden 10 kilometriä pitkä luontopolku, jonka varrella on myös luonnonvaraista metsää kasvistoineen ja vesistöineen sekä kaistale ruohoaavikkoa. Cahokian kumpujen keskelle rakennettu opetuskeskus sisältää luokkatilojen lisäksi museosineiden gallerian, show-teatterin, majoitustilat vieraille ja paljon muuta. Cahokian erikoistapahtumat koostuvat useista tieteellisistä luennoista, lasten ja koululaisten päivistä, intiaanien sadonkorjuujuhlista ja päiväntasaukseen liittyvistä vuosittaisista seremonioista.

Katso myös

• Pohjois-Amerikan kummunrakentajat
• Esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit
• Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurit

Lähteet

• Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku "Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia)" Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
• Lockard, Craig A, "Societies, Network, and Transitions: A Global history", Cengage Learning, 2007 ISBN 0618386122
• Mann, Charles C, "1491, The Americas Before Columbus", Granta Books, 2005. ISBN 978-1-86207-876-5
• Moorehead, Warren K. "Cahokia Mounds", University of Alabama Press, 2000 ISBN 978-0-8173-1010-3
• Pauketat, Timothy R. "Archaeology of Downtown Cahokia", University of Illinois Press, 1998 ISBN 0964488140
• Pauketat, Timothy R. "Cahokians and Mississippians", Cambridge University of Press, 2004 ISBN 0 521 81740 4
• Pauketet, Timothy R. & Emerson, Thomas E. "Cahokia: Domination and Idealogy in the Mississippi World", Bison Books, 2000 ISBN 0-8032-3708-1
• Virrankoski, Pentti Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Gummerus, 1994, ISBN 951-717-788-7
• Walker, Barrington, "The History of Immigration and Racism in Canada", Canadian Scholars Press, 2008. ISBN 978-1-55130-340-6
• Young, Biloine Whiting, "Cahokia: The Great Native American Metropols", University of Illinois Press, 2000 ISBN 9780252068218

Aiheesta muualla

• Cahokian kumpujen kotisivu

Unescon maailmanperintökohteet Yhdysvalloissa

• Cahokia
• Carlsbad Caverns
• Chacon kanjoni
• Everglades
• Grand Canyon
• Great Smoky Mountains
• Hawaii Volcanoes
• Independence Hall
• Kluane / Wrangell-St. Elias / Glacier Bay / Tatshenshini-Alsek (Kanadan kanssa)
• La Fortaleza ja San Juan National Historic Site
• Mammoth Cave
• Mesa Verde
• Monticello ja Virginian yliopisto
• Olympic
• Papahānaumokuākea
• Pueblo de Taos
• Redwood
• Vapaudenpatsas
• Waterton Glacier (Kanadan kanssa)
• Yellowstone
• Yosemite