Astrologia

Wikipedia

Ohjattu sivulta Astrologi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Useat vaikutuksia, levinneisyyttä ja tulkintaa koskevista väitteistä ovat kiistanalaisia.
Keskiaikaisen rukouskirjan ja kalenterin Les Très Riches Heures du Duc de Berryn sivulla ("Anatomical man") näemme eläinradan horoskooppimerkit kuvan reunoilla
Keskiaikaisen rukouskirjan ja kalenterin Les Très Riches Heures du Duc de Berryn sivulla ("Anatomical man") näemme eläinradan horoskooppimerkit kuvan reunoilla

Astrologia (muinaiskreikaksi άστρον, astron, tähti ja λόγος, logos, oppi; ei pidä sekoittaa astronomiaan eli tähtitieteeseen) on uskomus, jonka mukaan taivaankappaleiden suhteellisista asemista ja välisistä kulmista voidaan päätellä Maan tapahtumien yksityiskohtia kuten ihmissuhteita ja ihmisten kohtaloita sekä tulkita persoonallisuuksia.

Länsimaisen astrologian historia jaetaan antiikin astrologiaan (–500 jaa.), traditionaaliseen astrologiaan (500–1700) ja moderniin astrologiaan (1700–). Astrologian ja tieteen välinen suhde on ollut vuosisatoja kireä. Vaikka astrologiassa käytetäänkin hyväksi tähtitieteellisiä laskelmia taivaankappaleiden liikkeistä, astrologia itse ei täytä tieteen tunnusmerkkejä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Oppi

Astrologinen tarkastelutapa aloittaa vuoden kevätpäiväntasauksesta.

Astrologian keskeisimpiin oppeihin kuuluu Eläinradan jako kahteentoista yhtä suureen merkkiin. Eläinrata on se alue tähtitaivaalla, jossa Aurinko ja myös planeetat eri vuodenaikoina näkyvät. Merkit ovat 30 asteen sektoreita Eläinradalla, ja aurinko on vuosittain noin kuukauden kussakin niitä. Planeetat ovat samanakin vuodenaikana eri vuosina eri merkeissä. Merkit ovat saaneet nimensä tähdistöjen mukaan ja ovat kevättasauspisteestä lukien: Oinas, Härkä, Kaksoset, Krapu, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies ja Kalat. Alun alkaenkin nämä merkit kuitenkin vastasivat vain suunnilleen samannimisiä tähdistöjä, jotka toisin kuin merkit ovat eri suuria. Vaikka Auringon kulkurata kulkee tähdistöjen nykyisten määritelmien mukaan myös Käärmeenkantajan tähdistön kautta, sitä ei ole otettu huomioon merkkijaossa. Lisäksi Maan akselin prekession vuoksi kevätpäiväntasauspiste ei sijaitse aina samassa tähdistössä, vaan se "peruuttaa" suhteessa tähdistöihin noin asteen 72 vuodessa. Viimeksi kuluneiden 2000 vuoden aikana se on tällä tavoin siirtynyt jo noin 25 astetta (ayanamsa), ja vaikka astrologisen Oinaan merkin yhä katsotaan alkavan kevättasauspisteestä, se on nykyisin todellisuudessa Kalojen tähdistön alueella. Astrologisesti tähdistöt toimivat niminä ja otsikkoina, niiden ei ajatella 'vaikuttavan' maapallon toimintaan. Intialaisesa ns. sideerisessä astrologiassa merkit määritellään tähdistöjen mukaan toisin kuin länsimaisessa, vuodenaikoihin perustuvassa trooppisssa astrologiassa.

Astrologinen kartta on pysäytetty hetki, jossa se projisoidaan kaksiulotteiseksi kuvaksi, kartaksi. Tässä kartassa on auringon (horoskooppimerkki) lisäksi mukana Kuu, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto. Ne sijaitsevat kukin jossain kartan sektorissa, jota kutsutaan huoneeksi (engl. house) ja joka tarkoittaa elämänaluetta. Huoneet määritellään suhteessa paikkakunnan horisonttiin annetulla hetkellä siten, että 1.-6. huoneet sijaitsevat horisontin alapuolella, 7.-12. huoneet sen yläpuolella. Aurinko, Kuu ja planeetat muodostavat keskenään suhteita, joita kutsutaan aspekteiksi. Mm. tästä kokonaisuudesta astrologi tekee synteesin eli karttatulkinnan. Tällainen tulkinta voidaan tehdä ajalle, joka kuvaa mitä tahansa asiaa: ihmistä, valtiota, yritystä, avioliiton alkamista, työpaikkaa. Edellytyksenä on alkutietojen tarkkuus: päivämäärä, kellonaika ja paikka.

[muokkaa] Tieteen ja astrologian suhde

 Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkellissa vihjataan, että nykyastrologialla olisi jonkinlaista vähemmistötukea tiedemaailmassa, vaikka todellisuudessa tutkimuksia on tasan nolla. Samaten on yritetty hämärtää tieteen ja mystiikan rajaa.

Vallitsevan tieteen käsityksen mukaan astrologia on pseudotiedettä. Pseudotieteen käsitettä määriteltäessä on astrologia usein jopa esimerkkitapauksena. Peruste tälle mielipiteelle on se, että koska astrologian tuottamat psykologiset tulokset eivät perustu yksiselitteisiin relaatioihin vaan ovat hyvin tulkinnanvaraisia, niistä on vaikea johtaa kumoutuvia väitelauseita. Lisäksi on vaarana, että syyllistytään selektiiviseen tulkintaan eli huomioidaan ainoastaan ne tulokset, jotka omaan persoonallisuuteen sopivat. Kriitikoiden mielestä astrologian pätevyys onkin vain näennäistä ja perustuu ainoastaan selektiivisyyteen. Esimerkiksi tilastotieteilijä Michel Gauquelin, joka tutki 1950-luvulla laajasti astrologiaa tilastotieteen keinoin, esittää artikkelissaan Zodiac and personality (1982) tapauksen, jossa kymmenille koehenkilöille annettiin sama, erään sarjamurhaajan syntymätietojen nojalla laadittu horoskooppi. Valtaosa ihmisistä piti horoskooppia tarkkana.

Nykyiset astrologit väittävät mielellään, että heidän oppinsa perustuu monituhatvuotiseen kokemukseen, joka olisi vahvistanut ne oikeiksi. Voidaan kuitenkin kysyä, miten väitetyt vastaavuudet tähtien asennon ja henkilön luonteenpiirteiden välillä olisi voitu muinaisina aikoina havaita. Jos säännöt olisivat riittävän yksinkertaisia ja yksiselitteisiä (esimerkiksi jos kaikki tai melkein kaikki ihmiset, jotka ovat syntyneet Marsin ollessa Oinaan merkissä, olisivat muita ihmisiä aggressiivisempia), muinaiset kansat olisivat ehkä helpostikin voineet huomata ne. Mutta nykyisten astrologien mukaan luotettavien päätelmien tekeminen edellyttää hyvin monien astrologisten tekijöiden huomioon ottamatta, ja jotkin niistä voivat kumotakin toistensa vaikutuksen. Tästä kuitenkin seuraisi, että minkään yksittäisen tekijän vaikutus tuskin voisi olla havaittavissa muutoin kuin hyvin laajojen tilastollisten aineistojen ja monimutkaisten korrelaatiolaskelmien avulla, mutta sellaisia ei muinaisina aikoina ollut edes keksitty. Sitä paitsi tällaisten, vasta suurissa aineistossa ilmenevien korrelaatioiden laskemisen teki käytännössä mahdolliseksi vasta tietokoneiden kehittyminen 1900-luvun loppupuolella.[1]

[muokkaa] Tutkimuksia

[muokkaa] Michel Gauquelin

Psykologi Michel Gauquelinin kokeet osoittivat, että astrologiaa voidaan tutkia myös tieteen vaatimukset täyttävin keinoin. Ne perustuivat laajoihin lähdeaineistoihin ja otoksiin, ja ne kaikki näyttivät todistavan astrologiaa vastaan. Tutkittuaan astrologiaa jo pitkään Gauquelin keksi tehdä tutkimuksen, jossa vertailtiin eri planeettojen sijainteja eri ammattikuntia edustavien ihmisten horoskoopeissa. Astrologian mukaan planeetoilla on kullakin omanlaisensa vaikutus ihmisten persoonallisuuteen ja persoonallisuushan vaikuttaa siihen, minkä ammatin kukin valitsee. Esimerkiksi sotaan liittyvällä Marsilla olisi ihmisen voitontahtoon liittyvä vaikutus, Merkuriuksella luovuuteen jne. Kun Gauquelin julkaisi tuloksensa, niissä väitettiin että planeettojen sijaintien ja ammattien välillä vallitsee vastaavuuksia, jotka ovat tilastollisesti erittäin merkittäviä, ja lisäksi astrologian antamien planeettojen "luonnekuvausten" mukaisia. Tunnetuin näistä tuloksista on niin sanottu Mars-efekti, jonka mukaan huippu-urheilijoilla on Mars huomattavasti vertailuryhmäänsä suuremmalla todennäköisyydellä tietyissä horoskoopin pisteissä ja pienemmällä toisissa. Auringolle, Merkuriukselle, Neptunukselle, Uranukselle ja Plutolle ei löytynyt efektejä.

Tuloksiin suhtauduttiin niiden julkaisusta pitäen epäilevästi. Jotkut hyväksyvät tulokset, mutta muistuttavat, ettei tästä voi päätellä kausaalisuhdetta. Astrologitkaan eivät hurranneet riemusta, sillä tulokset näyttivät romuttavan suuren osan heidän tutkimustaan. Aiheesta on myöhemmin tehty Gauquelinin teoriaa puoltavia [2] [3] [4], mutta myös vastustavia [5] [6] tutkimuksia. Jatkotutkimuksia on tehty ainakin kahdeksaan otteeseen. Ne ovat kuitenkin kaikki tulleet osaksi samaa kiistaa sen sijaan, että olisivat ratkaisseet sen. Gauquelin päätyi lopulta riistämään hengen itseltään.

Jatkotutkimusten suhteen on karkeasti ottaen kaksi tarinaa. Toisen mukaan puolueettomat tutkimukset ovat osoittaneet Gauquelinin löydöt joko tilastolliseksi virheeksi tai huijaukseksi, toisen mukaan tulokset taas ovat löytyneet kaikista puolueettomista tutkimuksista.

Astrologiakriitikoiden mukaan tuli tuloksista aluksi ristiriitaista näyttöä, mutta myöhemmät tulokset puhuvat yksiselitteisesti astrologiaa vastaan. Esim. CSICOP:in (USA:n Skeptikot) tai SFEPP:in (Ranskan skeptikkojärjestö) suorittamissa tutkimuksissa ei mitään ole löytynyt. Ristiriitaisilla tuloksilla tarkoitetaan muun muassa belgialaisen skeptikkojärjestön Commitee Paran tuloksia, jotka vaikuttivat puoltavan Gauquelinia.

Vastakkaisen kannan mukaan taas näissä ristiriitaisiksi katsotuissa tutkimuksissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan CSICOP:in ja SFEPP:in katsotaan toimineen epärehellisesti ja vääristelleen tutkimusaineistoa. CSICOP:in tapauksessa tästä on olemassa myös internetistä löytyvä todistajalausunto CSICOP:in entiseltä jäseneltä Dennis Rawlsilta [7].

[muokkaa] Carl Jung

Astrologiassa perinteisesti oletetaan, että aviosuhteissa Auringon, Kuun ja nousevan merkin suhteet ovat erityisen tärkeitä. Esimerkiksi kun syntymäkartalla toisen Kuu on samassa merkissä kuin toisen Aurinko, tai Kuut ovat samassa merkissä, konjunktiot ovat tällöin erittäin hyvät. Sveitsiläinen psykiatri Carl Jung tutki 483:n avioparin horoskooppeja ryhminä, selvittääkseen kuinka usein tällaisia konjunktioita esiintyi. Esimerkiksi ensimmäisessä 180:n avioliiton (360 horoskoopin) ryhmässä oli 10,9% Aurinko-Kuu -konjunktioita, kun todennäköisyys olisi 1/10 000 eli 0,01% [8][9].

[muokkaa] Näkemyksiä vaikutusmekanismeista

Astrologian ja tieteen välejä on hiertänyt se, että astrologia ei tunnu sopivan tieteelliseen maailmankuvaan. Luonnontieteellisesti orientoituneiden ihmisten on usein vaikea ymmärtää, mitä yhteistä esimerkiksi Vaa'an kuvioon asettuneilla tähdillä pitäisi olla henkilön jonkin ominaisuuden tasapainoisuuden kanssa. Varsinkin kun nykyään Vaa'an syntyessä aurinko on länsimaisessa astrologiassa useimmiten jo Neitsyen kuviossa. Lisäksi kun nykyään tieteellisesti tunnetaan ihmisen sikiön kehitysvaiheet, jonka säteilylle ja vaikutuksille herkimpien aikojen tiedetään olevan hedelmöityshetki ja ensimmäiset elinkuukaudet, niin voidaan kysyä, että miksi niillä ei olisi väliä, mutta syntymähetkellä olisi minuutilleen? Eläinradan siirtymä ei ole ongelma astrologien enemmistölle, joka katsoo, että kuviot vain edustavat tiettyjä jaksoja maan kierrossa auringon ympäri. Näin ollen niiden pitää olla sidottuna vuodenaikoihin. On kuitenkin myös ns. sideerinen koulukunta, joka laskee merkkien siirtymät. Mitä tulee sikiönkehitykseen, voi astrologi esittää, että tällöin lapsi on vielä osa äitiään, eikä täten voi ansaita omaa horoskooppia.

Ongelma on myös se, että vaikka planeettojen magneettikentät kyllä vaikuttavat meihin, ne ovat niin heikkoja, että vaikutuksen pitäisi olla pelkkää taustakohinaa. Esim. matemaatikko David Ruellen mukaan yksin tämä todistaa, ettei mitään kausaalista suhdetta psykologisten tilojen ja planeettojen asemien välillä voi olla [10]. Astrofyysikko Percy Seymour on esittänyt kuitenkin teorian, jonka mukaan sellaisia sittenkin voisi olla [11]. Se ei ole tosin saanut osakseen järin innostunutta vastaanottoa. Seymour on magneettikenttiä tutkinut astrofysiikan tohtori sekä British Royal Astronomical Societyn jäsen.

Astrologiaa on pyritty selittämään myös synkronisisuudella, mielen ja kosmoksen vastaavuudella. Synkronisisuus on esimerkiksi merkittävän psykologin Carl Jungin käyttämä termi, jolla hän selitti sitä, miten mikrokosmos (ihminen) ja makrokosmos (syntymähetken planeetat) ovat keskinäisessä vastaavuussuhteessa jonkinlaisen samanrytmisyyden ansiosta. Tämä vastaavuussuhde on myös yksi ns. okkulttisten tieteiden - joihin astrologiakin kuuluu - perusperiaatteista. Muinoin tunnettiin seitsemän kiertotähteä, ja okkulttisen selityksen mukaan näiden liikkeistä kyettiin seuraamaan kosmoksen seitsemän eri perusenergian tai -prinsiipin keskinäisiä suhteita.[12]

[muokkaa] Tutkinnot ja astrologian tieteenhistoriallinen tutkimus

Astrologiasta pääaineena voi suorittaa alemman korkeakoulututkinnon Yhdysvalloissa Kepler Collegessa, mutta varsinaista yliopistollista loppututkintoa ei siitä voi suorittaa missään yliopistossa (on tosin epäselvää viittaako 'college' yliopistoon vai ammattikorkeakouluun Kepler Collegen tapauksessa). Yliopistollisten tieteenalojen sisällä on kuitenkin lukuisia tutkijoita, jotka ovat tehneet tutkimusta astrologiasta: siitä on myös väitelty eri tieteenaloilla. Tunnetuimpia väitelleitä tohtoreita ovat Patrice Guinard, Angela Voss, Patrick Curry sekä paljon keskustelua herättänyt Elisabeth Teissier. Kesällä 2004 väitteli tohtoriksi Nicholas Campion (Bath Spa University College), taustatieteenalanaan historia. Astrologiasta ei siis voi väitellä, vaan väittely voi tapahtua yliopistojen eri tieteeenalojen sisällä, esimerkiksi historiassa. Väitöksen aihe voi kuitenkin olla astrologia.

Tri Nicholas Campion on johtajana Walesin yliopiston koulutusohjelmassa nimeltä 'Cultural Astrology and Astronomy'. On huomattava, että koulutusohjelma ei tuota astrologeja, eikä se siis ole astrologian koulutusohjelma. Kyse on antropologian ja arkeologian oppiaineiden alaisuudessa olevasta kulttuurin tutkimuksen koulutusohjelmasta, josta tavanomaiseen tapaan voi suorittaa perus- tai jatkotutkinnon (M.A, PhD) [13]. Koulutusohjelmassa arvioidaan muun muassa kosmokseen liittyviä uskomuksia ja historiallista taustaa; opinnoissa on valinnaisena myös tutustuminen skeptikkojen astrologia-kritiikkiin. Astrologian kulttuurista ja historiallista tutkimusta on myös esimerkiksi Hollanissa [14]. Yksittäisiä tutkijoita on hajaantuneena useisiin eri yliopistoihin eri puolille maailmaa (mm. Lontoossa Warburg-instituutti [15]), mutta tästäkään ei voida tehdä päätelmää että astrologia olisi tullut yliopistojen viralliseksi oppiaineeksi. Suomessa astrologian historiaan liittyvää tutkimusta on tehnyt Simo Parpola, assyriologian professori Helsingin yliopistosta, ja sitä on sivunnut myös antiikintutkija Iiro Kajanto.

[muokkaa] Astrologian historia

Astrologian historia juontaa juurensa Kaldeaan ja Babyloniaan. Joskus on sanottu, että astrologian historia olisi egyptiläistä, mutta sinne se todennäköisesti päätyi lainana. Länsimaisen astrologian historian kehto on Kreikka, jonne astrologia saapui muutama sata vuotta ennen ajanlaskua. Berossos perusti Kosille astrologisen koulun parisataa vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja sieltä astrologia levisi hedelmälliseen helleeniseen maaperään: astrologialle pyrittiin luomaan matemaattinen perusta. Askendenttia eli nousevaa merkkiä alettiin laskea vähän ennen ajanlaskua, astrologian ensimmäisellä nousukaudella, joka sijoittuu n. 280 eaa.-550 jaa.). Astrologian isäksi sanottu, myös tähtitieteilijänä tunnettu Ptolemaios (100-170) kirjoitti kaksi teosta: Tetrabiblos (Quadripartitum, Neljä kirjaa) ja Almagest, joista ensimmäinen oli astrologian perusteos vuosisatojen ajan, jälkimmäinen tähtitieteen.

Matteuksen evankeliumissa mainitut itämaan tietäjät olivat ilmeisesti astrologeja. Kuitenkaan varhaiset kristityt eivät yleensä hyväksyneet astrologiaa vaan pitivät sitä paholaisen petoksena. Esimerkiksi Augustinut mainitsi todisteena sen valheellisuudesta, että Raamatun mukaan kaksoisveljeksillä Eesaulla ja Jaakobilla oli ollut hyvin erilaiset luonteet ja elämänvaiheet, vaikka heidän syntymähoroskooppinsa olisi ollut sama.[16] Myöhempinä aikoina kirkko hyväksyi, että astrologit ennutivat luonnonilmiöitä kuten säätä ja vuodentuloa, mutta ei ihmisten kohtaloita.

Renessanssiaikana astrologia tuli Euroopassa uudestaan muotiin. Myös tähtitieteilijänä tunnettu Johannes Kepler (1571-1630) toi mukaan uusia aspekteja, koska hän irrottautui ptolemaiolaisesta merkkitarkastelusta ja hahmotti avaruutta monitahokkaiden avulla sijoittelemalla monitahokkaita näennäisen mielivaltaisesti aurinkokunnan planeettojen radoille. Kepler keksi astrologiaan kvinttiilin ja sen kerrannaiset eli kun ympyrä jaetaan viiteen osaan (kvinttiili on 360:5=72 astetta). Kepler harjoitti astrologiaa kuolemaansa asti, usein kuitenkin enemmän rahanpuutteesta kuin todellisesta mielenkiinnosta, ja hän itse nimittikin astrologiaa "astronomian narrimaiseksi tytärpuoleksi"[1]. Astrologisista horoskoopeista maksettiin hyvin etenkin Euroopan hoveissa. Kepler, monen aikalaisensa (esim. Tyko Brahe 1546-1601) tavoin, toimi myös hoviastrologina. Tunnetuimpia englantilaisia hoviastrologeja ovat John Dee ja William Lilly (1602-1681). William Lilly on eritoten kuuluisa tuntiastrologian (horary astrology) kehittämisessä. Lilly väitetään ennustaneen Lontoon suurpalon ja ruton.

Kopernikuksen ja Galilein työ maakeskisyyden kumoamiseksi tuhosi paitsi kirkon niin myös astrologian valtaa. Uusi aurinkokeskisyys-oppi teki Maa-keskeisyyteen perustuvan astrologian vanhanaikaiseksi, ja aloitti astrologian alamäen, jota muut luonnontieteilijät jatkoivat. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli poistunut yliopistoista, tosin erään lähteen mukaan vielä vuonna 1835 sitä opetettiin eräässä saksalaisessa yliopistossa.

Tähtien, erityisesti planeettojen, uskottiin vaikuttavan ihmisten elämään, koska niitä pidettiin jumalina. Myös satunnaisten tapahtumien, kuten kirkkaan komeetan ilmestymisen, väitettiin ennustavan suuria onnettomuuksia. Kuitenkin jo Johannes Kepler ja monet hänen jälkeensä ovat tuoneet esiin sen seikan, ettei kyse ole niinkään vaikutuksista vaan pikemminkin symbolisista tulkinnoista. Kepler olikin kyllästynyt sen aikaisiin astrologisiin tulkintoihin. Suomalainen pappi ja astrologi Sigfridus Forsius (1560-1624) oli samoilla linjoilla. Forsius toimi myös sotilaspappina Kaarle-herttuan riveissä.

Horoskooppien historia on lyhyt verrattuna astrologian historiaan. Horoskooppi-termi tuli tutuksi jo antiikin aikana, jolloin se tarkoitti askendenttia eli nousevaa merkkiä (sananmukaisesti tarkkailla tuntia, kreikasta horo 'tunti' ja skopos 'tarkkailija'). Horoskooppi- termi merkitsee kuitenkin nykypäivän ihmiselle viikkolehtihoroskooppeja, joiden historia alkaa 1900-luvulla. Elokuussa 1930 syntyi Englannin hoviin prinsessa Margaret, josta London Daily Express keksi teettää astrologisen tulkinnan silloisella astrologilla R.H. Naylorilla. Artikkeli laitettiin karttoineen päivineen sunnuntainumeroon, ja se sai heti suuren suosion. Ihmiset ottivat yhteyttä toimitukseen ja vaativat lisää vastaavaa. Naylorista tuli ensimmäinen 1900-luvun media-astrologi, ja samalla hän tuli kehittäneeksi genren, joka tunnetaan horoskooppiastrologiana. Horoskooppiastrologiassa keskitytään ainoastaan aurinkomerkkiin, ei kartan muihin tekijöihin. Se soveltuu mediaan helppoutensa vuoksi.

1900-lukua voidaan pitää astrologian kolmantena nousukautena antiikin ja renessanssin jälkeen. 1900-lukua voidaan pitää myös psykologisen astrologian vuosisatana, jonka merkittävimpiin nimiin kuuluu mm. Dane Rudhyard. Tämä tuottelias astrologi hahmotti psykologisen astrologian peruspiirteet. Carl Jung käsitteli astrologiaa omissa tutkimuksissaan. Kuuluisin tutkimus lienee Synastry, jossa hän tarkastelee avioparien karttoja ja yhteensopivuuksia.

Naisten asema astrologiassa tuli merkittäväksi vasta 1900-luvulla, jolloin naiselle kulttuurisestikin avautui mahdollisuuksia tuoda enemmän esiin omaa osaamistaan. Kuuluisin 1900-luvun nimi on psykologian tohtori Liz Greene, joka kehitti psykologista astrologiaa mm. jungilaisesta näkökulmasta. Ennen 1900-lukua tunnetuimmat nimet ovat Hypatia ja Sophia Brahe (Tyko Brahen sisar).

Uusien planeettojen, kuten uudella ajalla Uranus (1781), Neptunus (1846) ja Pluto (1930), tulkinnallinen merkitys on muodostunut kollektiivisen psykologian mukaan. Uranus löydettiin vallankumousten aikaan, jolloin vapaus, veljeys ja tasa-arvo nousivat kollektiivisiksi käsitteiksi. Neptunuksen löytymisen aikaan myös narkoosi, hypnoosi ja spiritismi nousivat kollektiiviseen tajuntaan. Pluto puolestaan löydettiin fasismin ja natsismin nousun aikoihin. Planeettojen ja pikkuplaneettojen merkitystä kartoilla on tulkittu kokemusten kautta. Kheironin (engl. Chiron) (1977) on tulkittu symboloivan ennen kaikkea haavoittuneisuutta ja parantamista. Toissijaisesti se on myös liitetty super-alkuisiin liitteisiin, jotka silloin nousivat esille (supermarket, supermies jne). Nyttemmin löydetyn Sednan (2003/2004) tulkintasisällöt ovat vasta muotoutumassa.

Astrologiaa voidaan ensisijaisesti lähestyä tieteenhistoriallisena ja kosmologian historiaan liittyvänä ilmiönä.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Nils Mustelin: Astrologian oudot maailmat, artikkeli kirjassa Häyry, Heta, Hannu Karttunen & Matti Virtanen (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Suomentanut Hannu Karttunen. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7.
  2. ↑ Suitbert Ertel. Raising the Hurdle for the Athletes' Mars Effect: Association Co-Varies With Eminence. Journal of Scientific Exploration.
  3. ↑ Ken Irving. Discussion of Mars eminence effect. Planetos.
  4. ↑ N. Kollerstrom. How Ertel rescued the Gauquelin effect.
  5. ↑ Benski, C. et al. 1996. The "Mars Effect": A French Test of Over 1000 Sports Champions
  6. ↑ Zelen, M., P. Kurtz, and G. Abell. 1977. Is there a Mars effect? The Humanist 37 (6): 36-39
  7. ↑ (http://cura.free.fr/xv/14starbb.html
  8. ↑ Carole Golder - Astrologiaa kuun merkeissä, WSOY 1993
  9. ↑ http://www.meta-religion.com/Esoterism/Astrology/into_the_twentieth_century.htm.
  10. ↑ Ruelle D., Kaaos, Art House 199*
  11. ↑ Seymor P, "Scientific Proof of Astrology"
  12. ↑ Thorwald Dethlefsen - Kohtalo on haaste, Karisto 1987
  13. ↑ (http://www.lamp.ac.uk/sophia/)
  14. ↑ http://www.amsterdamhermetica.nl/index.php
  15. ↑ http://warburg.sas.ac.uk/
  16. ↑ Bertnand Russell: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja s osiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti. 1. osa, WSOY 1992, ISBN 951-0-17867-5

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Nicholas Campion. Mihin uskovat astrologit. Otava. 2008.
  • Bok, Bart Jan & Lawrence E. Jerome (toim.): Objections to Astrology. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1976. ISBN 0-87975-059-6.
  • Häyry, Heta, Hannu Karttunen & Matti Virtanen (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Suomentanut Hannu Karttunen. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7.
  • Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.
  • Selin, Risto, Marketta Ollikainen & Ilpo V. Salmi (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
  • Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
  • Jim Tester: A History of western astrology, Boydell Press 1999
  • Nicholas Campion: Dawn of Astrology: A Cultural History of Western Astrology: the Ancient and Classical Worlds(vol 1), Continuum 2008 (volume 2 valmisteilla)
  • Kocku von Stuckrad: History of astrology (ilmestynyt saksaksi, käännös englanniksi valmisteilla), 2008
  • Lynn Thorndike: History of magic and experimental sciences vols 1-8.Columbia Un. Press 1923.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Astrologia
Henkilökohtaiset työkalut