Tämä on suositeltu artikkeli.

ZNKR jōdō

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. toukokuuta 2008 kello 10.58 käyttäjän Jisis (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jōdōn honte no kamae, Bolognassa seitei jōdōn EM-2005 kilpailuissa.

ZNKR (Zen Nihon kendō renmei, jap. 全日本剣道連盟) jōdō on Japanin kendoliiton säännöillä harjoiteltava nykyaikainen budō-laji, jossa käytetään aseena puista 128 cm pitkää jō-sauvaa. Jōdō merkitseekin "kepin tietä".

Jōdōssa harjoitellaan parin kanssa ennalta sovittuja liikesarjoja, katoja. Toisella osallistujalla on miekkaharjoittelussa käytettävä puinen harjoitusmiekka bokken ja toisella jō-sauva.

Koska jōdō on budō-laji, opiskelu on sekä kehon että mielen, taidon ja asenteen harjoittamista. Tarkoitus ei ole vahingoittaa vastustajaa, vaan osoittaa aseen monipuolisuus eri tekniikoita hyödyntämällä.[1] Jō on erittäin muuntautumiskykyinen ase. Kaikkien budō-taitojen perusolemuksen sanotaan yhdistyvän jōdōssa.[2] Keppi on yhtä aikaa kuin iskevä miekka tachi, pistävä keihäs yari tai pyyhkäisevä salkoase naginata.[3][4] Jōdō perustuu Musō Gonnosuke Katsuyoshi-nimisen samurain 1600-luvun alkupuolella kehittämään taistelutaitoon, Shindō Musō-ryū jōjutsuun, jonka nimi sittemmin muutettiin Shindō Musō-ryū jōdōksi.[5]

Historia

Musō Gonnosuke ja jōjutsun synty

Puupiirros Gonnosukesta.
Hanjiro Shiraishi (1842–1927) oli japanilainen taistelulajien opettaja. Häntä pidetään Shintō Musō-ryūn 24. päämiehenä (shihan). Shiraishi yhdisti kaksi Shintō Musō-ryū koulukuntaa eli (ryū-hata)
Shimizu Takaji (1896–1978), Shintō Musō-ryūn epävirallinen 25. pääopettaja ja 1900-luvun tärkein ja vaikutusvaltaisin henkilö Shintō Musō-ryūssa ja ZNKR jōdōssa

Samurai Musō Gonnosuke Katsuyoshi (jap. 夢想權之助勝吉) kehitti uuden taistelutaidon Shindō Musō-ryū jōjutsun sen jälkeen, kun oli kärsinyt tappion ottelussa kuuluisaa japanilaista miekkamiestä Miyamoto Musashia (jap. 宮本 武蔵, 1584–1645) vastaan Edo-kauden (1600–1868) ensimmäisinä vuosina.[6] Gonnosuken aseena oli bō-sauva Musashin kahta puumiekkaa vastaan. Nöyryytetty Gonnosuke vetäytyi legendan mukaan mietiskelemään temppeliin Homan-vuorelle. Siellä hän koki "näyn", jonka innoittamana hän lyhensi bōn 128 cm pituiseksi jōksi ja kehitti ensimmäiset viisi tekniikkaa. Shindō Musō-ryūn oman perimätiedon mukaan Gonnosuke etsi Musashin uudelleen käsiinsä ja päihitti hänet uudella aseellaan ja osaamisellaan. Muut lähteet eivät kuitenkaan tunne tarinaa, eikä Miyamoto Musashi niiden mukaan hävinnyt yhtään kaksintaistelua. Sittemmin Gonnosuke meni Chikuzenin provinssin daimion eli lääninherran Kuroda Nagamasan palvelukseen taistelutaitojen opettajaksi.[7]

Gonnosuken luomasta Shindō Musō-ryūsta tuli Kuroda-klaanin jalkaväen taistelutaito, ja se kehittyi ja laajeni vuosien myötä. Sitä opetettiin osana klaanin niin sanottuja miestentaitoja (dangyo), joihin kuuluivat lisäksi muun muassa pidätys (torite) ja sitomisen taito (jap. 縄術, nawajutsu).[8] Alempiarvoisten samuraiden tehtäviä olivat vartiointi, järjestyksen valvonta ja poliisitoimi. Edo-kauden oikeusjärjestelmään kuului, että rikollinen tunnusti tekonsa, joten rikollinen oli tuotava tuomioistuimeen elävänä ja ainakin puhekykyisenä. Tämän vuoksi lainvalvojat varustettiin aseilla, jotka eivät olleet tappavia: sellaisia olivat jō ja muut pidätyksissä käytettävät salkoaseet kuten työntösauva tsukubō, hihaantarttuja sodegarami ja haarukkakeihäs sasumata.[9]

Shindō Musō-ryū säilyi Kuroda-klaanin yksityisenä taistelutaitona aina Meiji-restauraatioon (1866–1869) asti, jolloin feodaalijärjestelmä purettiin ja myös klaanien oma dangyo-opetus kävi tarpeettomaksi. Sen jälkeen vuosina 1868 – 1926 Shindō Musō-ryūta opetti Hanjiro Shiraishi Fukuokan kaupungissa. Hänen tärkeimpiä oppilaitaan olivat Ichizō Otofuji ja Takaji Shimizu.[10]

Takaji Shimizu ja jōdōn synty

Takaji Shimizu (1896–1978), joka oli Shindō Musō-ryū jōjutsun 25. pääopettaja, aloitti yhteistyön Japanin poliisivoimien kanssa 1930-luvulla. Vuonna 1930 Shimizu muutti Tokioon ja alkoi opettaa Mumon-harjoitussalissa (entinen Teiken-nyrkkeilysali). Vuotta myöhemmin Jigorō Kanō kutsui Shimizun opettamaan jōjutsua Kōdōkaniin, judon päämajaan. Tämän jälkeen sitä alettiin opettaa myös meripartiolaisille ja Tokion keisarilliselle poliisilaitokselle. Shimizun ja Kiroku Takayaman esitys vakuutti poliisien teknisen raadin, ja Tokion poliisi alkoi oitis käyttää jōjutsu-tekniikoita omassa harjoittelussaan.[11] Shimizu kutsuttiin Tokion poliisin vakituiseksi jōjutsu-opettajaksi 1931. Vuonna 1933 perustettiin poliisin erikois- ja mellakkayksikkö (Tokubitsu kebitai), jonka varustukseen kuului myös jō. Shimizu vastasi tämän uuden poliisiyksikön teknisestä koulutuksesta.[12] Juuri tästä alkoi Shimizun pitkäaikainen yhteistyö Tokion vaikutusvaltaisimpien kendo-opettajien kanssa. Poliiseille opetettavaa jōjutsua alettiin kutsua keijo-jutsuksi tai poliisin sauvataidoksi.[13] Japanilaiset mellakkapoliisit harjoittelevat yhä säännöllisesti jōn käyttöä ja myös käyttävät jōta virantoimituksessa.[14] Vuonna 1940 Shimizu muutti opetuksensa nimen jōjutsusta jōdōksi ja perusti Dai Nihon jōdōkain.

Budō-harjoittelukielto – siunaus jōdō-harjoittelulle

Toisen maailmansodan päätyttyä liittoutuneiden valvontakomissio (engl. Supreme Commander for the Allied Powers eli SCAP) kielsi vuonna 1945 lähes kaikkien bujutsu- ja budō-lajien harjoittelun sekä kansallista budō-harjoittelua hallinneen ja johtaneen Dai Nippon Butokukai -järjestön toiminnan, jota se piti militaristisena ja kiihkoisänmaallisena. Poliisien harjoittelemaa jōdōa ei kuitenkaan voitu kieltää, koska sitä tarvittiin järjestyksenhallintaan.

Sodanjälkeisen Japanin yhteiskuntajärjestelmä, myös poliisilaitos, oli raunioina. Vanha Japanin keisarillinen poliisilaitos lakkautettiin, koska sitä pidettiin läpeensä militaristisena, ja miehitysvalta alkoi koota uusia itselleen kuuliaisia poliisijoukkoja. Koska monet entiset poliisit menettivät kansalaisluottamuksensa ja heidät syrjäytettiin poliisiorganisaatiosta, viranomaisista oli huutava pula. Uusiin joukkoihin hyväksyttiin vain ne, jotka ryhtyivät miehittäjien kanssa yhteistyöhön. Miehityshallinto ei kuitenkaan halunnut antaa mellakkapoliisille paljon ampuma-aseita, joten se joutui vastentahtoisesti sallimaan sen, että uudet poliisikokelaat koulutettiin jōn käyttöön.[15] Tästä syystä monet Japanin poliisilaitoksen kendo-opettajat siirtyivätkin harjoittelemaan jōdōa.[16]

Korean sodan alettua 1950 Yhdysvallat tarvitsi kipeästi liittolaisia ja budō-harjoittelu sallittiin jälleen. Japanin demilitarisointi keskeytettiin käytännössä kokonaan ja lähes kaikki japanilaiset, myös monet budō-opettajat, saivat kansalaisluottamuksensa takaisin 1950-luvun alkuun mennessä.[17]

Jōdōn tie Japanin kendoliiton viralliseksi lajiksi

Jōdō sisällytettiin Japanin kendoliiton (jap. 全日本剣道連盟, Zen Nihon kendō renmei, ZNKR) lajivalikoimaan 1956. Tuohon aikaan kukin lajin harrastaja teki vyökokeissa oman opetuslinjansa mukaisia liikesarjoja eli kataa. Se herätti tarpeen luoda vakioidut liikesarjat, jotta harrastajat olisivat kokeissa vertailukelpoisia. Toukokuussa 1963 ZNKR:n johtokunta muodosti tutkimuskomitean laatimaan jōdōlle seiteigatan (vakioidut muodot). Shimizu toimi tämän viisitoistahenkisen komitean puheenjohtajana. Komitean työ valmistui helmikuussa 1968, ja seuraavan kuukauden kokouksissa ZNKR:n hallitus ja vuosikokous hyväksyivät komitean laatimat 12 parikataa ja niihin valmistavat yksilö- ja pariharjoitukset. Ne esiteltiin yleisölle kendon Japanin-mestaruuskilpailuissa ja Kioton turnauksessa joulukuussa 1969.[18] Näissä tapahtumissa katat esittivät Takaji Shimizu (miekka) ja Ichizō Otofuji (jō).[19]

Harjoittelu

Shijō on vanginnut jōlla uchidachin bokkenin. Tekniikan nimi on kuri tsuke.[20]

ZNKR jōdōn harjoittelumuodot

ZNKR jōdōssa on 12 yksilöharjoitetta (tandoku dōsa), 12 pariharjoitetta (sōtai dōsa) sekä 12 kataa (seiteigata).[21] Yksilöharjoitteet tehdään ryhmässä ilman paria, kun taas pariharjoitteet ja kata tehdään pareittain, jolloin toisella harjoittelijalla on jō-sauva ja toisella bokken-puumiekka.[22] Koska jōdōssa ei käytetä suojuksia, pitää liikkeitä, lyöntejä ja pistoja kontrolloida tarkasti ja huolellisesti. Jōdōssa vapaaottelu onkin käytännössä mahdotonta, ja harjoittelu tehdään katojen mukaisesti.[23] Harjoittelijat pukeutuvat harjoituksissa indigonsinisiin, leveälahkeisiin, kangasvöillä sidottaviin hakama-housuihin ja paksuun gi-takkiin sekä usein myös leveään obi-vyöhön. Paksujen puuvillaisten vaatteiden tarkoitus on tarjota hieman suojaa harjoittelijalle. Aloittelijat voivat käyttää aluksi hillityn värisiä t-paitoja ja verryttelyhousuja. Jōdōa harjoitellaan paljain jaloin.

Jōdō-harjoittelu on käytännössä kata-harjoittelua. Jōdōssa on opittava hallitsemaan sekä miekan (tachi) että sauvan (jō) erityisominaisuudet ja tekniikat. On osattava hyökätä ja torjua kummallakin aseella ja tunnettava niiden ihanne-etäisyydet, vahvuudet ja heikkoudet.[24][25] Aseellisten budolajien aikaisempaa harjoittelua ei silti vaadita. Loppujen lopuksi jōdōn aseharjoittelu on väline, jolla voidaan kehittää ja muokata harjoittelijoiden fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia. Tavoitteena on tekniikan muodon täydellinen toistaminen siten, että muoto ei ole pelkästään ulkoista. Tällöin rentous, valppaus (zanshin) sekä peräänantamaton henki ja itsensä likoon laittaminen (sutemi) ovat aistittavissa kata-suorituksesta myös ulospäin. Tekemisen laatu, vastuu omasta harjoittelusta ja harjoittelutovereista sekä pitkäjännitteisyys kehittyvät.[26]

Kun jōdōn 12 seiteigataa alkavat sujua, on luonnollista jatkaa harjoittelua myös Shindō Musō-ryū jōdōn vanhojen eli koryū-katojen parissa. Koryū-katojen esittämistä vaaditaan kuitenkin vasta 6. danin tutkintovaatimuksissa.[27] Edistyneimpien harjoitusohjelmaan kuuluvat myös muut Shindō Musō-ryūhun liitetyt aselajit, niin sanotut liitännäislajit eli Fuzoku ryuhat.

ZNKR jōdōn tasokokeet ja graduointikäytäntö

ZNKR jōdōn graduoinneissa edetään Japanin kendoliiton mallin mukaisesti. Jōdōssa on käytössä kyū (opiskelija) ja dan (harjoittelija) -asteisiin perustuva järjestelmä.[28][29] Kyū-asteita on kuusi ja dan-asteita kahdeksan. Vastoin yleistä käsitystä shodanin eli 1. tason mustan vyön suorittanut harjoittelija ei ole mestari, joka voisi lopettaa harjoittelun, vaan hän vasta kykenee aloittamaan vakavan, pitkäjännitteisen harjoittelun. Tällaiseen harjoitteluun on osattava motivoitua, koska taitojen kasvaessa myös vaatimustaso kasvaa. Seuraavalle tasolle pääsy vaatii aina lisäponnisteluja, sitkeää harjoittelua sekä oman toiminnan kriittistä arviointia ja puutteiden korjaamista. Harjoittelussa voi ja pitää kehittyä, vielä ikäihmisenäkin, joten haastetta riittää loppuelämäksi.[30]

Jō

Punatammesta tehty jō-sauva. Pituus 128 cm ja paksuus 2,4 cm.
Valkotammesta tehty bokken-puumiekka. Pituus 102 cm.

Jōdōssa käytettävä 2,4 cm:n paksuinen ja 128 cm:n pituinen jō-sauva valmistetaan valko- tai punatammesta.[31] ZNKR:n määrittelemät jōn tarkat japanilaiset mitat ovat: pituus 4 shakua, 2 sunia ja 1 bu sekä paksuus 8 buta. Jōn tulisi olla valmistettu laadukkaasta jalopuusta,[32] koska puun on oltava riittävän lujaa kestääkseen harjoittelun kovia iskuja murtumatta tai tikkuuntumatta. Lisäksi pehmeämpi puulaji elää ja vääntyilee kosteuden muuttuessa huomattavasti tammea herkemmin.

Jōn käsittely ja käyttö jōdōssa

Jō on sen mittainen, että jōdōka voi pitää kiinni sen molemmista päistä yhtä aikaa. Tämä mahdollistaa nopeat suunnanvaihdot ja erilaiset tekniikoiden yhdistelmät. Jōlla voidaan pistää, lyödä, pyyhkäistä ja sitoa. Myös miekkatorjuntaan jō sopii hyvin. Lyönnit ja pistot suunnataan yleensä kehon hermopisteisiin (atemi). Yleisimmät niistä ovat nenänvarsi, ohimo ja pallean yläosa.[33]

Jotta jōlla voidaan toimia ja torjua partaveitsenterävä japanilainen miekka, täytyy jōdōkan ymmärtää myös miekan tekniikoita ja taisteluetäisyyttä sekä toimintaedellytyksiä.[34] Edistyäkseen jōdōn taidossa jōdōkan on siis kasvatettava myös miekankäytön tuntemustaan. Jōlla on mahdollista myös katkaista napakalla, hyvin osuneella lyönnillä jopa taottu miekka tai muu teräase, mutta tätä ei ZNKR jōdōssa harjoitella.

Jōta voidaan pidellä myötä- ja vastaotteella, ja molemmalla tavalla voidaan tehdä erilaisia tekniikoita. "Kuollutta" asentoa ei harjoitteluun perehtyneeltä jōdokalta juuri löydy. Jō on kuitenkin niin pitkä (noin 25–30 cm pidempi kuin tachi), ettei miekkamies pääse parhaalle lyönti- tai leikkausetäisyydelle jōlla uhattaessa. Miekalla varustautunut voi nimittäin lyödä tehokkaasti vain leikkaavan terän suuntaisesti miekan kärkikolmanneksella tai pistää kärjellä hyvästä asennosta. Siksi miekka ei ole aseena yhtä monipuolinen kuin jō.[35]

Bokkenin käsittely ja käyttö ZNKR jōdōssa

Puista harjoittelumiekkaa (jap. 木剣, bokken tai jap. 木刀, bokutō) käytetään jōdōssa yhdenmukaisesti kendo katan käytäntöjen mukaan.[36] Useimmissa katoissa ja perusharjoittelussa miekkaa käyttävä osapuoli (uchidachi) lyö bokkenilla valmiusasennoista (kamae), jotka ovat vastaavia kuin kendossa. Niissä miekka on yleensä kohotettuna joko pään vierelle tai pään yläpuolelle. Joskus bokken työnnetään vyöhön (obi), jolloin se vastaa huotrassa olevaa miekkaa (taitō).[37]

Perusharjoittelu yksin ja parin kanssa Kihon tandoku dōsa ja sōtai dōsa

Perustekniikoita voidaan jōlla harjoitella sekä yksittäin (tandoku dōsa) että pariharjoituksena (sōtai dōsa), jolloin oppilaspuoli (shijō) harjoittelee jōlla ja opettajapuoli (uchidachi) bokkenilla. Harjoitteet ovat seuraavat:[38]

Tekniikka Tekniikan nimi japaniksi Tekniikan lyhyt selitys Kuva tekniikasta
1
 Honte uchi Lyönti olkapään yli nenänvarteen.
2
 Gyakute uchi Lyönti olkapään yli nenänvarteen vastaotteella.
3
 Hiki otoshi uchi Sauvan veto taakse josta miekan isku alas.
4
 Kaeshi tsuki Pisto sauvalla pallean yläosaan.
5
 Gyakute tsuki Pisto sauvalla yläkautta alas pallean yläosaan, sen jälkeen lyönti nenänvarteen.
6
 Maki otoshi Päähän tähdätyn miekaniskun torjunta ja ohjaaminen alaspäin.
7
 Kuri tsuke Päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja terän lukitus.
8
 Kuri hanashi Päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja miekan linkoaminen pois.
9
 Tai-atari Päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja miekkamiehen työntö taaksepäin.
10
 Tsuki hazushi uchi Miekalla palleaan kohdistuvan piston väistö ja miekan iskeminen alas.
11
 Do-barai uchi Oikeaan kylkeen kohdistuvan miekaniskun torjunta ja miekan iskeminen alas.
12
 Tai hazushi uchi Päähän tähdätyn miekaniskun väistö taakse ja miekan isku alas.

ZNKR jōdōn seiteigata

Hissage katan alkuasetelma. Miekkamies on Hasso-no-kamae valmiusasennossa ja jōlla varustautunut Hissage-no-kamae valmiusasennossa, jossa jō on näkymättömissä jodokan vartalon takana

ZNKR jōdō kata suoritetaan pareittain, jossa opettajan roolissa oleva uchidachi on varustautunut bokkenilla ja oppilaan roolissa oleva shijō jōlla.[39] Ensimmäisiä katoja ryhdytään harjoittelemaan, kun aloittelija on oppinut perustekniikat (kihon). Kaikkien 12 katan muotoon tutustutaan alustavasti 6–12 kuukauden kuluessa harjoittelun aloittamisesta. Sisällön löytäminen kataan vaatiikin sitten pidempää ja määrätietoista, kokeneiden jōdōkoiden ohjaamaa harjoittelua.

Alla ovat ZNKR jōdō katat lueteltuina, mukana katojen nimet, käännökset ja niiden alkuperäinen sijoittuminen Shindō Musō-ryun kata-ryhmissä. Katat Suigetsu (2.) ja Shamen (4.) ovat erikoistekniikoita (Tokushu waza) Shindō Musō-ryun normaalin oppimäärän ulkopuolelta.

Seiteigata[40]:

Katan numero Katan järjestys japaniksi Katan nimi japaniksi Suomennettu nimi Katan sijainti Shindō Musō-ryūn kata-sarjoissa
1
 Ipponme Tsuki zue Kävelykeppi SMR Omote-katasarjan 3. kata
2
 Nihonme Suigetsu Sisuspunos SMR erikoistekniikka
3
 Sanbonme Hissage Vetäytyä SMR Omote-katasarjan 4. kata
4
 Yonhonme Shamen Kalteva SMR erikoistekniikka
5
 Gohonme Sakan Työntö vasempaan SMR Omote-katasarjan 5. kata
6
 Ropponme Monomi Tähystää SMR Omote-katasarjan 8. kata
7
 Nanahonme Kasumi Usva SMR Omote-katasarjan 7. kata
8
 Hachihonme Tachi otoshi Miekan pudotus SMR Omote-katasarjan 1. kata
9
 Kyuhonme Rai uchi Salaman isku SMR Chūdan-katasarjan 10. kata
10
 Jupponme Seigan Suoraan silmiin SMR Chūdan-katasarjan 12. kata
11
 Jūipponme Midare-dome Pysäyttää kaaos SMR Chūdan-katasarjan 3. kata
12
 Jūnihonme Ran ai Kaaoksesta harmoniaan SMR Ran ai, opettaja puoli (uchidachi) käyttää pitkää miekkaa eli tachia. Katasta on myös versio jossa opettaja käyttää lyhyttä miekkaa eli kodachia.

Kilpailu

ZNKR jōdōssa on kilpailtu Japanin-mestaruudesta vuodesta 1974. Japanissa kilpaillaan yleensä pareittain ja kilpasarjoja on aina 8. daniin asti.

ZNKR jōdōn Euroopan-mestaruuskilpailut

Pääartikkeli: ZNKR jōdōn Euroopan-mestaruuskilpailut

Jōdōn ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 2002 alankomaalaisten harrastajien aloitteesta. Siitä alkaen ne on järjestetty vuosittain iaidon EM-kilpailuiden yhteydessä. Kilpailut järjestävä organisaatio on Euroopan kendoliitto ja sen kansalliset jäsenjärjestöt. Kisoissa kilpaillaan sekä joukkuemestaruudesta että yksilömestaruuksista tasoilla mudan (kyū-arvo, ei dan-arvoa), shōdan, nidan, sandan, yondan ja gōdan (1.–5. dan). Joukkueessa on kolme jäsentä.

Päivämäärä ja vuosi Kilpailu Maa Kaupunki Suomi osallistui Suomen jōdō-maajoukkueen saavutukset
23.11.2002 EJC Alankomaat Arnhem
Suomi ei osallistunut
xx.xx.2003 EJC Ranska Pariisi
Suomi ei osallistunut
9–10.11.2004 EJC Ruotsi Tukholma
Suomi osallistui joukkuekisaan ja yksilökisoissa shōdan sarjaan
2–4.11.2005 EJC Italia Bologna
Suomi osallistui joukkuekisaan ja yksilökisoissa mudan, shōdan ja nidan sarjoihin
5–6.9.2006 EJC Englanti Brighton
Suomi osallistui joukkuekisaan ja yksilökisoissa mudan, shōdan ja nidan sarjoihin
Mikko Lehmusvyöry (KKTI) sai fighting spirit-palkinnon nidan-sarjassa
2–4.11.2007 EJC Ranska Pariisi
Suomi osallistui joukkuekisaan ja yksilökisoissa mudan, shōdan ja nidan ja sandan sarjoihin
EM-joukkuekilpailu Bolognassa vuonna 2005. Etualalla Ranskan joukkue voittaa Suomen lipuin 2–1.
EM-kilpailu Bolognassa vuonna 2005. Italia vastaan Suomi, yksilösarja, shodan-tasoluokka.

Kilpailun kulku

Ottelussa kaksi kilpailevaa jōdōkaa tekevät samanaikaisesti kolme ennalta määrättyä pari-kataa oman miekkaa käyttävän parinsa kanssa. Kilpailijat erotetaan toisistaan siten, että toisen hakaman nyöreihin sidotaan punainen ja toiselle valkoinen nauha. Japanin-mestaruuskilpailuissa käytettävä tapa on, että kilpaileva jō-tachi kilpapari on harjoitellut ja hionut taitoa yhdessä ja heidän kisassa tekemänsä kata-kokonaisuus arvostellaan. Jōdōn Euroopan-mestaruuskilpailuissa ja kotimaisissa seitei jōdōn kisoissa vain jō-puoli arvostellaan. Tämä mahdollistaa miekkapuolen toimimisen vaikka useamman kilpailijan avustavana kumppanina.

Joukkueeseen kuuluvat aloittaja (sempō) , varakapteeni (fukushō tai chuken) ja joukkueen kapteeni (taishō). Joukkue muodostetaan niin, että joukkueen kapteeni on kokenein ja aloittaja kokemattomin jōdōka. Joukkueen jäsenten yhteen laskettujen dan-arvojen summa ei saa ylittää kymmentä ja korkein saa olla enintään 5. dan. Ottelussa kukin jäsen tekee vuorollaan kolme kataa kilpailevan joukkueen jäsentä vastaan. Taishō toimii ensin uchidachina sempōlle ja fukushōlle, sitten jälkimmäinen toimii uchidachina taishōn suorituksessa.

Tuomareita on kolme, ja he liputtavat välittömästi kolmen katan suorittamisen jälkeen ottelun tai joukkuekisassa osaottelun voittajan, punaisen tai valkoisen ottelijan. Kahdella lipulla eli kahden tuomarin äänellä kolmesta voittaa.

Kilpailun tavoitteet

Kuten budō-lajeissa yleensä, jōdōssa kilpailu on yksi harjoittelun muoto. Kilpailua harrastetaan, jotta kehitys jōdōssa olisi mahdollisimman laaja-alaista. Kilpailuissa on mahdollista harjoitella kovan paineen alla, mikä antaa jōdōkalle uusia näkökulmia harjoitteluun. Jōdōssa ajatus aidosta miekkamiehen kohtaamisesta on selkeästi läsnä kataharjoittelussa ja kilpailussa. Terävän miekan käyttö harjoittelussa olisi luonnollisesti liian vaarallista. Silti jōdōharjoittelijoilta vaaditaan huomattavaa keskittymistä ja kontrollia: puiseen bokken-harjoittelumiekkaan on suhtauduttava niin kuin se todellakin olisi terävällä terällä varustettu miekka shinken. Vaikka jōdōssa kilpaillaankin, on se tämän vuoksi luonteeltaan enemmänkin budō-taito kuin budō-urheilu. ZNKR Jōdōn muutokset vanhaan Shindō Musō-ryū -jōjutsuperinteeseen ovat kuitenkin marginaalisia, vaikka jōdōn vanhoilliset tahot muuta väittävät.[41]

ZNKR jōdō Suomessa

"Jōdō" kirjoitettuna kanjeilla
Pääartikkeli: ZNKR jōdō Suomessa

Suomessa ZNKR jōdōa on harjoiteltu yleisesti vuodesta 2002 lähtien, jolloin se otettiin virallisesti Suomen kendoliiton (engl. Finnish Kendo Association, lyh. FKA) lajivalikoimaan. Suomessa on tällä hetkellä noin 70 ZNKR jōdōssa graduoinutta harjoittelijaa. Tasokokeen suorittaneista seitei jōdōkoista dan-arvo on neljällätoista.[42] ZNKR seitei jōdōa eli kendoliiton jōdōa voi Suomessa tällä hetkellä harjoitella FKA:n seuroista Helsingissä (Helsingin kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchi ry), Turussa (Turun kendoseura Rendaino ry) ja Porissa (Porin Kendoseura DAI KUMA KEN KAI). Lajin ensimmäiset Suomen-mestaruuskilpailut pidettiin Ulvilassa huhtikuussa 2007.

ZNKR jōdō Euroopan kendoliitossa

Dan-arvon ZNKR jōdōn tasokokeessa suorittaneet Euroopan kendoliiton (EKF) jäsenmaiden jōdōkat EKF:n tilastoissa vuodelta 2006.[43] EKF:n sääntöjen mukaan suoritetut dan-arvot pätevät myös Kansainvälisen kendoliiton (IKF) ja Japanin kendoliiton (AJKF tai ZNKR) kriteerein eli ovat siis maailmanlaajuisesti virallisia ZNKR jōdō graduointeja. Kaikkiaan Euroopan kendoliitossa oli vuonna 2006 kaikkiaan 665 vähintään 1.danin eli shodan-asteen tasokokeessa suorittanutta jōdōkaa. Euroopassa ZNKR jōdō harjoittelu on aloitettu Ranskassa 1970-luvulla ja 1980-luvulla mukaan ovat tulleet Alankomaat, Iso-Britannia, Belgia ja Ruotsi. Lajin leviäminen EKF:n muihin jäsenmaihin vilkastui vasta 2000-luvulla.[44]

EKF:n jäsenmaiden ZNKR jōdōn tasokokeessa dan-arvon suorittaneet 2006 asti

Dan-arvoja ja Shōgō-arvoja Euroopan kendoliittojen jäsenmaissa on ZNKR jōdōssa suoritettu seuraavasti. Tilastot ovat elävistä henkilöistä vuoteen 2006 asti.[45]

EKF:n jäsenmaa Shodan Nidan Sandan Yondan Godan Rokudan
Renshi
 Nanadan
Kyōshi
 kaikkiaan
Alankomaat 14 11 20 7 6 1
Vitalis, Van Amersfoort
 2
ei ole
 61
Andorra 10 5 2 1 0 0
ei ole
 0
ei ole
 18
Belgia 16 13 8 0 3 0
ei ole
 0
ei ole
 40
Espanja 4 3 3 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 10
Etelä-Afrikka 1 1 0 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 2
Islanti 1 0 1 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 2
Iso-Britannia 29 39 23 20 9 3
Hopson, Mansfield
 2
ei ole
 125
Israel 2 1 2 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 5
Italia 21 19 10 1 0 0
ei ole
 0
ei ole
 52
Itävalta 6 11 6 6 0 0
ei ole
 0
ei ole
 29
Jordania 4 4 2 0 1 0
ei ole
 0
ei ole
 11
Kreikka 1 1 0 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 2
Norja 1 0 2 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 3
Puola 1 5 0 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 6
Ranska 39 35 27 18 9 5
Chabaud, Marie dit Moisson, Blaize, Laurier
2
Reniez
135
Romania 2 0 0 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 2
Ruotsi 22 14 1 4 2 1
ei ole
 0
ei ole
 44
Saksa 29 19 11 9 3 0
ei ole
 0
ei ole
 71
Slovakia 0 1 1 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 2
Suomi 3 2 1 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 6
Sveitsi 6 2 4 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 12
Tsekki 1 2 0 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 3
Unkari 2 2 1 1 0 0
ei ole
 0
ei ole
 6
Venäjä 9 7 2 0 0 0
ei ole
 0
ei ole
 18

Muita jōlla harjoittelevia lajeja

Shindō Musō-ryū jōdō

Shindō Musō-ryū, myös Shintō Musō-ryū (jap. 神道夢想流杖道) jōdōa voi harjoitella muutamissa suomalaisessa aikido-, iaido-, karate- ja kendo-seuroissa. Shindō Musō-ryū jōdōon kuuluu kaikkiaan noin 70 pari-kataa. Koulukunnan harjoitteluun kuuluu jōn lisäksi myös muiden aseiden, esimerkiksi tanjon, miekan ja kusarigaman tekniikoita. [46]

Aiki-jō

Myös aikidossa harjoitellaan jōlla niin sanottuja aiki-jō-tekniikoita. Aiki-jō-tekniikat ovat osittain keihäänkäytön sotataidoista (sōjutsusta) kehitettyjä, osin aikido-senseiden kehittämiä uusia tekniikoita ja sovelluksia. Aseharjoitteluun ei panosteta kaikissa aikidoseuroissa.

Taura Musō-ryū jōjutsu

Taura Musō-ryū jōjutsua voi harrastaa Suomessa ainakin Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa, Imatralla, Pietarsaaressa. Taura Musō-ryū jōjutsu on osa Taura Musō-ryū kobudō taistelutaitokoulukunnan bujutsu-systeemistä, jonka on koonnut Ikubo Motomu -niminen Shorinjiryu Renshinkan-karate-sensei Hokkaidōlla (jap. 北海道) Ikubo-suvussa harjoitellusta Muso-ryū ju- ja jōjutsusta. Taura Musō-ryū jōjutsu harjoittelun jatkaminen edellyttää lajiin tutustumisen jälkeen liittymistä kyseisen koulukunnan jäseneksi.[47]

Suiō-ryū Iai Kenpō jōjutsu

Suiō-ryū iai kenpō (jap. 水鴎流居合剣法) on klassinen bujutsukoulu, johon kuuluu osana jojutsua. Koulukunnan perusti Mima Yoichizaemon Kagenobu (1577–1665), joka oli harjoitellut Bokuden Ryūta ja yamabushien jojutsua (Konga Jo johoa). Koulukunnan harjoitteluun kuuluvat muun muassa iai, kenpo (kenjutsu), naginata, kogusoku (jujutsu-tyyppistä tekniikkaa) ja jojutsu. [48] Suiō-ryū Iai Kenpōa on mahdollista harjoitella Suomen kendoliiton iaidon harjoittelun syventyessä koryū-harjoitteluun. Suiō-ryū iai kenpō -harjoitteluun mukaan pääseminen vaatii, paitsi ZNKR iaidōn hallintaa, myös harjoittelijan suosittelun Suiō-ryū-opettajalle ja tämän hyväksynnän. Jōlla harjoittelu alkaa vasta kun harjoittelija on edistynyt tarpeeksi pitkälle, ja sen aloittamisesta päättää opettaja. [49]

Kashima-Shinryū jōjutsu

Kashima-Shinryū (jap. 鹿島神流) on lähes 500 vuotta vanha japanilainen bujutsu-koulu. Suomessa Kashima-Shinryūta harjoitellaan Helsingissä ja Tampereella. Kashima-Shinryūn harjoittelu alkaa aina miekkatekniikoiden (kenjutsu) ja jūjutsun opiskelulla. Perusteiden oppimisen jälkeen opiskeltava asevalikoima laajenee kattamaan tärkeän osan muinaisen bushin taisteluvälinevalikoimasta, muiden muassa jōn.[50]

Tendō-ryū naginatajutsu

Tendō-ryū naginatajutsu (jap. 天道流 薙刀術, Tendō-ryū naginatajutsu) on klassinen japanilainen bujutsu-koulukunta, jossa harjoitellaan myös sauvankäyttötaitoja (jōjutsu). Koska naginata on koulukunnan pääase, sauvankäyttötaidot valmistavat tilanteeseen jossa naginata menettää taistelussa teränsä varren katkettua. [51] Tendō-ryūta ei harjoitella suomessa.

Lähteet

Yleiset lähteet

  • Don Cunningham: Taiho-jutsu, Law and Order in the Age of the Samurai. Tuttle Publishing, 2004. ISBN 0-8048-3536-5.
  • Donn F. Draeger: Classical bujutsu, The Martial arts and ways of Japan vol. 1. Weatherhill, 1973. ISBN 0-8348-0233-3.
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
  • Editorial: Riichiro Handa, Tsunemori Kaminoda, Katsuyuki Kato, Kenji Matsui, Shigehiro Matsumura, Shigenori Namitome and Shoichiro Yano. (translated by Chris Mansfield): JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO, English Version Manual. All Japan Kendo Federation, 2006.
  • Tsunetsugu Hiroi, Koutaro Yoneno, translated by Peter Boylan: Jodo -Photo technical book & English translation. Airyudo, 2003. ISBN 4-7502-0269-X.
  • Pascal Krieger: Jodô – la voie du bâton / The way of the stick. Association helvetique de Jodo, 1989. ISBN 2-9503214-0-2.
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.
  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU – Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9. EAN: 9789519801216
  • Timo Reenpää (2006): ZNKR seitei Jodo – perusteita harjoitteluun, 8. päivitys
  • Diane Skoss, ed.: Sword & spirit, Classical warrior traditions of Japan vol. 2. Koryu books, 1999. ISBN 1-890536-05-9.
  • Kim Taylor, Eric Tribe: The Little book of jodo: a goomba's guide to the stick. Sei Do Kai, 2000.
  • Don Zier, Tom Lang: Jo, the Japanese Short Staff. Unique Publications, 1985. ISBN 0-86568-058-2.
  • Kattava Shindō Musō-ryū sivusto

Lähdeviitteet

  1. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006; sivut 4–5
  2. ↑ Tengu 2/2006, sivu 7, AJKF:n ja IKF:n puheenjohtajan Yoshimitsu Takeyasun viesti iaidon ja jodon Euroopan-mestaruuskilpailuiden osallistujille.
  3. ↑ Tengu 2/2006, sivu 7, AJKF:n ja IKF:n puheenjohtajan Yoshimitsu Takeyasun viesti iaidon ja jodon Euroopan-mestaruuskilpailuiden osallistujille.
  4. ↑ TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 92. Tutle Publishing, 2004
  5. ↑ Donn F. Draeger: Classical bujutsu, The Martial arts and ways of Japan vol. 1. Weatherhill, 1973. ISBN 0-8348-0233-3. sivu 77
  6. ↑ Bu Samurain ammatti. Hashi 20/1998, 1998, sivut 69–70
  7. ↑ Diane Skoss, ed.: Sword & spirit, Classical warrior traditions of Japan vol. 2. Koryu books, 1999. ISBN 1-890536-05-9.
  8. ↑ Kim Taylor, Eric Tribe (2000): The Little book of jodo: a goomba's guide to the stick. Sei Do Kai.
  9. ↑ TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 31. Tuttle Publishing, 2004
  10. ↑ Kim Taylor, Eric Tribe (2000): The Little book of jodo: a goomba's guide to the stick. Sei Do Kai.
  11. ↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivu 68. Weatherhill, 1974
  12. ↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivu 68. Weatherhill, 1974
  13. ↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivu 68. Weatherhill, 1974
  14. ↑ TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 100. Tuttle Publishing, 2004
  15. ↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, Weatherhill 1974, sivu 70.
  16. ↑ Taylor Kim: A Brief History of ZNKR jodo. Kendo World, 2002, 1. vsk, nro 2, s. 84 (80-86). New Zealand: KW Publications. 1175-8872. (englanniksi)
  17. ↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, Weatherhill 1974, sivu 70.
  18. ↑ JODO – Photo technical book & English translation; Yoneno Koutaro, Hiroi Tsunetsugu, translated by Peter Boylan; Airyudo 2003, sivu 11.
  19. ↑ Kim Taylor, Eric Tribe (2000): The Little book of jodo: a goomba's guide to the stick. Sei Do Kai.
  20. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 31–32
  21. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  22. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  23. ↑ Kendo World; Kendo, Iaidō & Jōdō – a Comparison between Japan and Europe, Louis Vitalis (kendo 7.dan renshi, ZNKR iaidō 7.dan kyōshi, ZNKR jōdō 7.dan renshi) sivu 69. Vol 2. N:o 2., 2003
  24. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  25. ↑ Kendo World; Kendo, Iaidō & Jōdō – a Comparison between Japan and Europe, Louis Vitalis (kendo 7.dan renshi, ZNKR iaidō 7.dan kyōshi, ZNKR jōdō 7.dan renshi) sivu 69. Vol 2. N:o2., 2003
  26. ↑ JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  27. ↑ European Kendo Federation (EKF)/ Dan grading exams / "Vihreä kirja" 2004, sivu 1–4.
  28. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  29. ↑ European Kendo Federation (EKF)/ Dan grading exams / "Vihreä kirja" 2004, sivu 1–4.
  30. ↑ Kendo World; Kendo, Iaidō & Jōdō – a Comparison between Japan and Europe, Louis Vitalis (kendo 7.dan renshi, ZNKR iaidō 7.dan kyōshi, ZNKR jōdō 7.dan renshi) sivu 69. Vol 2. N:o2., 2003
  31. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivu 4.
  32. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  33. ↑ Don Zier, Tom Lang, Jo, the Japanese Short Staff, Unique Publications, 1985, sivu 22
  34. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  35. ↑ TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 92. Tutle Publishing, 2004
  36. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  37. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  38. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 15–39
  39. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006;
  40. ↑ JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 40–66
  41. ↑ Vitalis Louis (kendo 7.dan renshi, ZNKR iaidō 7.dan kyōshi, ZNKR jōdō 7.dan renshi): Kendo, Iaidō & Jōdō - a Comparison between Japan and Europe. Kendo World, 2003, 2. vsk, nro 2, s. 69 (65-69). New Zealand: KW Publications. 1175-8872. (englanniksi)
  42. ↑ Suomen kendoseurojen keskusliitton tilasto 31.12.2007
  43. ↑ European Kendo Federation (EKF)/ EFK Yudansha list / "Vihreä kirja" 2006.
  44. ↑ European Kendo Federation (EKF)/ EFK Yudansha list / "Vihreä kirja" 2006.
  45. ↑ European Kendo Federation (EKF)/ EFK Yudansha list / "Vihreä kirja" 2006.
  46. ↑ Kim Taylor, Eric Tribe (2000): The Little book of jodo: a goomba's guide to the stick. Sei Do Kai.
  47. ↑ Pasi Hellstén: Jō-harjoittelusta Suomessa. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2004, nro 1/2004, sivut 26–27.
  48. ↑ José Martinez-Abarca, Jukka Helminen: Sui O Ryu. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2006, nro 2/2006, sivut 4–6.
  49. ↑ José Martinez-Abarca, Jukka Helminen: Sui O Ryu. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2006, nro 2/2006, sivut 4–6.
  50. ↑ Kashima-Shinryu Suomessa Suomen Kashima-Shinryu. Viitattu 4.4.2008.
  51. ↑ Diane Skoss (päätoimittaja), Koryu Bujutsu, Classical Warrior Traditions of Japan, 1995 sivut 80–81

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=ZNKR_jōdō&oldid=4754464”