Iaidō

Wikipedia

Iaidō (jap. 居合道, iaidō) – kutsutaan joskus myös nimillä iaijutsu (jap. 居合術, iaijutsu) tai battōjutsu (jap. 抜刀術, battōjutsu) – on perinteinen japanilaiseen miekankäyttötaitoon perustuva budolaji, joka keskittyy miekan vetämisen harjoitteluun ja sen käyttöön yllättävissä tilanteissa. Yleisesti ottaen iaidossa harjoitellaan enimmäkseen muotoja (kata), pariharjoitteita ja erilaisia lyöntejä henkistä asennetta painottaen.

Sisällysluettelo 1 Iaidōn kehitys 2 Iaijutsusta Iaidôksi 3 Harjoittelusta 4 Harjoittelun välineet 4.1 Nukitsuke 4.2 Kirioroshi 4.3 Chiburi 4.4 Nōtō 5 Koulukuntien eroja 5.1 ZNKR iaidō 5.2 Musō Jikiden Eishin-ryū 5.3 Musō Shinden-ryū 5.4 Toyama-ryū 5.5 Suiō-ryū 6 Katso myös 7 Suomalaisia Iaidō-seuroja 7.1 (ZNKR iaidō) 7.2 (Musō Jikiden Eishin-ryū) 7.3 (Musō Shinden-ryū) 8 Lähteet 8.1 Lähdeviittaukset 8.2 Kirjallisuuslähteet

[muokkaa] Iaidōn kehitys

Iaidō-sanan on ottanut käyttöön budo-opettaja Nakayama Hakudō 1869-1958, jolla oli hanshi eli korkea opettaja-arvo sekä kendossa että jōdōssa ja iaidōssa, ja oli lisäksi kokenut kenjutsun taitaja.^[1] Iaijutsu-kouluista hän oli opiskellut Ômori-ryū, Muraku-ryū ryūita sekä Eishin-ryūn (Shimomura-ha) sekä Ittō-ryūn (Yamaguchi-ha) ryūhaita.^[1]

[muokkaa] Iaijutsusta Iaidôksi

Iaidô on kehittynyt lajista nimeltään iaijutsu. Iaijutsu oli puhtaasti metodinen tapa harjoitella mahdollisimman tehokasta tapaa surmata vastustaja miekan vedolla tupesta. Meiji restauraation seurauksena samurai-luokka lopetettiin, jolloin Japani otti suuren harppauksen kohti länsimaalaisuutta. Uusi aika merkitsi moderneja elintapoja, mutta myös modernimpaa sotataidetta. Modernien tuliaseiden yleistyessä perinteisten aseiden ja niiden käytön tarve katosivat. Iaijutsu oli menettänyt merkityksensä. Moni miekkailukoulukunta lopetti toimintansa kannattamattomana, mutta muutama tyylisuunta jatkoi perinteisten taistelutaitojen harjoittamista. 1900-luvun alussa kehitettiin Iaidô, joka yleensä mielletään "miekan vedon tie":ksi. Kanjit iai tulee kuitenkin sanoista "tsune ni ite, kyu ni awasu" eli vapaasti "Olitpa missä tahasta ja teitpä mitä tahansa, sinun pitää olla valmis mihin tahansa". Iaido tähtää henkiseen kehittymiseen, itsensä parantamiseen ihmisenä ja vanhojen miekkailutaitojen säilyttäminen. Iaidôa usein pidetään symbolisena ja henkisenä versiona iaijutsusta. Iaidô kuitenkin polveutuu suoraan vanhoista iaijutsukoulukunnista, sisältää niiden tekniikat ja pyrkii toiminnalliseen miekkatekniikkaan. Nykypäivänä useat koulukunnat yhä käyttävät nimeä iaijutsu.

[muokkaa] Harjoittelusta

Iaidōa harjoitellaan useilla eri tyyleillä. Kokoava tekijä useimmissa tyylisuunnissa on kuitenkin iaidō-kata-suorituksen jako neljään osaan: miekan vetoon ja siihen liittyvään hyökkäävään tai puolustavaan tekniikkaan (nukitsuke), jatkolyönteihin ja tekniikoihin (kirioroshi/kiritsuke), symboliseen veren ravistamiseen miekan terästä (chiburi) ja miekan palauttamiseen huotraan (nōtō). Iaidōn harjoitteluun liittyy myös tameshigiri eli "koeleikkaus", jossa nykyään harjoitellaan kasteltujen ja rullattujen bambumattojen leikkaamista yhdellä tai useammalla lyönnillä. Jotkin tyylit sisältävät kumitachi-tekniikoita eli paritekniikkaa. Joissakin Iaidô koulukunnissa on itseasiassa enemmän paritekniikkaa kuin yksin tehtäviä harjoitteita.

Iai tekniikka on yleensä istuvasta asennosta tehtäviä suoritteita, mutta suurimmassa osassa iai koulukuntia on myös seisaaltaan tehtäviä katoja.

[muokkaa] Harjoittelun välineet

Iaidossa pukeudutaan yleisesti joko mustaan, tumman siniseen tai valkoiseen iaidoasuun, jonka takki on normaalia budopukua hieman pidempi ja omaa lyhemmät hihat. Pitkät hihat saattaisivat tarttua miekan kahvaan leikkauksen aikana. Iaidossa käytettävä vyö on normaalia budovyötä leveämpi ja se sidotaan eri tavalla. Tunnusomaisin vaate iaidôssa on hakama, eli ns. "housuhame". Hakama on perinteinen japanilainen vaatekappale jonka arvellaan alunperin olleen ratsastushousut jotka suojelivat kallista kimonoa. Hakama oli hyvin suosittu Edo-kauden japanissa. Jotkin tyylisuunnat käyttävät iaidôssa vyöarvosta riippuen takkina leveähihaista (kimonohihaista) takkia tai haoria, eli päällystakkia.

Iaidossa käytetään pääasiallisesti kevytmetallista (alumiini/sinkki tai beryllium/sinkki) valmistettua miekkaa (Iaitô) ja katanan puista vastinetta (bokken). Vanhemmat harjoittelija saattavat käyttää terävää miekkaa normaaliin harjoitteluunsa. Pariharjoittelu suoritetaan lähes poikkeuksetta puumiekoilla riskien ja kustannuksien välttämiseksi. On myös olemassa koulukuntia jotka harjoittelevat joskus metallisilla miekoilla pariharjoitteita, esim. Toyama ryu.

[muokkaa] Nukitsuke

Iai-kata alkaa aina miekan ollessa vielä tupessa ja yleensä ensimmäinen liike on miekan veto tupesta, joka muodostaa ensimmäisen hyökkäyksen ns."vetolyönnin", nukitsuke:n. Katan ensimmäinen liike voi olla myös puolustuksellinen, eli torjunta tai miekan kahvvalla (tsuka) vastustajaan kohdistuva hyökkäävä tai rajoittava liike. Nukitsuke on usein myös koko katan tärkein liike, koska sen nimenomainen tarkoitus on vastata välittömään uhkaan. Nukitsuke ei välttämättä ole leikkaus vaan se voi olla myös vastustajan lähenemisen estäminen.

[muokkaa] Kirioroshi

Kirioroshi- tai kiritsuke ("putoava leikkaus" tai "leikkaulyönti") on yleensä katassa nukitsukea seuraava pystysuora lyönti. Lyöntejä voi olla yksi tai useampi. Nukitsukea seuraava liike ei kuitenkaan aina ole pystysuora lyönti, se voi olla mikä tahansa tekniikka.

[muokkaa] Chiburi

Chiburi tarkoittaa veren ravistamista miekan terästä joka esiintyy suuressa osassa iai-kouluista eri muodoissa. Veren poistaminen miekasta oli tärkeää, sillä veren punasoluissa oleva hemirauta saattoi hapettaa miekan terää pitkällä aikavälillä tai ainakin rumentaa terää. Lisäksi pyyhkimätön veri saattoi aiheuttaa miekan terän jumiutumisen huotraan, mikä saattoi tositilanteessa olla kohtalokasta. Iaidossa esiintyvä liike on kuitenkin lähinnä symbolinen ja sen tarkoituksena on lähinnä "tapon" jälkeen rentouttaa kehoa ja lihaksia sekä korostaa harjoittelijan valmiutta ja saattaa miekka asentoon jossa jo kaatunutta vastustajaa voidaan vielä uhata. Itse liike ei todennäköisesti olisi poistanut verta terästä läheskään tarpeeksi tehokkaasti joten se olisi joka tapauksessa pitänyt pyyhkiä kunnolla ennen huotraan palauttamista. Chiburia voi verrata lähinnä käsien ravisteluun pesun jälkeen. Sen tarkoitus ei ilmeisesti ollut poistaa kaikkea verta, vain suurin osa. Miekka pyyhittiin leikkauksen jälkeen riisipaperiin. Chiburilla ilmeisesti siistittiin terää jolloin pyyhittävä osuus olisi mahdollisimman pieni, ja riisipaperi olisi riittävä.

[muokkaa] Nōtō

Nōtō tarkoittaa yksinkertaisesti miekan palauttamista huotraan. Eri kouluilla on oma tapansa tehdä tämä, mutta yhteistä on sulava liike ja vasemman käden käyttö ohjaamaan terää. Tärkeää on myös säilyttää hyökkäysvalmius koko toimenpiteen ajan.

[muokkaa] Koulukuntien eroja

Iaidōssa on useita koulukuntia, joiden tapa tehdä iaidōa on toisistaan poikkeava. Esimerkiksi miekan huotraan palauttaminen (noto) poikkeaa eri tyyleissä (Musō Jikiden Eishin-ryū ja Musō Shinden-ryū) toisistaan. Myös eri koulukuntien päämäärissä ja harjoittelumetodeissa sekä miekan kantotavoissa on jonkin verran eroja. Yleisin tapa on kantaa miekkaa terä ylöspäin vyöhön työnnettynä. Joissakin myöhempien kausien tyyleissä kannetaan miekkaa myös terä alaspäin "genkotsu". Harjoitteluvälineinä käytetään tavallisesti aluksi puista harjoitusmiekkaa (bokken) ja myöhemmin metallista harjoitusmiekkaa (iaitō). Harjoitteluasu koostuu puvusta ja hakamasta. Iaidō-puvun takki on normaalia budō-takkia pidempi ja sen hihat ovat lyhyemmät.

[muokkaa] ZNKR iaidō

Pääartikkeli: ZNKR iaidō

Pääartikkeli: ZNKR iaidō Suomessa

[muokkaa] Musō Jikiden Eishin-ryū

Pääartikkeli: Musō Jikiden Eishin-ryū

[muokkaa] Musō Shinden-ryū

Pääartikkeli: Musō Shinden-ryū

[muokkaa] Toyama-ryū

Pääartikkeli: Toyama-ryū

[muokkaa] Suiō-ryū

Pääartikkeli: Suiō-ryū iai kenpō

[muokkaa] Katso myös

• Budō
• Jodō
• Kendō

[muokkaa] Suomalaisia Iaidō-seuroja

[muokkaa] (ZNKR iaidō)

• Espoo: Leppävaaran Budoseura Ry.
• Helsinki: Ki-Ken-Tai-Icchi Ry.
• Helsinki: Vuosaaren Viikingit ry/ Budoviikingit
• Pori: Porin kendoseura Dai Kuma Ken Kai Ry.
• Hämeenlinna: Hämeenlinnan kendoseura Joo Ken Kai Ry.
• Tampere: Seigikai Ry.
• Savonlinna: Savonlinnan Aikidoseura masurawo ry
• Lappeenranta: Ichiwakai ry
• Kouvola: Kouvolan Budoseura Kaigara ry.
• Kotka: Gu Do ken Kai/Kotkan kendoseura.

[muokkaa] (Musō Jikiden Eishin-ryū)

• Espoo: Budoseura Kobushikai Ry.

[muokkaa] (Musō Shinden-ryū)

• Helsinki: Hikari ry
• Turku: Turku Aikikai ry
• Tampere: Tampereen iaidoseura ry
• Joensuu: Kawaguchi Iaidō ry
• Jyväskylä: Budoseura Jigotai ry
• Lappeenranta: Ichiwakai ry

• Helsinki: Budoseura Meidokan ry
• Oulu: Aikidoseura Hokutokai ry
• Savonlinna: Savonlinnan Aikidoseura Masurawo ry

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Lähdeviittaukset

[muokkaa] Kirjallisuuslähteet

IAI - Zen Nippon Kendo Renmei Iai; Executive Managing Director: Yoshimitsu Takeyasu AKJF,(translated by Chris Mansfieid March 2004), All Japan Kendo Federation; Third Revision, October 2006.

	Nykyaikana harjoiteltavat budolajit
	Gendai-budolajit: | Aikido | Atarashii naginata | Iaidō| ZNKR jōdō | Judo | Jūkendō | Karate-do | Kendō | Kyūdō | Shōrinji kenpō | Taido | Tankendō