Musō Jikiden Eishin-ryū

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haruna Matsuo sensei (1925-14. syyskuuta 2002)

Musō Jikiden Eishin-ryū (jap. 無双直伝英信流, tai 無雙直傳英信流) on klassinen japanilainen miekan vedon koulukunta ja nykyään Musō Shinden-ryūn kanssa yleisimmin harjoiteltu iaidō-koulukunta. Tyylin perustaja oli Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobu (1546-1621) Kanagawan prefektuurista ja sillä on 450 vuoden katkeamaton historia.

Musō Jikiden Eishin-ryū iaidō Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen Muso Jikiden Eishin ryu on saapunut 1995. Suomessa harjoitellaan tällä hetkellä useita MJER-iaidon tyylisuuntia.

Musō Jikiden Eishin-ryū iaidōn perimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musō Jikiden Eishin-ryū:n 17. päämies Ōe Masamichi

Eishin-ryū iaidōlla on katkeamaton, yli 450 vuoden perinne perustajastaan Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobusta tähän päivään. Tämä tekee sen yhdeksi vanhimmista kirjallisesti varmennetuista miekkailukoulukunnista.

  • Hayashizaki Jinsuke Minamoto Shigenobu, Perustaja
  • Tamiya Heibei Narimasa, 2. päämies
  • Nagano Muraku Nyudo, 3. päämies
  • Momo Gumbei Mitsushige, 4. päämies
  • Arikawa Shozaemon Munetsugu, 5. päämies
  • Banno Denemon no Jo Nobusada, 6. päämies
  • Hasegawa Mondonosuke Eishin, 7. päämies
  • Arai Seitetsu Seishin, 8. päämies
  • Hayashi Rokudayu Morimasa, 9. päämies
  • Hayashi Yasudaya Seisho, 10. päämies
  • Oguro Motoemon Kiyokatsu, 11. päämies
  • Hayashi Masu no Jo Masanari, 12. päämies
  • Yoda Manzo Takakatsu, 13. päämies
  • Hayashi Yadayu Masataka, 14. päämies
  • Tanimura Kame no Jo Takakatsu, 15. päämies
  • Goto Masasuke, 16. päämies
  • Ōe Masamichi (1852-1927), 17. päämies
  • Hogiyama Namio (1891-1935), 18. päämies
  • Fukui Harumasa (1884-1971), 19. päämies
  • Kono Hyakuren (1899-1974), 20. päämies
  • Fukui Torao Seisan (1916-2001), 21. päämies
  • Ikeda Takashi Seiko (1932-), 22. päämies
  • Fukui Masato, 23. päämies

Tekniikkasarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musō Jikiden Eishin-ryū sisältää 45 yksinään tehtävää muotoa ja 45 parimuotoa. Osaa parimuotojen sarjoista kuitenkin harjoitellaan harvemmin ja vain edistyneiden harjoittelijoiden kesken.

Yksin tehtävät tekniikat (Waza)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksin tehtävässä tekniikassa käytetään pitkää miekkaa.

Seiza no Bu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteen harjoittelu aloitetaan kata-sarjalla, jota kutsutaan usein nimellä Ōmori-ryū. Tämä on ollut itsenäinen miekanvetokoulukunta jonka tyyliin liitti perinteen 17. päämies Ōe Masamichi (1852-1927). Japanista saattaa yhä löytyä Ōmori-ryūta itsenäisenä iai-perinteenä harjoittelevia. Tekniikkasarja suoritetaan polvi-istunnasta (seiza).

(jap. 正座之部, Seiza no Bu) koostuu seuraavista tekniikoista:

  1. (jap. , Mae)
  2. (jap. , Migi)
  3. (jap. , Hidari)
  4. (jap. , Ushiro)
  5. (jap. 八重垣, Yaegaki)
  6. (jap. 受流, Ukenagashi)
  7. (jap. 介錯, Kaishaku)
  8. (jap. 附込, Tsukekomi)
  9. (jap. 月影, Tsukikage)
  10. (jap. 追風, Oikaze)
  11. (jap. 抜打, Nukiuchi)

Tatehiza no Bu (Chūden)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(jap. 中伝, Chūden) -sarjan on luonut Hasegawa Eishin ja sitä kutsutaan yleisesti nimellä Eishin-ryū. Tämä tekniikkasarja suoritetaan (poikkeuksena Makkō-kata) puoli-istuvasta asennosta eli tatehizasta.

(jap. 立膝之部, Tatehiza no Bu) koostuu seuraavista tekniikoista:

  1. (jap. 横雲, Yokogumo)
  2. (jap. 虎一足, Tora no issoku)
  3. (jap. 稲妻, Inazuma)
  4. (jap. 浮雲, Ukigumo)
  5. (jap. , Oroshi)
  6. (jap. 岩波, Iwanami)
  7. (jap. 鱗返, Urokogaeshi)
  8. (jap. 波返, Namigaeshi)
  9. (jap. 瀧落, Takiotoshi)
  10. (jap. 真向, Makkō)

Okuiai Iwaza no Bu (Okuden)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi (jap. 奥伝, Okuden) voidaan kääntää perinteen sisimmäksi harjoitteluksi. Okuden -tekniikkasarja koostuu vaativista edistyneistä tekniikoista. Iwaza-sarja suoritetaan puoli-istuvasta asennosta eli (tatehiza)sta.

(jap. 奥居合居業之部, Okuiai Iwaza no Bu) koostuu seuraavista tekniikoista:

  1. (jap. , Kasumi)
  2. (jap. 脛囲, Sunegakoi)
  3. (jap. 戸詰, Tozume)
  4. (jap. 戸脇, Towaki)
  5. (jap. 四方切, Shihōgiri)
  6. (jap. 棚下, Tanashita)
  7. (jap. 両詰, Ryōzume)
  8. (jap. 虎走, Torabashiri)

Okuiai Tachiwaza no Bu (Okuden)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tachiwaza-sarja suoritetaan seisaaltaan (poikkeuksena kolme Itomagoi-kataa jotka tehdään seiza-istunnasta)

(jap. 奥居合立業之部, Okuiai Tachiwaza no Bu) koostuu seuraavista tekniikoista:

  1. (jap. 行連, Yukizure)
  2. (jap. 連達, Tsuredachi)
  3. (jap. 惣捲, Sō Makuri)
  4. (jap. 惣留, Sō Dome)
  5. (jap. 信夫, Shinobu)
  6. (jap. 行違, Yukichigai)
  7. (jap. 袖摺返, Sode Surigaeshi)
  8. (jap. 門入, Mon'iri)
  9. (jap. 壁添, Kabezoe)
  10. (jap. 受流, Ukenagashi)
  11. (jap. 暇乞其の一, Itomagoi Sono Ichi)
  12. (jap. 暇乞其の二, Itomagoi Sono Ni)
  13. (jap. 暇乞其の三, Itomagoi Sono San)

Bangai no Bu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi (jap. 番外, Bangai) voidaan kääntää erityisiksi tekniikoiksi. Nämä eivät ole vanhaa perinnettä vaan Ōe Masamichin luomia tekniikoita. Lisäksi tekniikoihin kuuluvat Hayanuki ja tämän variaationa Katate Hayanuki. Nämä ovat Ōe Masamichin luoma tapa harjoitella Tatehiza no Buta.

(jap. 番外之部, Bangai no bu) koostuu seuraavista tekniikoista:

  1. (jap. 速波, Hayanami)
  2. (jap. 雷電, Raiden)
  3. (jap. 迅雷, Jinrai)

Jotkut perimyslinjat lukevat muunnelmat Hayanami ja Raiden tekniikoista mukaan Bangai-sarjaan.

Parimuodot (Kumitachi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulukuntaan kuuluu myös pariharjoituksia (kumitachi, 組太刀). Näiden harjoittelu voi olla hyvinkin dōjō-kohtaista. Muiden kuin Tachi Uchi no Kurai ja Tsume Ai no Kurai -sarjojen hallitseminen on euroopassa harvinaista. Japanissa kumitachi-harjoittelu on yleisempää. Paritekniikoissa harjoitellaan miekan käytön lisäksi runsaasti tarttumisia ja vastustajan aseista riisumista. Parimuodot sisältävät monia tekniikoita sekä pitkälle että lyhyelle miekalle

Joissain katoissa miekka on aloittaessa jo esillä, toisissa taas tekniikka alkaa miekan vedolla. Parikatoja harjoitellaan yleensä puisilla miekoilla. Ylemmät dan-arvot saattavat harjoitella myös terävillä miekoilla.

Tachi Uchi no Kurai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(jap. 太刀打之位, Tachi Uchi no Kurai) on ensimmäinen parimuotojen sarja Eishin-ryūssä. Sekä opettaja- että oppilaspuoli käyttävät vain pitkää miekkaa. Tekniikat lähtevät seisovasta asennosta. Sarjasta on kaksi versiota; alkuperäinen sekä Ōe Masamichin muotoilema versio.

Tachi Uchi no Kurai (Koryū)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisessä versiossa (kutsutaan myös nimellä Koden Tachi Uchi no Kurai) sarjasta on kymmenen tekniikkaa

  1. (jap. 出合, Deai)
  2. (jap. 附込, Tsukekomi)
  3. (jap. 請流, Ukenagashi)
  4. (jap. 請込, Ukekomi)
  5. (jap. 月影, Tsukikage)
  6. (jap. 水月刀, Suigetsutō)
  7. (jap. 絶妙剣, Zetsumyōken)
  8. (jap. 独妙剣, Dokumyōken)
  9. (jap. 心明剣, Shinmyōken)
  10. (jap. 打込, Uchikomi)
Tachi Uchi no Kata (Ōe Masamichin versio)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ōe Masamichin muokkaamassa versiossa on seitsemän tekniikkaa

  1. (jap. 出合, Deai)
  2. (jap. 拳取, Kobushitori)
  3. (jap. 絶妙剣, Zetsumyōken)
  4. (jap. 独妙剣, Dokumyōken)
  5. (jap. 鍔留, Tsubadome)
  6. (jap. 請流, Ukenagashi)
  7. (jap. 真方, Makkō)

Tsume Ai no Kurai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(jap. 詰合之位, Tsume Ai no Kurai) on Eishin-ryūn toinen parikatasarja. Sekä opettaja että oppilas käyttävät pitkää miekkaa. Tekniikat aloitetaan joko tatehiza-istunnasta tai seisovasta asennosta.

  1. (jap. 発早, Hassō)
  2. (jap. 拳取, Kobushitori)
  3. (jap. 岩浪, Iwanami)
  4. (jap. 八重垣, Yaegaki)
  5. (jap. 鱗返, Urokogaeshi)
  6. (jap. 位弛, Kurai Yurumi)
  7. (jap. 燕返, Tsubame Gaeshi)
  8. (jap. 眼関落, Ganseki Otoshi)
  9. (jap. 水月刀, Suigetsutō)
  10. (jap. 霞剣, Kasumi Ken)

Daishō Zume[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(jap. 大小詰, Daishō Zume) on Eishin-ryūn kolmas parikatasarja. Sekä pitkää- että lyhyttä miekkaa (daishō) käytetään. Tekniikat aloitetaan tatehiza-istunnasta.

  1. (jap. 抱詰, Dakizume)
  2. (jap. 骨防, Koppō)
  3. (jap. 柄留, Tsukadome)
  4. (jap. 小手留, Kotedome)
  5. (jap. 胸捕, Munatori)
  6. (jap. 右伏, Migifuse)
  7. (jap. 左伏, Hidarifuse)
  8. (jap. 山形詰, Yamagatazume)

Daishō Tachi Zume[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(jap. 大小立詰, Daishō Tachi Zume)on Eishin-ryūn neljäs parikatasarja. Sekä pitkää että lyhyttä miekkaa (daishō) käytetään. Tekniikat aloitetaan seisten.


  1. (jap. 〆捕, Shimetori)
  2. (jap. 袖摺返, Sode Surigaeshi)
  3. (jap. 鍔打返, Tsuba Uchikaeshi)
  4. (jap. 骨防返, Koppōgaeshi)
  5. (jap. 蜻蛉返, Tonbōgaeshi)
  6. (jap. 乱曲, Rankyoku)
  7. (jap. 移り, Utsuri)

Daikendori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(jap. 大検取, Daikendori) on Eishin-ryūn viides parikatasarja ja sisältää kymmenen tekniikkaa. Ensimmäisissä neljässä oppilaalla eli shidachilla on aseena lyhyt miekka eli kodachi kun opettajalla eli uchidachilla on aseenaan pitkä miekka. Lopuissa kuudessa tekniikassa molemmilla on aseinaan pitkä miekka.

  1. (jap. 無剣, Muken)
  2. (jap. 水石, Suiseki)
  3. (jap. 外石, Gaiseki)
  4. (jap. 鉄石, Tesseki)
  5. (jap. 榮眼, Eigan)
  6. (jap. 榮月, Eigetsu)
  7. (jap. 山風, Yamakaze)
  8. (jap. 橇橋, Sorihashi)
  9. (jap. 雷電, Raiden)
  10. (jap. 水月, Suigetsu)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.
  • Nicklaus Suino: The Art of Japanese Swordsmanship - A Manual of Eishin-Ryu Iaido. Weatherhill, 1994, 10. painos 2006. ISBN 0-8348-0300-3.



Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.